Eipä tullut tänä vuonna valkea joulu, mutta ei nyt ihan pikimustakaan. Ehkä tomusokerijoulu?
Joulukoristelua yariksen pinnalla
Henkilökunta piipahti ennen joulunpyhiä merimatkalla ja toi itselleen lahjaksi marsipaanipossun, joka ei ehkä näe uuttavuotta.
Kalat saivat jouluksi pakasteherkkuaterian, ja tirpat perinteisen kauralyhteen ja omena-porkkana-mustikkalautasen. Kanarialaisetkin pääsi parisen viikkoa sitten jouluksi isoon häkkiin vanhan porukan sekaan. Miinussaldona tosin hiukan sitä ennen vanhin jo jonkun aikaa hiipunut harlekiinipeippo poistui muonavahvuudesta kunnioitettavassa9 vuoden iässä.
Kissat saivat lahjaksi laatikollisen namikääreitä, tosin jostain syystä Riitu ei nyt oikein noista innostunut (olikohan jo vetänyt vatsan liian täyteen possunsydäntä) ja Kaisla tyhjensi suurimman osan.
Ja pääsi karvakasat joulun kunniaksi vielä matatabitripillekin....
Yksi päivä havahduin huomaamaan, että isossa altaassa majailevaa vanhaa partamonnia ei ole näkynyt viime aikoina. Plekothan kyllä luonnostaan ovat aika ujoja ja hämärissä lymyileviä kaloja, ja altaassa on pari pimeää juurakko-kasvipuskakasaumaa joihin helposti häviää isompikin otus, mutta tuo nyt kuitenkin suht säännöllisesti jossain on näyttäytynyt leviä rapsuttelemassa. Arvelin jotta kun sillä on jo melko reilusti ikää niin on saattanut vetäytyä johonkin piiloon ja siirtyä hiljaa autuaammille uimavesille. Sisustusta en ala purkaa kuin vasta äärimmäisessä hädässä, niin tuumasin jotta kattellaan vielä pari viikkoa ja jos ei näy niin julistetaan kuolleeksi (ja vaihdellaan vettä vähän ahkerammin tovi...).
No se pari viikkoa oli ja meni ilman partishavaintoja, vaikka koitin nakella pohjaruokatablettejakin syötiksi. Yritin myös kurkkia sinne sisusteiden taaksekin, mitä nyt lasien ja kasvipuskien läpi näki, mutta ei tulosta. Kävin sitten lopulta kalakaupassa hakemassa kolme uutta poikasta talkkareiksi, ja pari jo jonkun aikaa suunnitelmissa ollutta nokkamonniakin samaan syssyyn. Jahka nuo pikkupartikset vähän kasvaa niin voi katsella mikä on sukupuolijakauma ja siirtää ehkä jonkun/joitakin toiseen purkkiin (mm koska partamonnien lempiharrastus on pukata maailmaan jälkikasvua jatkuvalla syötöllä). Niistäkään ei ole kyllä ole montaa vilausta näkynyt sen koommin kun ne altaaseen laski, mutta pienestä
koosta johtuen se nyt oli odotettavissakin.
Uudet kaverit on blondimpaa värimuunnosta
Nokkis
Ja kappas, eiköhän tietysti heti seuraavana päivänä se vanha partiskin varsin virkeänä aineellistunut jostain pohjaa möyhimään...
- Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja
Toinen jo aikaa sitten hukkaantunut on muuten verkkopiikkipleko. Sitä ei ole näkynyt ainakaan puoleen vuoteen, jokohan sen nyt jo uskaltaisi kirjata tappioksi?
Huuhtelin koristehäkin jotta sinne saa itsenäisyyspäivän kynttilät tuholaisturvallisesti. Käänsin sekunniksi selän hakeakseni paperia kuivaukseen. Käyhän se tietysti näinkin...
Noh, ehkä kuitenkin mennään alkuperäisellä suunnitelmalla...
- Palvelusväki pitää joulukalentereista, niin me ajateltiin ilahduttaa niitä vielä yhdellä.
- Tuotiin joulukuun ensimmäisenä päivänä alkuyllätykseksi hieno vaivaishiiri. Mutta laittoivat sen vaan taas tähän purkkiin ja veivät pois. Vaikkei se edes purrut ketään.
- Vain tuoksu jäi. Ei me sitten jaksettukaan jatkaa kalenteria kun oli niin kiittämätöntä touhua.
Yleisön pyynnöstä olen koittanut taltioida kanarialintujen lauluesityksiä. Tehtävä vain on hieman haasteellinen kun pitäisi yrittää lintusesta ylipäätään jotain erottaa häkin pinnojen takaa ja saada kohde pysymään kameran edessä ja ylipäätään laulamaan silloin kun kamera on hollilla. Ja vielä mielellään niin että kaikki eivät yritä laulaa kuorossa toistensa yli. Eikä tähän kaikkein synkeimpään aikaan vuodesta se lauluintokaan ihan parhaimmillaan ole.
Yrityksinä ratkaista edes osa ongelmista rakensin pleksinpalasta ja pikkuhäkistä pienen laulustudion, jossa jokainen pääsi (joutui) viettämään päivän-pari. Lisäksi apuun riensi kännykkä-äppi jolla kameraa saa hallinnoitua etänä, eli voi viritellä pelkän kameran kohteen eteen, poistua paikalta häiritsemästä ja olohuoneen sohvalta käsin arpoa mistä hetkestä saisi jonkun soveliaan pätkän nauhoitettua. Jotta ihan kunnon tulokseen pääsisi niin melkein pitäisi studio viritellä ehkä jopa vielä pienempänä ja häiriöäänien eliminoimiseksi eri huoneeseen kuin muut linnut (ja viettää parasta taltiointihetkeä kännykästä vahtaamassa huomattavasti enemmän aikaa). Mutta tässäpä nyt jotain mistä edes jotain osviittaa saa, klipit alle minuutin mittaisia.
Ensimmäisenä estradille pääsee auringonkeltaisessa asussa esiintyvä taiteilija, jonka jumalainen laulu solisee pehmeänä ja helmeilevän vivahteikkaana kuin vuoristopuro. (Kuvausteknikko sössi kameran tarkennuksen tämän artistin osalta, mutta laulu sentään kuuluu...) Tässä siis Helios:
Toisena vuorossa hillitympää maastoväristä kuosia suosiva virtuoosi, jonka ääni on kirkas ja voimakas ja keskittyy useimmiten roller-tyylilajin laulantaan. Tässä esiintyjässä on selkeästi ainesta kanarialintujen "pisin nuotti ilman taukoa" -mestaruuskilpailuihin. Ole hyvä Trilli:
Kolmannella artistilla on upea punavalkoinen asukokonaisuus, ja laulutaidot... Noh, kyllähän hänkin hienosti yrittää... Lavalla Raakku:
Ja viime hetkellä mukaan kiilaa vielä uusi yllätyshahmo, jonka elegantti esiintymispuku on kuin hehkuvan hiilloksen tulta ja tuhkaa. Hän kyllä sopisi paremmin talent-kisaan kun laulaminen ei kiinnosta yhtään vaan vahvuudet on enemmän parkourin, asustehuollon ja askartelun parissa. Ensiesittelyssä Fenix:
Tässä kisassa kaikki pääsevät jatkoon, taidoista riippumatta.
