Restaurointia

 - Kiipeilypuun raapimapinta alkaa olla jälleen aika loppuunkynsitty...

- Onneksi on vielä paljon jäljellä tätä ihanaa juuttinarua, niin saadaan tehtyä uusi.

Voisiko neiti avustaja olla tökkäämättä puikkoa silmäänsä
jos varastaa keskeneräisen työn potkuleluksi...

- Vanha reikäinen pois ja uusi tilalle

Kiinnityslankakerä mystisesti karkasi putkeen kesken kaiken...

- Kyllä tämä ehkä muutaman viikon taas kestää!

Tarhaesittely

- Meillä on takaovessa tämmöinen oma pikkuovi, joka on aina päivisin auki ja saadaan käyttää sitä ihan mielen mukaan. Kovin kylmällä ja sateella ei ulkona kauaa kerrallaan viihdytä, mutta kyllä siellä säällä kuin säällä muutaman kerran päivässä ainakin nopeasti käydään tarkistuskierroksella. Ja aamulla pitää heti ensimmäisenä päästä tekemään turvatarkastus, ennen kuin edes pyydetään aamiaista!

- Luukun toisella puolella on takakuisti, josta osa on verkotettu ja vuorattu kennolevyillä ja valokatteella eteistilaksi tarhalle, siellä on meidän ulkovessa ja talven tinttibaarin eväsvarasto. Yksi verkko-ovi vie kuistin avoimelle loppuosalle ja tinttibaariin, mutta siitä me ei kuulemma saada kulkea ikinä.

- Toinen verkko-ovi on kiinni vain jos on tirppojen ulkoiluvuoro tai mamma tekee tarhassa tai tinttibaarissa jotain huoltoa jossa ei tarvita apulaisia (kumma?). Siitä pääsee pikkurappuja pitkin varsinaiseen tarhaan, jossa on ensin myös pieni sääsuojattu kuivaosio. Rappujen alla on kiva löhöilypaikka ja lastuvillaa pehmikkeenä. Riipparimatto taas on ihan muodottomaksi venynyt ja pitäisi uusia että me sitä viitsittäisi käyttää.

- Ja sitten tulee se varsinainen ulkotarha, johon on istutettu (tai annettu kasvaa) kasveja joiden kuulemma pitäisi olla myrkyttömiä. Ulkopuolen humalalle mamma taas kerran unohti laittaa ajoissa tukikepit niin ne rönsyilee maassa ja seinillä miten sattuu. 

- Talvella ja  keväisin tarha on aika paljas ennen kuin alkaa vihertää.

- Mamma haaveilee että jos se joka vuosi nakkelee pohjalle pussillisen ruohonsiemeniä ja siirtää muualta pihalta uusia akankaaleja ja suikeroalpeja penkereen päälle, niin ehkä aina joku niistä selviää seuraavaankin vuoteen tallaamista ja vessakuoppien kaivelua (kuka ny semmoisia...) ja kuivuutta ja vähäistä valoa, ja joku kaunis kesä pohja olisi kokonaan kasvillisuuden peittämä. Tarhan päädyssä on vielä yksi ovi, mutta siitäkään ei me saada kulkea, kuulemma "huolto-ovi".

- Me saatiin juhannuksen kunniaksi kukkalaatikkokin. Sitäkään ei saisi syödä, kaataa, kaivella tai talloa. Mitäs iloa tuosta muka sitten on?

- Seinille on pariin paikkaan ruuvattu lautoja tasohyppelyyn ja tontin tarkkailuun

- Ja sitten on tämä yksi isompi tähystysteline.

- Mamma sanoo että....  Oho, onpas iso pörisijä, harmi kun se on verkon väärällä puolella.

- No onpa tosiaan! ... Niin, mamma siis sanoo että meille voisi laittaa enemmänkin kiipeilyjuttuja tänne, mutta eipä ole vielä saanut aikaan...

- No, voihan täällä silti jahdata myyriä (ja sahamatoja), vaania kaikkia ulkopuolella liikkuvia otuksia ja ottaa aurinkoa tai pitää painiotteluita.

Juhannustaikoja

 - Tiesitkö että jos juhannusyönä ihminen laittaa tyynyn alle kissankelloja, kissankäpäliä, kissanminttua ja katinliekoa, voi unessa nähdä tulevan kissan?

- Joo, tai vähintään näkee nykyisen kissan, joka koittaa kaivaa niitä yrttejä tyynyn alta....

Potilaspäivitys

Puoskarointirintamalta on sekä hyviä että huonoja uutisia. Helioksen jalka on lähtenyt paranemaan ihan kivasti. Koivessa on edelleen komea patti (ehkä sittenkin joku hiusmurtuma ollut?), mutta väri ja käyttöaste on jo kohtuullisen lähellä normaalia.

Pattijalka

Kovasti asiaa on aina kun tilannetta tarkistaa.

Miinuspuolella taas joku pentele yllättäen oli nyppinyt tällä kertaa Kiekua niin pahasti että sillä oli pyrstöpää ihan vereslihalla ja koko tirppa väsynyt ja vaisu. Onneksi siirto pikkuhäkkiin Helioksen kanssa ja vauriokohdan BBB-hoito (Betadine-Bacibact-Bepanthen) sai senkin virkistymään parissa päivässä. Jos näyttää kiusaaminen jatkuvan vielä sitten kun palautetaan isoon häkkiin niin pitänee sille tehdä häkin pohjalle joku oma loosi jossa saa olla rauhassa. 

Pahin kohta häveliäästi siipisulkien takana piilossa.

Olen koittanut vähän kriittisellä silmällä tarkkailla ison häkin touhuja, mutta ei siellä kukaan näytä ketään mitenkään vainoavan, varovan tai pakoilevan tai muutenkaan näytä piinatulta ainakaan silloin kun itse on paikalla. Ainoa mitenkään poikkeavasti käyttäytyvä on Fenix, ja sekin vaan on päättänyt jotta yhdessä ruokakupissa on nyt pesä ja istuu siinä kuin tatti suuren osan ajasta. Otapa noista taas tolkkua.

Minun pesä. Älä häiritse.

(Ja potilasosastolla on myös koko palveluhenkilöstö joka korisee parhaillaan jonkun kesäisen keuhkokulkutaudin kourissa...)

Kissapaitoja

 - Mamma osti keväällä reissatessaan pari uutta kesäpaitaa.

- Toinen on tämmöinen jonka mamma sanoo olevan kuin Picasson Guernica (onko tämä sitten Catnica vai Guernicat?) ja sopivan tähän hulluun aikaan ihmisten maailmassa.

- Toinen sitten kuulemma on ihan niin kuin minä!

- En kyllä yhtään ymmärrä miksi...?

Viikonloppuretkeilyjä

Lauantaina oli heppakerhon kevätmaasto, tällä kertaa hitusen pidempänä eväsretkenä. Vaikka sääennuste oli juuri sille päivälle aika synkeä ja poneja satuloidessa (onneksi katoksessa) tuli vettä aika rapakastikin, onnistui pilvet kuitenkin lenkin ajan kiertelemään kauempana niin että niskaan tuli vain pari ihan kevyttä roiskausta eikä kastuttu ollenkaan (paitsi mitä trooppisen kuumankosteassa säässä takin alla hautui).

Risto ja Vertti viettivät evästauon lähinnä koittamalla kaataa puut kutisevaa harjaa hinkkaamalla...

Tallikissalla päikkärit kesken, ei kiinnostanut seurustella.

Loput viikonlopusta sujuikin lähinnä lauantaiurheilun tuottamista jumituksista ja kolotuksista toipuessa, paitsi kerrankin muistettiin käydä Haagan alppiruusupuistossa ennen kuin kukinta oli ohi! Pitäisi laittaa johonkin kalenteriin vakiomerkintä tähän kesäkuun alulle että ei aina unohdu.

Vaikka nuo isot rhodot on kiistämättömän upeita, niin värimaailmaltaan nuo lämpimämmän sävyiset atsaleat on kyllä lähempänä omaa sydäntä...

Niksinurkka III

Kevään ja alkukesän säät on usein kovin ailahtelevaisia ja kylmä voi joskus yllättää. Vaan eipä hätää, samoihin aikoihin tilanteeseen löytyy helppo ratkaisu!

Kostuta käsiä kevyesti ja silittele hetki lähintä kissaa (saattaa toimia myös koiralla):

Ja kas, kevyt karvalämmike on hetkessä valmis!

Pienpotilas

Tirppaosastolla on ollut murheita. Ensinnä toinen viiriäisistä kaljuuntui toisesta kyljestä, katsoin jotta tarkkaillaan tovi tilannetta onko vaan jotenkin rymeltäessään tiputtanut höyheniä  jolloin ne kasvaa kyllä nopeasti takaisin vai onko ollut häkissä jotain kevätnahinaa ja pitää alkaa johonkin eristystoimiin. Vaan taisi olla jotain enemmänkin vialla kun olikin yksi aamu sitten vainaana häkin pohjalla. :(

Muutama päivä sitten taas Helios liikkui jotenkin oudosti ja tarkemmin katsoessa totesin sen olevan jalkapuoli, toinen koipi ihan musta ja turvoksissa eikä käyttänyt sitä ollenkaan. Pikaisesti huuhdellessa ja tutkiessa ei ainakaan selviä murtumia, vuotavia haavoja tai puuttuvia paloja löytynyt, niin kyllästin vaan jalan basibactilla ja laitoin potilaan pikkuhäkkiin seurantaan omaan rauhaan missä ei tarvitse jalkoja käyttää yhtään enempää kuin mukavalta tuntuu. Onneksi ei ollut tuo rengasjalka ettei tarvinnut alkaa rengasta sahailemaan  turvotuksen tieltä.

Onneksi potilas on hyvin virkeä ja jopa laulelee, ja nyt parin päivän jälkeen koiven väri on jo hitusen parempi (ja varpaat edelleen normaalin väriset niin että veri ainakin kiertää), ja ihan pikkuisen Helios tänään sillekin jalalle välillä varaa, niin että ehkä selviämme säikähdyksellä.

 Jalka pipi

Ei voi käyttää.

Ja on ilkeän näköinen

Mahdollinen syy on että poloinen on johonkin jäänyt jalastaan kiinni ja reuhtonut sen ruhjeille, ehkä tuohon vähän aikaa sitten lisättyyn virikeleluun josta on jo täytteenä olleet paperisuikaleet kaikki nypitty pois. Toinen vaihtoehto on että on ollut väärässä paikassa väärään aikaan ja jompikumpi kardinaali on puraissut jalasta, joskin siinä tapauksessa varmaan olisi ollut enemmänkin vaurioita, enkä kyllä ole huomannut että ne olisivat olleet mitenkään häijyjä pienempiään kohtaan.

Pääepäilty

Nämähän tulee yleensä ryppäinä, että pidetään sormet ristissä että jäisi nyt tällä kertaa tähän...

Hairahdus II

- Jep, näin tässä taas pääsi käymään...

(Toim. huom. Pitäisköhän tuota pehmustetyynyäkin joskus imuroida...)

 

- Pääsi yllättämään tuo kersa, ja sen verran nukutti etten heti jaksanut vääntäytyä alta pois. Alkaakohan tässä iän karttuessa jotenkin huolestuttavasti pehmetä...

 

Kevätneulepläjäys

Muistiin taas viimeaikaisia neulomuksia.
Ensin  jo tovi sitten valmistunut ohut kevätpusero keltasävyisistä varastolangoista vihreällä kuvioinnilla.

Ja parit kevyet kesäsukat. Siniset räpyläsukat auttaa myös kuivattamaan ja hoitamaan varvasvälejä jos hautuvat rikki.

Parit nopeat perussukat itsekseen kuvioituvista langoista.

Ja vielä "Mettäkissat" minivyyhdeistä ja muista sopivan sävyisistä varastolangoista.