Betoniporsas

 - Vessaan menossa?

- Valitettavasti kulku tästä ovesta on estynyt viimeisten auringonsäteiden imeytyksen ajan.

Ottaisin mielenrauhaa kolmellasadalla

Riituhan täytti siis kesällä kymmenen, ja vähän on puhuttu pitäisikö sille tehdä vähän perusteellisempi lääkärintarkastus ettei sisuksissa muhi mitään ikäviä yllätyksiä. Ja samalla kysyä pitäiskö niitä hampaita viimein tutkia jotenkin tarkemmin kun joka toisella tohtorointireissulla mainitaan että on vähän hammaskiveä ja joka toisella että on siistit hampaat. Lääkäriasemaltakin tuli sattumalta juuri viestiä jotta voisitte ehkä tulla  senioritarkastukselle, niin varattiinpa sitten sekin keikka.

- Missä päiväruoka? Missä ruokakupit?

- Nyt ei näytä hyvältä.

- Ei ollenkaan hyvältä

Kohde ei edelleenkään arvosta tutkimuksia, mutta alistui kohtaloonsa ja kiroili huomattavasti vähemmän kuin edelliskerralla. Verinäytekin saatiin kolmen käsiparin varmistuksella otettua ilman rauhoitusta samalla reissulla.

- Pahoinpitely, rääkkäys, murhayritys! 

- Mamma, MIKSI?

- Rikoitte mun tassun.

Tuloksena tilanne ok, kaikki veriarvot viiterajoissa ja päällisin puolin muutenkin kaikki kunnossa, etenkin tuon ikäiseksi. Hiukan vaan se hännätyvi vieläkin aiheutti reagointia. Joko muistaa että siinä kohdassa oli kipeää ja varalta murahti tai sitten jotain siinä on edelleen vähän vialla vaikka normaalisti näyttää kaikki toimivan. Tarkkaillaan tilannetta ja jos näyttää että tulee jotain ongelmaa hännässä tai takapäässä ja liikkumisessa muuten, niin kuvataan ettei ole rangassa mitään kipulääkitystä kaipaavaa häröä. 

Ja ne hampaat, lääkäri katsoi niitä vähän tarkemmin siinä muun tutkimuksen ohessa. Nyt ensimmäistä kertaa kuultiin että kaksi hammasta puuttuu ja todennäköisesti niissä on ollut syöpymä 😮🙀😮.Mutta nyt ne kohdat on rauhallisessa tilassa ja ikenet ummessa ja loput hampaat kuulemma niin siistit ja kivettömätkin että ei ole tarvis enempiin operaatioihin. Eli vain seuraillaan itse niissäkin kuntoa (joo, hyvinpä on onnistunut tähänkin asti jos hampaita vaan häviää ihan huomaamatta...). Plaque-offiahan meillä käytetään säännöllisesti, ja vaikka se kuulostaa vähän huuhaakamalta niin ilmeisesti se oikeasti jopa ainakin jonkun verran auttaa tuohon hammaskiven hallintaan...

Siispä jos ei mitään erityistä tarvetta ilmaannu niin seuraava tsekkaus (ja rokotukset) vuoden kuluttua.  Hinnaksikin jäi vain viidesosa yariksen huollosta viime kuussa...

- Huh, ei viety karvoja eikä hampaita, ei tullu huumeita tai tötteröitä, mutta saako tätä tassua ikinä ennalleen?

Syksyn neulepläjäys

Kesän ja syksyn aikana on taas tullut puikkojakin heiluteltua. Tämän välipalatyön idean kopioin härskisti jonkun kaupan näyteikkunasta:

Enimmäkseen taas on syntynyt sekalaisia sukkia:

Ylärivissä "häävalssi" , "siilejä ja särkyneitä sydämiä" (joista tuli jotenkin kummallisen löysät) ja körttisukat. Alarivissä parit sukat yllätyslaatikkolangoista ja yhdet viime vuoden joulukalenterin minivyyhdeistä.

Toisetkin minivyyhtisukat.

Lisäksi talven varalle  jostain ikivanhoista varastolangoista villahame, ja edelleen minivyyhdeistä ohut pipo Talonmiehelle pyöräilykypärän alle.

Yksi virkkaustyökin tuli kesällä nykerrettyä, "elämänpuu" näytti kivalta mutta työläältä. Testasin onnistuuko moinen ylipäätään ja kaivelin jämäkerän tarpeeksi ohutta lankaa, vähän vaan oli liian kirjava niin kuvio hukkuu värien alle. Vastavalossa on vähän parempi, pitänee ripustaa johonkin ikkunaan. Ja ehkä tehdä jossain vaiheessa toinen parempi ihan oikeasta virkkauslangasta...

Karvakahvakuula

Tämmöisellä pehmustetulla kahvakuulalla onkin kätevä tehdä lihaskuntoharjoituksia, ei kolise lattia tai naarmuunnu parketti. Toimii myös tyynynä tai jalkarahina treenien välissä.

 

Jättejä ja omenoita

Kim Simonssonin sammaljätteihin ihastuin jo viime vuonna, kun ne jonkun aikaa majailivat Amos Rexin takapihalla (/katolla?) Narinkkatorilla. 

Jostain sattui hiljattain silmään että nyt ne majailevat Kemiönsaaressa Söderlångvikin kartanolla, ja siellä on joulukuulle asti näyttelyssä muitakin kyseisen taiteilijan teoksia. Tuumasin jotta tuonne voisi jossain välissä syksyn aikaan tehdä päiväretken. 

Viimein sattuikin sopivan aurinkoinen viikoloppu, ja kartanolla oli samalla perinteinen omenapäivä, joten sinne suunnattiin. Kaunis sää olikin houkutellut paikalle hurjasti muutakin porukkaa. Melkein olisi pitänyt noiden teosten katseluun valita joku vähän hiljaisempi ja rauhallisempi viikonloppu, mutta hauskat nuo omenamarkkinatkin oli.

Jätit majailivat lyhyen polun varrella kartanon sivumetsissä, esitevihko antoi ymmärtää että ne olisivat tuonne nyt jäämässä pysyvästi kasvattamaan oikeaa sammalta.

Ja pienempiä teoksia oli siroteltu kartanoon sisälle perusnäyttelyn sekaan. Outoja, hauskoja, haikeita, kiehtovia ja lähes pelottaviakin osa.

 

Tuliasiksi tuli markkinoilta ostettua - kuinkas ollakaan - pari kassia omenoita. (Ja matkan varrelta Salon Voimaeläimestä kissoille vähän herkkuruokatölkkejä.)

Maastoretki

Pitkästä aikaa maastoilemassa työpaikan heppakerhon mukana Lohjalla viime viikonloppuna . Ja piiiiiitkästä aikaa yli ponikokoisen kaviokkaan kyydissä. Deittikaverina maastotalli Preryassa  toimi superkiltti suokki Aaron. Kivaa ja rentoa oli kun viikon sateen jälkeen aurinko suostui sopivasti paistamaan ja leppeä tuuli puhalsi hirvikärpäsetkin pois!

Kuva maaston vetäjältä, allekirjoittanut tuolla jossain jonon hännillä

Pitävä todiste

- Nojoo, ehkä ihan pikkuisen kävin kaivelemassa pullokassia...

 

- Että voisitko vähän avustaa sen irroituksessa...? 

Tomaattitulva

Tomaatit on viimein huomanneet että syksy on saapunut ja pitäis vissiin koittaa kypsyä jos meinaa ennen talvea. Onpa taas hetkeksi voileivälle kuorrutetta.

 

Virallinen verottaja kyllä taitaa havitella leivästä vähän muita elementtejä...

 

  

 

Heihei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä...

Nukkuisitko samassa tilassa tämän näköisen otuksen kanssa? Hämäävän söpö pinkki nenu ja pehmotassut yrittävät harhauttaa huomion pois kaulavaltimoon kiinnittyneestä maanisesta katseesta ja suusta pilkottavista vampyyrihampaista.

 

- Mitäs siinä taas hihitellään ja sohitaan kameralla?

Kolme tenoria

Hilla kanarialintu kuoli kevätkesällä ihan yllättäen, ja loppukesästä viimeinen Siru-kanaria vähän vähemmän yllättäen (se on ollut koko ikänsä hyvin vaisu ja hiljainen ja lähinnä yllätti että se on näinkin kauan elänyt). Ihan jopa monta viikkoa sinnittelin "ei uusia lintuja"-ajatuksessa, kunnes tuli niin ikävä kanarianlaulua että löysin itseni eläinkaupan lintuhäkin edestä ja poikakolmikko sieltä lähti matkaan. Kerranhan täällä vain eletään ja siihen eläkkeeseenkin, jolloin ainakin teoriassa voisi pidempiäkin reissuja tehdä, on vielä aikaa hyvinkin nykyajan keskivertokanarian elinikä tai parikin...

Keltainen kanarialintu olla pitää, se on klassikko. Katselin ensin tummemmankeltaisia, vaan yksi vaaleammista puhkesi siinä nenän edessä niin pehmeään ja kauniiseen lauluun että se nyt oli aivan pakko kotiin saada. Ihan priimahankinta.

Havittelin myös vähän tummempaa akaattikuvioista haileasti pronssinsävyistä lintua (siis tumma punatekijäinen tiilen/oranssinsävyinen tummalla selkäkuvioinnilla), mutta se ei ainakaan siinä katsellessa suostunut laulamaan niin vähän mietin onko se naaras, jolloin ei kovin todennäköisesti ole laulua luvassa, vaikka mahdollista sekin on. Myyjä sanoi jotta takahuoneessa olisi yksi pronssikoiras jos kiinnostaa, ja tuumasin jotta otetaan sitten se jos on varmempi laulaja. Kävi sen paketoimassa kuljetuslaatikkoon niin etten sitä nähnyt ennen kuin kotona, jolloin kävi ilmi että tumma akaatti se kyllä on, mutta vihreä eikä ole pronssinsävyä nähnytkään (jossei seuraava sulkasato jotain yllätystä tarjoa). Noh sievähän tuokin, terve ja laulaa niin ei välitetä pienestä erheestä. Ja onpahan hyvä tekosyy vielä joku punasävyinen lisätä porukkaan jos sopiva vastaan tulee....

Kolmas kaveri on sitten punainen mosaiikki, eli valkoinen punaisilla kuvioilla ihan ulkonäkösyistä matkassa. Noita on ollut pari ennenkin mutta jääneet aika lyhytikäisiksi (liekö geneettisesti vähän heikkoja). Viime hetkessä päätin jotta kokeillaan nyt kerran vielä ja arvoin vaan jonkun poikien joukosta. Tämä nyt on toki ulkoasultaan sitä mitä pitää, mutta eläinkaupan naapurihäkin papukaijakakofoniassa jäi huomaamatta että pienenkin liikkumisen  jälkeen sen hengitys kuulostaa lähinnä kehräävältä Riitulta ja ääni on enemmän raakuntaa kuin laulua. Periaatteessa tuon varmaan olisi saanut palautettua, vaan kun kauppa ei ihan kulman takana ole niin tuumasin jotta olkoon. Heitin ensiavuksi punkkilääkkeet kehiin (ilmapussipunkki kun on aika tavallinen rohinan syypää kanarioilla, mut ei toki ainoa). Jos ei auta niin voi olla että tuokaan ei kauhean kauaa  ilonamme ole, aika harvoin noilla pienillä mitään isompaa vaivaa saa hoidettua ilman että potilas hyytyy matkalle. Tällä hetkellä kuitenkin rahinoista huolimatta on ihan virkeä ja eläväinen.

Saavat nyt vielä oleilla jonkun aikaa tarkkailussa tuossa pienemmässä häkissä ja totuttautua muihin kavereihin pienen turvaetäisyyden takaa. Nimetkin pitäisi vielä keksiä.

Oven takana joku kovasti haluaisi tulla sanomaan tulokkaille käspäivää taspäivää...