Laidunkausi

 - Hmm, väri ja tuoksu kohdillaan...

- Raikas ja tuore maku, suutuntuma miellyttävä...

- Jep, kasvukausi on alkanut. Palmu saa sisällä ehkä olla rauhassa taas pari kuukautta.

Kärsäeläimiä

Isossa altaassa majaileva mustanorsukala (Gnathonemus petersii) Ronsu on jo aika vanha. En ole ihan varma miten vanha, mutta ainakin 2011 otetuissa kuvissa norsu jo vilahtelee, eli vähintään 15-vuotias se jo on. Internetti arvelee noiden eliniäksi 6-10 vuotta, joten ehkä tässä pikkuhiljaa kannattaa henkisesti varautua sen siirtymiseen paremmille uimavesille (tai sitten se porskuttaa vielä toisetkin 15 vuotta ja vähät välittää arvioista).  

Noh tuli nyt sitten kuitenkin varauduttua sukupolvenvaihdokseen hankkimalla toinenkin norsu. Se on kuitenkin eri lajia ja eri sukuakin kuin Ronsu, huulinorsukala (Campylomormyrus rhynchophorus). Tällä hetkellä tulokas majailee ompeluseuralassa jotta näkee että se kotiutuu ja varmasti alkaa syödä kunnolla. Norsujen kuvaaminen on himpan haasteellista; paitsi että ne viihtyvät hämärissä, ovat ne hyvin nopealiikkeisiä, ja etenkin tuo uusi kaveri vielä varsin ujo ja tulee näkösälle lähinnä vilaukselta ruoka-aikoina, niin että suurin osa kuvayritelmistä sisältää lähinnä mustaa suttua. Mutta parista otoksesta nyt edes jotain erottaa...

Suurin ero noilla kahdella on kärsän mallissa. Ronsun suu on suunnilleen siinä missä kaloilla yleensäkin, ja kärsä on itse asiassa pitkä ja taipuisa alahuuli.

Surkealaatuisesta kuvasta ehkä jotenkin näkee miten Ronsun kärsä on taipuisa ja suun alapuolella.

Tulokkaalla (Dumbo? Babar? Tantor?) taas koko suuosa on venynyt jäykäksi kärsäksi ja suu kärsän päässä, silläkin on kuitenkin pieni venynyt alahuuli syötävän aineksen tunnusteluun.

Pikkunorsulla on suu ja lyhyt tunnusteluhuuli pitkän putkikärsän päässä

Jossain vaiheessa on tarkoitus kokeilla voiko molemmat majailla isossa altaassa, mutta norsukalat ei varsinaisesti ole tunnettuja auliista reviirin jakamisinnosta, joten voi olla että pienempi joutuu jäämään pidemmäksikin aikaa tuohon toiseen altaaseen asumaan... Ronsun pitkän iän salaisuus on varmaan ainakin osittain siinä että se syö sujuvasti ihan mitä vaan, myös kuivia kalanruokia, nähtäväksi jää suostuuko uusi norsu missään vaiheessa syömään muuta kuin pakasteita (tai pystyykö edes tuon kapean putkikärsän kanssa...).

Komea karvainen kärsä on myös etulasia imeskelemästä yllätetyllä nokkamonnilla :D.

Ja ainakin yksi pikkupartiksista näyttäisi alkaneen oman nenänsä jatkeeksi kasvattaa äijäpartahaivenia, eli pitänee erottaa se jossain vaiheessa toiseen purkkiin jos ei halua paria tusinaa uutta...

Kesän enteitä

Päivät pitenee ja lämpenee, ja kissuudet viettää yhä enemmän aikaa tarkkailemalla tiluksia pihan puolella.

Kuka vahtaa ja ketä...?

Pihalammikonkin sai siivottua ennätysaikaisin, tai olisi saanut jos ei alkukuusta olisi puhaltanut niin kylmä tuuli ettei enää yhtä kylmän veden kanssa viitsinyt alkaa läträtä (tai muuten ei ehtinyt/jaksanut). Jostain alelaarista tarttui matkaan pikkuinen ja halpa aurinkokennolla toimiva suihkulähde lisukkeeksi, pitänee ankkuroida tuo jotenkin pohjaan ettei tuuli sitä työntele altaan reunoille ruutaamaan vedet ihan väärään paikkaan. Saa nähdä miten kestävä tuo on...

Purokumpuviritys vaan pitäisi uusia kokonaan, siitä oli taas talven aikaan kivet kaatuilleet ja levinneet mihin sattuu, raavin sen nyt vähemmän esteettiseen kasaan sen verran että vesi menee suodattimesta kuitenkin takaisin lammikkoon eikä pitkin pihoja. Kunhan lätäkkö pari päivää asettuu niin pääsee taas mudut ja kultakalatkin varastoaltaasta pihailemaan.

Krookukset kukkii ihan valtoimenaan, ja aika pitkäänkin kun yöt on kuitenkin kylmiä.

Valkovuokotkin aloittelee varovasti.

Lempikevätkukkani on ehkä kuitenkin edelleen tuo posliinihyasintti, joka on levinnyt pitkin etupihaa, ja kukkamatto tuoksuu taivaalliselta.

Sisällä häkkikasvattamon taimet kasvaa kohisten vaikka olivat lomaviikon ajan ihan oman onnensa nojassa. Kukantaimet on nättejä ja napakoita (sikäli kun ylipäätään selvisivät itämisvaiheesta ja koulinnasta), mutta vaikka käytössä on kasvilamput niin tomaatit edelleen venyy turhan pitkiksi ja honteloiksi, pitäisi joko pikkuisina saada ne lähemmäs valoa, tai vielä tehokkaampi lamppu. Vakavasti harkitsen ensi kevääksi hommaavani jonkun sadan watin hamppukasvatusledipaneelin niin luulis riittävän...

Lisää valoa kiitos.

Tyhjän pesän syndrooma

Pääsiäispyhien takia kissuudet lomailivat pari päivää pidempään kuin palveluskunta. Kovin on kummallista ollut talossa, kun ei ole avustajia paikalla kaikessa tekemisessä. Kukaan ei tunge syliin, marise milloin mistäkin, vaadi veroja juustosta ja korvapuustista tai loju selällään poikittain kuluväylällä. Tai hiivi huomaamatta jalan juuren niin että on kompastua kun lähtee liikkeelle. Matotkin on ihan niillä sijoillaan mihin ne monta päivää sitten asetteli. Ei epäilyttäviä kolahduksia, sinkoiluja tai painiotteluita. Kuppi on tyhjä mutta ei siihen tarvitsekaan mitään laittaa. Ovia voi pitää ulos asti auki jos haluaa.

Ihan omituista elämää siis. Vaan nyt on taas karvapallerot käyty vapauttamassa vankilasta ja olo raiteillaan.

Syrjähyppy

Lintumetsän palveluhenkilöstö on jälleen kerran julmasti hyljännyt kotieliöstön ja karannut hetkeksi vieraille maille. Karvavieroitusoireita voi onneksi vähän lievittää häiriköimällä hotellin runsaslukuisia vakioasukkaita.

Isin tyttö

 - Kiva kun on pari seuraihmistä joiden kanssa voi katsella leffaa.

- Tai kerjätä rapsutuksia

- Tai leikkiä aarteenetsintää.

- Tai vaan ottaa nokoset kainalossa

Maaliskuun neulepläjäys

Nyt on neuleprojekteissa meneillään villapaitakausi. Kaksi valmiina ja kolmas vielä puikoilla. Tosin välitöinä tuli tehtyä myös jämäkeristä briossipipo ja -kaluri.

Ja toki nyt edes yhdet sukat, Novita x Fazer remixboksista.

Vanhoja varastolankoja sain tuhottua siniseen riimuvillapaitaan, tämä vielä odottaa käyttäjää.

Punaiseen villatakkiin on upotettu useampi puna-oranssinsävyinen minivyyhti ja muutakin sopivansävyistä varastolankaa. Tummemmanpunaisia yksivärisiä joutui tosin ostamaan uusiakin kesyttämään kirjavuutta. Tämä oli useammassakin mielessä vähän testiprojekti. Kuviointi on kokonaan "kirjoneuletta ilman kirjoneuletta", eli mosaiikkineuletta jossa aina neulotaan vaan yhdellä langalla kerrallaan kerros-pari ja kuviointi tehdään nostamalla toisenväriset silmukat puikolle alemmalta kerrokselta (ja pari kertaa purin ja kirosin kun tajusin että pariin sekalaisilta sivuilta haalittuun kuviokaavioon olikin piirretty vain joka toinen kerros ja ne piti neuloa tuplana...). Toinen itselleni vielä ennen kokeilematon tekniikka oli steekkaus, eli suljettuna neuleena neulotun paidan muuntaminen villatakiksi leikkaamalla se julmasti auki saksilla. Vähän hirvitti mutta ihan toimiva oli lopputulos.  (Joskin hieman taas aliarvioin ohuen langan tarvitseman julmetun silmukkamäärän ja tuli vähän tyköistuvampi kuin oli suunnitelmissa, mutta mahtuu sentään...)

Ensin kuivaharjoittelua jämälankatilkulla

Jo neuloessa keskelle eteen jätin muutaman silmukan "saumanvaran". Hävettävän pitkään kaapissa pölyttyneellä ompelukoneella keskelle pujotellun merkkilangan molemmin puolin suorat ompeleet ja vielä siksakkia vahvistukseksi.

Sitten (hui ollakseen) tuhotaan vaivalla tehty neulos saksilla...

Vähän lisää siksakkia leikattuun reunaan, jonka voi sitten piilottaa nappilistan sisään onteloneuleella.

Napit paikoilleen ja valmista tuli! (Onpas kuvasssa pienen näköinen kaula-aukko, mutta ei siihen kuristu)

Viralliset avustajatkin arvostivat pahimmilla pakkasilla isompia neuletöitä.

3 in 1

 Maatiainen:

 

Scottish fold:

American curl:

 

- Jatkapa vielä hetki niin lisätään settiin vielä manulin ja ihmissyöjätiikerin risteymä...

Ja taas mennään...

Kyllästyin jo talveen lopullisesti tammikuun lopulla, tilasin läjän siemeniä ja survoin ensimmäiset multiin pari viikkoa sitten. Hain puutarhalta vielä pari riippapelargonin pistokasta kaveriksi. Melkein kaikki on jo ainakin yritelleet itää, vaikka osa oli viimevuotisia jäämiä joiden kanssa aina on arvoitus ovatko vielä itämisintoisia. Esimerkiksi tomaatit ei tunnu välittävän mitään parasta ennen -päiväyksistä kun taas samettikukissa usein edelliskeväänä hankitut siemenet itää seuraavana vuonna enää hyvin harvaan ja vaivaisesti. 

Voisi reippaimpia alkaa siirrellä idätyskopista jo muihin tiloihin niin saisi seuraavat kokelaat muhimaan. Pitää vaan ensin pitää linnuille kynnenleikkuukierros niin voi sitten rauhassa vallata varahäkin pariksi kuukaudeksi taimikasvatukseen. (Käsitelty tirppa siis laitetaan varahäkkiin rauhoittumaan ja odottelemaan loppujen valmistumista niin sen ei tarvitse stressata enää haavilla huidonnasta eikä tarvitse itse yrittää muistaa mikä otus oli jo trimmattu ja mikä ei).

Turhan aikaisessahan osa noista on, vaan kun ei malta odottaa. Todennäköisesti huhti-toukokuussa noiden kanssa taas masentuu ja kiroilee kun ei se aikainen ja lämmin kevät tullut tänäkään vuonna eikä taimia saa ajoissa ulos vankistumaan vaan vähäiset sisätilat on täynnä jotain honteloita liian tiheässä ja liian pimeässä kasvavia reuhakkeita... 

Erityisesti ilahduttaa nuo pari hentoista sinivaleunikon alkua, olin ihan varma että niistä ei tule yhtään mitään kun saattaa tarvita kylmäkäsittelyn ennen kuin suostuu edes itämään. Vaan pitkä matkahan noista sirkkalehdistä vielä kukkiin on, etenkin kun huhujen mukaan on vielä nirso kasvupaikastaan...

Valeunikon lisäksi ensimmäisessä kylvöporukassa on keijunmekko, begonioita, petunioita, tomaatteja, salkoruusu,hopeaputous ja indigo (joka kyllä tarvinnee uuden yrityksen kun ainokainen itänyt taisi jo mennä taimipoltteeseen...). Ja ne pelargonipistokkaat.

Niksinurkka II

Vetoisassa tilassa koneella työskennellessä jännetuppitulehdusta voi ehkäistä pehmeällä ja lämpimällä turkisrannetuella.