3 in 1

 Maatiainen:

 

Scottish fold:

American curl:

 

- Jatkapa vielä hetki niin lisätään settiin vielä manulin ja ihmissyöjätiikerin risteymä...

Ja taas mennään...

Kyllästyin jo talveen lopullisesti tammikuun lopulla, tilasin läjän siemeniä ja survoin ensimmäiset multiin pari viikkoa sitten. Hain puutarhalta vielä pari riippapelargonin pistokasta kaveriksi. Melkein kaikki on jo ainakin yritelleet itää, vaikka osa oli viimevuotisia jäämiä joiden kanssa aina on arvoitus ovatko vielä itämisintoisia. Esimerkiksi tomaatit ei tunnu välittävän mitään parasta ennen -päiväyksistä kun taas samettikukissa usein edelliskeväänä hankitut siemenet itää seuraavana vuonna enää hyvin harvaan ja vaivaisesti. 

Voisi reippaimpia alkaa siirrellä idätyskopista jo muihin tiloihin niin saisi seuraavat kokelaat muhimaan. Pitää vaan ensin pitää linnuille kynnenleikkuukierros niin voi sitten rauhassa vallata varahäkin pariksi kuukaudeksi taimikasvatukseen. (Käsitelty tirppa siis laitetaan varahäkkiin rauhoittumaan ja odottelemaan loppujen valmistumista niin sen ei tarvitse stressata enää haavilla huidonnasta eikä tarvitse itse yrittää muistaa mikä otus oli jo trimmattu ja mikä ei).

Turhan aikaisessahan osa noista on, vaan kun ei malta odottaa. Todennäköisesti huhti-toukokuussa noiden kanssa taas masentuu ja kiroilee kun ei se aikainen ja lämmin kevät tullut tänäkään vuonna eikä taimia saa ajoissa ulos vankistumaan vaan vähäiset sisätilat on täynnä jotain honteloita liian tiheässä ja liian pimeässä kasvavia reuhakkeita... 

Erityisesti ilahduttaa nuo pari hentoista sinivaleunikon alkua, olin ihan varma että niistä ei tule yhtään mitään kun saattaa tarvita kylmäkäsittelyn ennen kuin suostuu edes itämään. Vaan pitkä matkahan noista sirkkalehdistä vielä kukkiin on, etenkin kun huhujen mukaan on vielä nirso kasvupaikastaan...

Valeunikon lisäksi ensimmäisessä kylvöporukassa on keijunmekko, begonioita, petunioita, tomaatteja, salkoruusu,hopeaputous ja indigo (joka kyllä tarvinnee uuden yrityksen kun ainokainen itänyt taisi jo mennä taimipoltteeseen...). Ja ne pelargonipistokkaat.

Niksinurkka II

Vetoisassa tilassa koneella työskennellessä jännetuppitulehdusta voi ehkäistä pehmeällä ja lämpimällä turkisrannetuella.

Mattolelu

Riitu ei yleensä elektroniikkaleluista innostu paria nuuhkaisua enempää, mutta nyt löytyi semmoinen joka ainakin kerran jaksoi jopa viihdyttää. Riitun yksi lempileikkejä on muutenkin metsästää maton alla liikuteltavaa huiskaa tai keppiä tms, tuon kanssa pääsee palvelusväen selkä vähän helpommalla... 😛

Aika löysä vaan kiinnitys tuossa vaakatangossa, sen sai muutaman kerran tökätä uudestaan paikoilleen.
(Lisäys: Pysyyhän se varsi paremmin kiinni kun pikkuisen uskaltaa käyttää voimaa ja napsauttaa sen oikeasti pohjaan asti paikoilleen...)

Videoklippi noin minuutin (Kaisla kuorsasi takan päällä niin sai kerrankin rauhassa touhuta)

Oops, I did it again

- Tuota mamma hei, voisiko tämän kassin vaihtaa....

 - Taas  tämmöinen joka hyökkää kimppuun ja tarttuu lonkeroillaan kiinni ja meni rikkikin...

Hairahdus

- Ajattelin nyt kerran vähän kokeilla samassa pedissä nukkumista tuon härvääjän kanssa.

- Mutta alkaa heti tuntua ettei tämä sittenkään ollut kovin hyvä ajatus...

- Jep, paljon parempi kovilla rappusilla pakkasessa ihan omassa rauhassa.

Niksinurkka

Saunan jälkilämmössä karvakinkut palvautuu lauteilla mukavan pehmeiksi.

Varastoinnissa taas käteviä on tämmöiset läpinäkyvät pussit, joista heti päältä näkee mitä sinne on säilötty.

Siivekkäitä

Hoksasin jotta kerrankin kaikki tirpat on yhtä aikaa suunnilleen asiallisessa höyhenessä, joten kävinpä räpsimässä vähän passikuvia, ja samalla muistiin mikä onkaan tämän hetken kokoonpano.

Pohjalla kuopsuttelee edelleen siniviiriäiset Kieku ja Kaiku, ne on melkein koko ajan pienessä liikkeessä (paitsi nukkuessa) niin niistä on hiukan hankala saada kunnon kuvia...

Vanhimmasta päästä kaartia on viimeiset harlekiinipeipot, oma kasvatti Nova, ja vanhempi Sif (joka näköjään on nokkahuollon ja ehkä kalkkijalkapunkkihäädön tarpeessa).

Ja sundanparatiisipeippo Indigo (jolta joku riiviö yhdessä välissä nyppi pyrstöä niin pahasti ettei se enää kasva kunnolla).

Kardinaalikaksikko Rosa ja Zorro ovat myös aika levottomia sieluja eivätkä kunnolla malta pysyä paikoillaan.

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Kanarialaisilla on pientä höyhenten uusintaa, joten juomapulloissa on ollut värijauhetta pitämään punasävyisten Fenixin ja Raakun värit kirkkaina (punatekijäiset kanariat on samanlaisia kuin flamingot, eli eivät itse juuri tuota punaista pigmenttiä mutta siirtävät ravinnon mukana tulevat karotenoidit höyheniin). Raakku muuten on pienesti yrittänyt laulellakin, eli ilmapussipunkkitilanne lienee hallinnassa.

Vihreänä saapunut Trillikin taitaa sittenkin omistaa punatekijän ja on alkanut kasvattaa pudokkaiden tilalle kirkkaanpunaisia höyheniä, nyt sitten jännätään onko lopputulos kokopunainen vain jonkunsortin kirjava harlekiini...

Pikkuisen on Helioskin saanut näemmä oranssinkeltaista sävytystä rintaan, ehkä hiukan turhan reippaalla kädellä tullut sitä värijauhetta annosteltua...

Pihalla tirppabaarissa oli muutaman päivän ajan asiakaskato. Syynä lienee tuo tontin takaa kurusta bongattu satunnainen kulkija, joka oli pyytänyt mustarastaan lounaalle..

Ja loppukevennyksenä vielä rescueankkaparvi joka on kokonaan unohtunut esitellä vaikka on meillä majaillut jo pitkään. Ne oli julmasti vaan dumpattu johonkin laatikkoon tuon mainoksen kuvausten jälkeen, ja talonmies osan pelasti työpaikaltaan.

Pyykkitorni

Tuumattiin jotta ehkä alkaisi olla aika päivittää tuo jo parikymmentä vuotta uskollisesti palvellut pyykkikeskus vähän tuoreempaan, energiatehokkaampaan ja oletettavasti edes vähän hiljaisempaankin tekniikkaan. Vielä tuokin olisi toiminut, mutta etenkin linkousvaiheen ja tyhjennyspumpun kolinat ja korinat tuntui pikkuhiljaa vaan lisääntyvän, niin ehkä parempi laskea lepoon ennen kuin lopullisesti kosahtaa... Hienoa olisi jos uudet kestäisi yhtä kauan, mutta pahoin pelkään että taitaa nykyaikana haaveeksi jäädä kun ovat runsaammin potentiaalisesti hajoilevia kohtia sisältäviä elektroniikkaihmeitä.

Toinen karva-apulainen osallistui asennukseen riesaksi asti.

- Mitäs nyt, etsitäänkö me hiiriä?

- Kai te nyt varmasti tiedätte mitä ootte tekemässä?

- Eikö nämä ole tässä eteiskäytävällä vähän tiellä?

- Ihan vieraat ihmiset vei meidän pyykkijutut pois, mut ne toikin sitten toiset tilalle! Minä autoin kovasti pakettien purkamisessa. Onkohan tässä semmoinen kissanvillapesuohjema?

Ja toinen tuumasi touhun olevan sen verran epäilyttävää että vetäytyi sängyn alle odottelemaan tilanteen normalisoitumista.

- Ryminää, kolinaa, outoa puuhaa ja outoja hiippareita. Täällä lie turvallista odotella josko kuljetusihmiset veisi sen kakarankin mennessään tarpeettomien laitteiden kanssa...

Pikkuisen vielä kyllä hiomista noissa piiloutumistaidoissa...

Mortal kombat

- Riitu, mä tulen sun viekkuun!
- No et tasan tule.

- Aijaa, no tässä mä nyt oon, minkäs teet.
- No paljonkin on keinoja....

- Sinut voisi vaikka vaan tuupata laidan yli...

- Tai manata hornan tuuttiin...

- Voidaan ratkaista asia myös tassumiekkailulla...

- Darth Vader -tyylin telepaattinen kuristuskin toimii...

- Tai tiukka karateisku...

- Hah, etkö ny parempaan pysty?

- Mitä? Eei, ei me toki tapella, rakentavaa keskustelua tässä vaan...

- Mihis me jäätiin? Niin, ihan perusmätkintäkin auttaa usein...

- Ja jossei mikään muu auta, voi poistua paikalta ja jättää rauhanhäiritsijän keskenään  murjottamaan.