20 toukokuuta 2025

Oikeutta omistajille ry

Hyvä lemmikkipalveluskunta, oletteko huomanneet, että työoloissanne voisi olla kohentamisen varaa?

Onko palkka ja luontoisedut työpanokseen nähden kovin mitättömät?

Ja sivukulut tuntuvat välillä kohtuuttomilta?


Oletko päällystöllesi pelkkä kynnysmatto?

Tuntuuko että vastuun taakka painaa raskaana rintaa?

Ja että ylitsesi kävellään ja epäasiallista palautetta suorastaan hierotaan naamaan?


Uudet ehdotuksesi hylätään välittömästi, eikä työtäsi arvosteta?

- Tätäkö muka pitäisi syödä?

- Jooei tuotakaan moskaa tänään.

- Tule, mene, älä tee noin, tee näin, kiinnostaa kiviäkin.

Koetko työpaikallasi peräti ilkivaltaa ja häirintää?

Tai onko muuten vaan kovin päähän potkittu olo?

 
Vastasitko kyllä useampaan kohtaan? Et ole yksin! Nyt kaikki piinatut palvelijat, orjuutetut omistajat ja hyväksikäytetty henkilökunta, nouskaamme barrikadeille vaatimaan parannusta!

(Siis ihan kohta kunhan sylissä söpösti nukkuva ja hyrisevä otus ensin herää ja on ruokittu ja rapsutettu ja asianmukaisesti palvottu)

15 toukokuuta 2025

Itse viattomuus

 - Jaa moi, hyvä kun tulitkin jo! Kato kun tuo namipussi rupesi ihan yllättäen riehumaan ja hyökkäsi kimppuun pöydältä, oli pakko ihan itsepuolustukseksi sitä vähän kurittaa...



11 toukokuuta 2025

Tipupohdiskelua

Jostain syystä tulee tirppoja kuvattua aina silloin kun ne on rähjäisimmillään, harlekiinit sulkasatoilee ja Rosalla taas päälaki höyhenetön . Noh, Zorro, kanariat ja viiriäiset sentään on ihan kuosissaan... Etenkin Zorrolla on kovin kevättä rinnassa ja aloittaa usein oman versiointinsa kanarialintujen laulusta joskus viiden aikaan aamulla, onneksi ei olla yleensä muutenkaan myöhään nukkujia...




Viime vuosi ei ollut oikein hyvä tirppaosastolle ja parvesta lähti monta jäsentä paremmille matomaille (tottakai ne rakkaimmat ensin). Jäljellä on enää kaksi kanarialintua, neljä peippoa, kardinaalit ja viirut. Tulevaisuus mietityttää tirppaharrastuksen osalta. Linnut ovat ihania, ja etenkin kanarialintuja välillä tekisi vähän mieli uusiakin pari ottaa laulelemaan ja ajatus kokonaan linnuttomasta lintumetsästä tuntuu kovin oudolta, mutta väkisinkin ne jää vähän paitsioon lähinnä tuolla omassa huoneessaan nököttäessään. Muualla lennätys ja pihahäkkiin lasku aina vaatii huolellista kissatetristä ja aikaa palaa kun aina joku päättää kadota siinä vaiheessa kun suurin osa olisi jo siellä missä pitää, eli ei sitä kovin minuuttiaikataululla voi harrastaa. 

Tämän hetken koko parvi, paitsi viiriäiset

Laulu toki ilostuttaa korvaa koko talossa, mutta muuten sitten noiden kanssa tulee nykyään touhuttua lähinnä perushuoltoa. Ja sitten se ikuisuusongelma miten niiden hoidon saa järjestettyä reissujen ajaksi. Etenkin sitten joskus sadan vuoden päästä kun viimein ehkä eläkkeelle pääsee, olisi  liikkuminen huomattavasti helpompaa ilman lintuja (jos ny kroppa siinä vaiheessä vielä edes auttavasti toimii, tai ylipäätään on hengissä...). Kyllähän ne teoriassa hyvin viikonkin keskenäänkin pärjäisi kun vaan reilusti jättäisi vettä ja ruokaa tarjolle, mutta ei kyllä juuri pidempään, ja on se viikkokin jo semmoinen aika että parempi jonkun olisi edes pari kertaa käydä tarkistamassa että kaikki on ok. 

Toisaalta kun etenkin nuo kardinaalit voi vielä pitkäänkin porskuttaa, niin se sitten on aika sama huollon kannalta onko niitä lintuja häkissä kaksi vai kymmenen. Voi siis olla että niitä lisälintujakin vielä sorrun hankkimaan, tai sitten jossain vaiheessa etsin viimeisille uuden kodin kun parvi kovin niukaksi alkaa kutistua, saa nyt nähdä... Eipä tässä vaiheessa onneksi mitään pakkopäätöksiä tarvitse tehdä. Sekin on vaihtoehto että pitää jossain kohti lintutaukoa ja sitten kiikkustuolivaiheessa uudestaan pari pikkulaulajaa kaveriksi ottaa jos vaan pystyy.

06 toukokuuta 2025

Syljeskelijät

Niin kuin aiemmin uumoilin niin eihän niitä juova-ampujakaloja voinut kauppaan jättää. Tuossa ne ihmeneloset nyt ompeluseuralassa virkeänä polskii (sain vielä ihan kivan könttäalennuksen kun määrää arpoessa tuumin jotta yksi on yksinäinen, kaksi voi alkaa tapella keskenään, eikä sitä neljättä sitten taas yksinään viitsisi kauppaan jättää...).

Muutama ensimmäinen päivä meni ujostellessa uutta paikkaa altaan takanurkassa kasvien seassa piilossa.

Vaan kyllä ne pian huomasi että ei täällä niitä kukaan yritä syödä, ja sen että vaikka yläosan ovien avauskolina sai ne ensialkuun katoamaan jäljettömiin, niin oikeasti se useimmiten tarkoittaakin että tulossa on RUOKAA. Ahneita nuo on kuin mitkä, kaikki uppoaa mitä altaaseen heittää ja vaan pysyy pinnalla tai keskivedessä leijumassa niin kauan että sen ehtii nähdä ja hotkaista. Niinkin ahneita että kun nakkasin kokonaisen pakastehyttyskuution jäisenä altaaseen kuvitellen että kelluu vähän pidempään ja voivat siitä napsia evästä sitä mukaa kun sulaa, niin ensimmäinen paikalle ehtinyt vetäisikin kuution kokonaisena kitusiinsa. Luulis vähän vatsaa kylmänneen...


Kuviointi on kaikilla hitusen omanlaisensa, ehkä nuo oppii jopa erottamaan toisistaan...

Yksi noista vähän enemmän piilottelee kuin muut, ehkä sitä toiset vähän kiusaa, mutta ruoka-aikaan sekin on kyllä reippaana jonossa, enkä nyt ainakaan mitään vakavampaa rähinää ole nähnyt, toivotaan ettei tulekaan sittenkään kun vielä vähän kasvavat ja mahdollisesti alkavat miettiä olisiko oma reviiri kimppaa mukavampi (sukupuoliahan noista ei erota mitenkään). Ammuskelua en vielä nähnyt ole (sais tulla kesä ja kärpäset testattavaksi..), mutta joskus altaan suunnalta kuuluu jotain omituista syljeskelynkaltaista ääntä, ja pari kertaa on yläosan laseissa ollut vesiroiskeita epäilyttävän korkealla, että toivoa on sitäkin ehkä joskus päästä todistamaan.

01 toukokuuta 2025

Hilpeää vappua!

 

- Menit sitte möläyttämään ettei ole mitään tekemistä kun ulkona on kylmä.
- Joo. Sori siitä.

(P.S: Häntä hyvin, kaikki hyvin, t: Riitu)

27 huhtikuuta 2025

Kärsimysnäytelmä

Häntäraportti: Potilas on virkeä ja häntä liikkuu melko lailla normaalisti, pieni patti (tai sitten vaan nyt paremmin tuntuva nikama) ja hiukan aristusta edelleen hännässä saattaa olla. Lääkettä annetaan tänään viimeisen kerran ja sitten seuraillaan mikä on olo ilman aineita...

- Katala huijaus, luvattiin sylitystä ja silitystä mutta tarjotaankin ruiskua! En kyllä varmana avaa suuta!

- En avaa, en avaa ,en... äääh!

- Yäk yäk yäk yäk

- Tämän viikon asiakastyytyväisyyskyselystä on sitten turha kovin hyviä tuloksia odottaa...

24 huhtikuuta 2025

Kukas kissan hännän nostaa...

 ...kun ei kissakaan itse! 

Meillä on siis akuutti häntäkriisi. Pääsiäisvapaiden lomassa joku osa aivoista rekisteröi, että Riitu välillä vähän oudosti kiemurtelee peräpäätä koskiessa tai nostellessa, mutta kun liikkui ja toimi siinä vaiheessa muuten ihan normaalisti niin ei ihan tietoisuuden tasolla mihinkään edennyt. Jossain kohti sitten kun otus torkkui sylissä, kopeloin varmuuden vuoksi sen selkärangan reunoja ja lonkkia läpi löytyykö jotain aristavaa kohtaa, ei ihmeemmin, mutta hännän tyvipuolen hieroskelu saikin aikaan ensin säpsähtävän "mäh?" kommentin, ja tunnustelua jatkaessa jo varsin kärttyisän "kräkäkäkä" -palautteen. 

Okei, mitään erikoista ei päällepäin näy, mutta siis hännässä jotain vikaa, sitä en erityisemmin ollutkaan tarkkaillut. Vaan nyt kun asiaan kiinnitti huomiota niin ei sillä ihan normaalitahtia viuhdottu. Ja seuraavana päivänä ei lopulta enää ollenkaan, ja häntä vaan roikuskeli mukana kovinkin kipeän ja vetelän oloisesti (ja siinä vaiheessa Talonmieskin myönsi että taitaa tosiaan olla jotain vialla). Viime aikoina ei ole kyllä edes tullut kenenkään häntiä tallottua tai jätettyä oven väliin. (Sitäkin joskus sattuu...) Nyrjähtänyt painiessa? Jäänyt yöllä alle ihmisten kieriskellessä unissaan? Johonkin tarttunut kiinni tarhassa tai sisällä? Selässä sittenkin jotain joka heijastelee hännän toimintaan? APUANYSSEKUOLEE! 

Tiistaina oli häntä ihan veltto ja enimmäkseen laahasi maata, koko peräpääkin vähän kyttyrässä, liikkui häntä kuitenkin jonkun verran jos oli ihan pakko.

Kaveria voi kuitenkin aina vähän pyöräyttää vaikka häntä ei olekaan leikissä mukana ja jäi jonkun kerran oman tassunkin alle...

Vielä lankalauantaina todistetusti ainakin hännänpää toimi niin kuin pitääkin...

Koska tyypillisesti kaikki lemmikit päättävät sairastua aina juhlapyhinä, oli eläinlääkärin puhelin tiistaina melko tukossa, ja aika saatiin vasta keskiviikolle. Odotellessa nettisomediagnoosi ehdotti oireilun perusteella vaivaksi "koiran vesihäntä" eli jonkun sortin tulehdus hännän tyven hermotuksessa. Muuten hyvä mutta kun ei ole koira, paitsi ilmeisesti voi esiintyä kissallakin. Vahdannut liian innolla muuttomatkalaisilla täydentyneitä tinttejä ja oravia tarhassa ja saanut kylmää? Noh, ehkä kuitenkin katsotaan mitä se lääkäri sanoo. Ja myöskin hyvin tyypillisesti häntä alkoi osoittaa taas jonkunlaisia elonmerkkejä heti kun se tutkimusaika oli saatu varattua.

Keskiviikko: Hei, toimii se sentään taas ainakin jo vähän vaikkei ylös asti nouse!

Kuljetuskopan esillenosto keskiviikkona sai potilaan samantien hiipimään saunan lauteiden alle piiloon (ikävä henkilökunta oli ennakoiden laittanut makuuhuoneen oven kiinni niin ettei sängyn alle päässyt). Pyydystyksen ja kopatuksen jälkeen vietiin kissapolo sitten siihen ikävään paikkaan jossa aina haisee omituiselle ja joku vieras tyyppi tunkee lupaa kysymättä iholle kopeloimaan ja tökkimään neuloilla. Riitun taktiikka on yleensä tässä vaiheessa puolipassiivinen vastarinta, sisältäen runsaasti suhinaa ja murinaa ja itse kissa liimautuu ameebamaisena lättynä pöytään yrittäen vaivihkaa kaivautua pääpuolta paikoillaan pitelevän mamman kainalon ali karkuun.

- Ihan tyhmä paikka jossa tyhmiä ihmisiä ja vielä tyhmempiä koiria joille piti myös vähän murista kun kävelivät ohi.

Tulos:
"Vastaanotolla Riitu on virkeä, ei arvosta tutkimista, mutta sietää hyvin. (melko yläkanttiin arviotu) Aristaa lievästi (kotona kyllä enemmänkin kuin lievästi...) hännän tyven tunnustelua, lannerangassa ja ristiselän alueella ei selvää palpaatioarkuutta. Hännässä ei tunneta selvää krepitaatiota, turvotusta tai liikeratamuutosta. Ei selviä haavoja, mutta hännän tyven päällä hieman kuivaa karstaa ja mahdollisesti pieni arpi (???). Hännän tunto normaalin oloinen.
Epäilynä hännän pehmytkudosvaurio esim. jos juuttunut johonkin, selvää murtumaan tai tulehdukseen viittaavaa ei havaita."

Näillä tiedoilla sitten palattiin kotiin kipulääkekuurin kanssa, ja tutkitaan tarkemmin rauhoituksessa jos ei hännänkäyttö normalisoidu viikon sisään. Kyllä se nyt jo taas jotenkin toimii ja kärkikin vähän nykii jos vasiti tökkii kylkeä sen verran että alkaa ärsyttää, mutta ei  edellenkään ihan normaalijäntevä ja -aktiivinen kuitenkaan.  Jatkamme siis huumeiden annostelua ja seuraamme tilannetta.

Troppi

- Lepääpä nyt Riitu rauhassa paikallasi niin minä hoidan kun on pipi
(tänään häntäkin on sentään jo hiukan jäntevämmin messissä)

- Eikä sitten kerrota tuolle Kaislalle että mahtava matriarkka on lääkärissä ihan littuna peloissaan...

20 huhtikuuta 2025

Maukasta pääsiäistä!

 Toivottaa Riitu & muu väki.

 (Sisältää tuotesijoittelua. Ei maksettu mainos)



Pari pääsiäiskukkaa vielä, jouluruusu kukkii nyt hienosti. On vaan nuokkuva kasvultaan niin jää vähän piiloon tuo terälehtien hienostunut väritys.


Ja tuo etupihaläntin posliinihyasinttimatto vaan komistuu vuosi vuodelta. 💖



Pääsiäisen neulepläjäys

Sukkapainotteista ollut taas viime aikojen tv-tuijotuksen oheistuotteet.

Pääsiäisen ja kevään kunniaksi hempeät "mielitietty" -pupusukat. Liukuvärjätty pohjalanka muuten piti hankkia lankavuoreen ihan sen takia että sen nimi on "Kaisla". :D

"Pomatomus"-sukat, pitsi- ja pintaneuleet ei ole suurimpia suosikkejani kun niissä on möykkyjä ja reikiä ja tylsästi yhtä väriä että kuvio erottuu, mutta tuo suomukuvio oli niin hauskan näköinen että piti testata.

..Ja kun pitsivauhtiin päästiin niin jäännöskerästä vielä kevyet "sinikello"-kesäsukat.

"Moonflower"

Kolmea joulukalenterin minivyyhtiä ja jotain tummanpunaista jämälankaa

Huovutetut, tuli vaan hitusen naftin kokoiset kun tuli taas uskonpuute neuloessa siinä vaiheessa kun ennen huovutusta alkoi olla puoli metriä mittaa...

Talonmiehen työkaveri tilasi logosukat, tulipahan silmukointiakin treenattua. Muuten kyllä maailman tylsintä neulottavaa yksivärinen sileä pinta.

Yhdet tumput ja pari tiskirättiä sentään sekaan eksynyt.

Selkäpuolen kuvio "Rovaniemi"- lapasista, muuten vähän sovellettu ohjetta.

Ja ne rätit bambulangasta, oikeanpuolisen onteloneuleen kyllä jo toiselta puolelta rikoin kun lisäysraidat kiristi ja yritin märkänä vähän liian raivokkaasti venytellä neliön malliin...

17 huhtikuuta 2025

Kevätsiivous

Yleensä lammikon keväthuolto on osunut vapun tienoille, mutta tänä vuonna lutakko olisi ollut kokonaan sulanut jo huhtikuun alkupäivinä! Ihan siihen saumaan ei kuitenkaan ehtinyt puuhastelemaan ja sitten tuli taas kylmempi jakso, mutta viime sunnuntaina sitten olikin taas ajankäyttösuunnitelmat, säät ja viitseliäisyys yhtä aikaa kohdillaan.

Lätäkön tyhjennyksen jälkeen pohjalta pois kauhotuista lehtimutaryönäkasoista poimittiin sankoon talteen silmiin osunutta pikkuelämää odottelemaan siivouksen valmistumista.

Vesiperhostoukalla aika hieno putkilo rakennettuna, vieressä vesisiira.

Sudenkorennon aihio.

Pari sukeltajaa, lisää vesiperhosia eri rakennustyyleillä ja yksi malluainenkin löytyi

Allas täyteen, uusi puureunus suodatinpisteen ympärille lahonneen tilalle, varastosta suodatin huuhtelun jälkeen paikoilleen pumpun jatkeeksi ja testaus meneekö vesi sinne minne pitää. Ei mennyt, puroviritys jälleen kerran vähän falskasi reunasta ja puronpohjan kumimattoa piti pönkätä kivillä paremmin ojennukseen. Uusintayrityksellä sentään vesi kiersi taas niin kuin pitikin.

Altaan täytön ajan vesiletku kulkee avoimesta etuovesta, joten johtoporras julmasti teljettiin operaation ajaksi ulos tarhaan kärsimään vilua ja nälkää.


Nääntyvä ja hyljätty eläinparka kieriskelee tuskissaan.

Kun vettä oli tarpeeksi ja mylläys ohi, laskettiin ötiäiset (ja yksi sammakko) takaisin altaaseen, odoteltiin päivä-pari että kaikki asettuu (ja varmistuu että vesi edelleen pysyy altaassa) ja sitten pääsi taas kultsut ja mudut kesälaitumille.


Ensimmäiset valkovuokotkin kukkii jo!