Pienpotilas

Tirppaosastolla on ollut murheita. Ensinnä toinen viiriäisistä kaljuuntui toisesta kyljestä, katsoin jotta tarkkaillaan tovi tilannetta onko vaan jotenkin rymeltäessään tiputtanut höyheniä  jolloin ne kasvaa kyllä nopeasti takaisin vai onko ollut häkissä jotain kevätnahinaa ja pitää alkaa johonkin eristystoimiin. Vaan taisi olla jotain enemmänkin vialla kun olikin yksi aamu sitten vainaana häkin pohjalla. :(

Muutama päivä sitten taas Helios liikkui jotenkin oudosti ja tarkemmin katsoessa totesin sen olevan jalkapuoli, toinen koipi ihan musta ja turvoksissa eikä käyttänyt sitä ollenkaan. Pikaisesti huuhdellessa ja tutkiessa ei ainakaan selviä murtumia, vuotavia haavoja tai puuttuvia paloja löytynyt, niin kyllästin vaan jalan basibactilla ja laitoin potilaan pikkuhäkkiin seurantaan omaan rauhaan missä ei tarvitse jalkoja käyttää yhtään enempää kuin mukavalta tuntuu. Onneksi ei ollut tuo rengasjalka ettei tarvinnut alkaa rengasta sahailemaan  turvotuksen tieltä.

Onneksi potilas on hyvin virkeä ja jopa laulelee, ja nyt parin päivän jälkeen koiven väri on jo hitusen parempi (ja varpaat edelleen normaalin väriset niin että veri ainakin kiertää), ja ihan pikkuisen Helios tänään sillekin jalalle välillä varaa, niin että ehkä selviämme säikähdyksellä.

 Jalka pipi

Ei voi käyttää.

Ja on ilkeän näköinen

Mahdollinen syy on että poloinen on johonkin jäänyt jalastaan kiinni ja reuhtonut sen ruhjeille, ehkä tuohon vähän aikaa sitten lisättyyn virikeleluun josta on jo täytteenä olleet paperisuikaleet kaikki nypitty pois. Toinen vaihtoehto on että on ollut väärässä paikassa väärään aikaan ja jompikumpi kardinaali on puraissut jalasta, joskin siinä tapauksessa varmaan olisi ollut enemmänkin vaurioita, enkä kyllä ole huomannut että ne olisivat olleet mitenkään häijyjä pienempiään kohtaan.

Pääepäilty

Nämähän tulee yleensä ryppäinä, että pidetään sormet ristissä että jäisi nyt tällä kertaa tähän...

Hairahdus II

- Jep, näin tässä taas pääsi käymään...

(Toim. huom. Pitäisköhän tuota pehmustetyynyäkin joskus imuroida...)

 

- Pääsi yllättämään tuo kersa, ja sen verran nukutti etten heti jaksanut vääntäytyä alta pois. Alkaakohan tässä iän karttuessa jotenkin huolestuttavasti pehmetä...

 

Kevätneulepläjäys

Muistiin taas viimeaikaisia neulomuksia.
Ensin  jo tovi sitten valmistunut ohut kevätpusero keltasävyisistä varastolangoista vihreällä kuvioinnilla.

Ja parit kevyet kesäsukat. Siniset räpyläsukat auttaa myös kuivattamaan ja hoitamaan varvasvälejä jos hautuvat rikki.

Parit nopeat perussukat itsekseen kuvioituvista langoista.

Ja vielä "Mettäkissat" minivyyhdeistä ja muista sopivan sävyisistä varastolangoista.

Poikkeustila

 - Mitä se palveluhenkilöstö oikein puuhaa kun eivät tule lämmittämään petiä??
- Jotain viisuja kuulemma katsovat..

- Pysykööt siellä sohvalla sitten. Paheksumme kaikkea arkirutiineja rikkovaa  toimintaa. Nukkumaanmenoaika meni jo aikaa sitten.

Notkean ninjakissan seikkailuja

 - Onnistuin yksi päivä ihan huomaamatta luikahtamaan lintuhuoneeseen kun mamma siirteli kukantaimia!

- En vaan sitten ottanut huomioon että jäin sinne aika pitkäksi aikaa telkien taakse. Meinasin vähän pitkästyä kun tirpatkaan ei halunneet leikkiä mun kanssa ollenkaan ja touhusivat vaan omiaan häkissään. Eikä niitä taimiakaan päässyt hoitamaan kun nekin oli ritilöiden takana.

- Dyykkailin ajankuluksi roskiksesta tirppojen punaisen väriruoan jämiä ja järsin pullojukan lehteä niin että sain yökittyä vähän punaista vaahtoa lintuhäkin viereen, niin että sitten kun mamma viimein löysi minut se ensin luuli että huoneessa on tehty jotain hirveitä veritekoja!

- Reaktioista päätellen alan olla yhä vakuuttuneempi että ihmiset on melko tylsiä ja huumorintajuttomia olioita...

Vappukissa

 - Mamma toi tänne jonkun ihan vieraan kissan!

- Se on kuulemma aika herkkä eikä sen kanssa saa edes painia.

- No ainakin se on kiltti eikä kiukuttele niin kuin Riitu.

- No ainakin se on rauhallinen eikä rieku ja ärsytä niin kuin Kaisla

Laidunkausi

 - Hmm, väri ja tuoksu kohdillaan...

- Raikas ja tuore maku, suutuntuma miellyttävä...

- Jep, kasvukausi on alkanut. Palmu saa sisällä ehkä olla rauhassa taas pari kuukautta.

Kärsäeläimiä

Isossa altaassa majaileva mustanorsukala (Gnathonemus petersii) Ronsu on jo aika vanha. En ole ihan varma miten vanha, mutta ainakin 2011 otetuissa kuvissa norsu jo vilahtelee, eli vähintään 15-vuotias se jo on. Internetti arvelee noiden eliniäksi 6-10 vuotta, joten ehkä tässä pikkuhiljaa kannattaa henkisesti varautua sen siirtymiseen paremmille uimavesille (tai sitten se porskuttaa vielä toisetkin 15 vuotta ja vähät välittää arvioista).  

Noh tuli nyt sitten kuitenkin varauduttua sukupolvenvaihdokseen hankkimalla toinenkin norsu. Se on kuitenkin eri lajia ja eri sukuakin kuin Ronsu, huulinorsukala (Campylomormyrus rhynchophorus). Tällä hetkellä tulokas majailee ompeluseuralassa jotta näkee että se kotiutuu ja varmasti alkaa syödä kunnolla. Norsujen kuvaaminen on himpan haasteellista; paitsi että ne viihtyvät hämärissä, ovat ne hyvin nopealiikkeisiä, ja etenkin tuo uusi kaveri vielä varsin ujo ja tulee näkösälle lähinnä vilaukselta ruoka-aikoina, niin että suurin osa kuvayritelmistä sisältää lähinnä mustaa suttua. Mutta parista otoksesta nyt edes jotain erottaa...

Suurin ero noilla kahdella on kärsän mallissa. Ronsun suu on suunnilleen siinä missä kaloilla yleensäkin, ja kärsä on itse asiassa pitkä ja taipuisa alahuuli.

Surkealaatuisesta kuvasta ehkä jotenkin näkee miten Ronsun kärsä on taipuisa ja suun alapuolella.

Tulokkaalla (Dumbo? Babar? Tantor?) taas koko suuosa on venynyt jäykäksi kärsäksi ja suu kärsän päässä, silläkin on kuitenkin pieni venynyt alahuuli syötävän aineksen tunnusteluun.

Pikkunorsulla on suu ja lyhyt tunnusteluhuuli pitkän putkikärsän päässä

Jossain vaiheessa on tarkoitus kokeilla voiko molemmat majailla isossa altaassa, mutta norsukalat ei varsinaisesti ole tunnettuja auliista reviirin jakamisinnosta, joten voi olla että pienempi joutuu jäämään pidemmäksikin aikaa tuohon toiseen altaaseen asumaan... Ronsun pitkän iän salaisuus on varmaan ainakin osittain siinä että se syö sujuvasti ihan mitä vaan, myös kuivia kalanruokia, nähtäväksi jää suostuuko uusi norsu missään vaiheessa syömään muuta kuin pakasteita (tai pystyykö edes tuon kapean putkikärsän kanssa...).

Komea karvainen kärsä on myös etulasia imeskelemästä yllätetyllä nokkamonnilla :D.

Ja ainakin yksi pikkupartiksista näyttäisi alkaneen oman nenänsä jatkeeksi kasvattaa äijäpartahaivenia, eli pitänee erottaa se jossain vaiheessa toiseen purkkiin jos ei halua paria tusinaa uutta...

Kesän enteitä

Päivät pitenee ja lämpenee, ja kissuudet viettää yhä enemmän aikaa tarkkailemalla tiluksia pihan puolella.

Kuka vahtaa ja ketä...?

Pihalammikonkin sai siivottua ennätysaikaisin, tai olisi saanut jos ei alkukuusta olisi puhaltanut niin kylmä tuuli ettei enää yhtä kylmän veden kanssa viitsinyt alkaa läträtä (tai muuten ei ehtinyt/jaksanut). Jostain alelaarista tarttui matkaan pikkuinen ja halpa aurinkokennolla toimiva suihkulähde lisukkeeksi, pitänee ankkuroida tuo jotenkin pohjaan ettei tuuli sitä työntele altaan reunoille ruutaamaan vedet ihan väärään paikkaan. Saa nähdä miten kestävä tuo on...

Purokumpuviritys vaan pitäisi uusia kokonaan, siitä oli taas talven aikaan kivet kaatuilleet ja levinneet mihin sattuu, raavin sen nyt vähemmän esteettiseen kasaan sen verran että vesi menee suodattimesta kuitenkin takaisin lammikkoon eikä pitkin pihoja. Kunhan lätäkkö pari päivää asettuu niin pääsee taas mudut ja kultakalatkin varastoaltaasta pihailemaan.

Krookukset kukkii ihan valtoimenaan, ja aika pitkäänkin kun yöt on kuitenkin kylmiä.

Valkovuokotkin aloittelee varovasti.

Lempikevätkukkani on ehkä kuitenkin edelleen tuo posliinihyasintti, joka on levinnyt pitkin etupihaa, ja kukkamatto tuoksuu taivaalliselta.

Sisällä häkkikasvattamon taimet kasvaa kohisten vaikka olivat lomaviikon ajan ihan oman onnensa nojassa. Kukantaimet on nättejä ja napakoita (sikäli kun ylipäätään selvisivät itämisvaiheesta ja koulinnasta), mutta vaikka käytössä on kasvilamput niin tomaatit edelleen venyy turhan pitkiksi ja honteloiksi, pitäisi joko pikkuisina saada ne lähemmäs valoa, tai vielä tehokkaampi lamppu. Vakavasti harkitsen ensi kevääksi hommaavani jonkun sadan watin hamppukasvatusledipaneelin niin luulis riittävän...

Lisää valoa kiitos.

Tyhjän pesän syndrooma

Pääsiäispyhien takia kissuudet lomailivat pari päivää pidempään kuin palveluskunta. Kovin on kummallista ollut talossa, kun ei ole avustajia paikalla kaikessa tekemisessä. Kukaan ei tunge syliin, marise milloin mistäkin, vaadi veroja juustosta ja korvapuustista tai loju selällään poikittain kuluväylällä. Tai hiivi huomaamatta jalan juuren niin että on kompastua kun lähtee liikkeelle. Matotkin on ihan niillä sijoillaan mihin ne monta päivää sitten asetteli. Ei epäilyttäviä kolahduksia, sinkoiluja tai painiotteluita. Kuppi on tyhjä mutta ei siihen tarvitsekaan mitään laittaa. Ovia voi pitää ulos asti auki jos haluaa.

Ihan omituista elämää siis. Vaan nyt on taas karvapallerot käyty vapauttamassa vankilasta ja olo raiteillaan.