-Täytin tänään jo viisi (5!) vuotta!
-Syntymäpäivä ei kyllä alkanut kovin iloisesti kun mamma ensin otti syliin ja lauloi onnittelulaulun, joka oli vähän outoa ja hämmentävää. Ja kaiken lisäksi vielä pestiin maha- ja kaulakarvat, ihan kamalaa rääkkäystä!
- Ja kuivuttua piti vielä sietää tylsät kuvausposeeraukset (sentään sain urhoollisuusmitalin, ja kukkia pihalta).
-Vaan tuli lopulta sentään edes synttärikakku, ja rapsuja ja nameja ja sylitystä.
- Stop!
- Kulku tästä maksaa nykyään 10-15 sekuntia maharapsutuksia.
- Vielä vähän enemmän oikealta.
Ompeluseuralassa on sitkeä leväongelma, pitäisi putsata sisusteet kunnolla ja vaihtaa kasvit. Ensiavuksi voisi kuitenkin laittaa sinne yhden elävän leväraapan..
Ison altaan pikkupartikset on jo sen verran kasvaneet että alkaa erottaa sukupuoliakin. Tämä sänkileuka on todennäköisesti poika (tosin naaraskin voi kasvattaa pienen parran niin täysin varmaksi ei vielä uskalla sanoa...):
Ja tästä toisesta ainakin on tulossa oikein megapartaäijä:
Ja kolmas sileänaamainen on todennäköinen neito. (Tai sitten altavastaajakoiras joka vaan ei uskalla kasvattaa ollenkaan partaa kahden muun seurassa...).
Tämä sai siis kannanhoidollisista syistä vaihtaa allasta. Jäihän isoon altaaseen tietysti vielä se vanha partismuorikin, mutta jospa se ei enää olisi kovin innokkaasti teinipoikien perään...
Alkajaisiksi todiste siitä että tänä vuonna taitaa tomaattisatoa saada jopa jo ennen syyskuuta :D, ensimmäisenä on väriä saanut uutena kokeilussa oleva "Orangeto" pensaskirsikkatomaatti.
Meidän omakotilähiötontti ei ole suuren suuri, sen verran tilusta että saa mielenvirkistyksenä sormet multaan, mutta siitä ei vielä tule riesa (paitsi kun pitäisi kitkeä rikkaruohoja, ja keväällä siinä vaiheessa kun pitäisi saada vähän kaikkea tehtyä yhtä aikaa...) Mutta periaatteena on että tehdään sen verran kun jaksaa (tai on ihan pakko) ja muuten saa rehottaa aika vapaasti (paitsi valvatti ja vuohenputki, joista etenkin jälkimmäisen kanssa taistelu on kyllä aika lailla turhaa).
Keväisin piha on hyvinkin valoisa, mutta kun puihin tulee lehdet alkaa olla hankala löytää kohtaa johon koko päivän paistaisi aurinko, etenkin nuo puuvajan edustan kaksi tammea varjostavat todella paljon.
Toiseen suuntaan katsoessa on takapihan nurmikko. Tai ehkä paremminkin "lyhyenä pidettävä alue", siinä kasvaa enemmän kaikkea muuta kuin varsinaista nurmea. :D Keväällä menee aika pitkään ennen kuin se leikataan ensimmäisen kerran, että valkovuokot saa rauhassa kukkia (ja voikukatkin, en ymmärrä miksi niitä moni niin vihaa). Ihan reunassa on pari vanhaa ja kituvaa herukkapensasta, jotka ei enää montaa marjaa jaksa tehdä ja menee usein rastaiden poimittavaksi, pieni omenapuukin siinä on, mutta sen verran tammien varjossa että ei sekään montaa omenaa yleensä tee. Peränurkassa tönöttää vielä pieni punainen puuvaja ja pari lehtikompostoria.
 |
| Laatikoissa on tänä vuonna lähinnä jämätaimia jotka ei ole muuallekkaan mahtunut, sade ja tuuli on niitä nyt kovin riepotellut |
Allaspenkin päädyn ja katoskäytävän kaiteen välistä vie kaariportti kiveykseltä takaisin nurmikolle, sen on vallannut köynnöskuusama joka kukkii upeasti muutaman viikon ajan kesäkuun loppupuoliskolta alkaen. Taustalla häämöttää oikealla raparperipenkki ja vasemmalla tammen alla vähemmän edustava "varjopenkki" johon on ilman kummoisempaa suunnitelmaa nakeltu kaikenlaisia sekalaisia kasviheräteostoksia joille ei ole muutakaan paikkaa keksinyt, enimmäkseen varsin heikossa hapessa, mutta rotkolemmikki ja varjoyrtti porskuttaa einvoimaisina, pari jalokelloakin näyttäisi edelleen sinnittelevän.
Tontin reunakaitaleella sijaitsee pikkuinen virkistyskasvimaa, jossa parhaiten rehottaa valvatit, juolavehnät sun muut rikkakasvit. Daaliat ja suorakylvettävät kesäkukat on tänä vuonna saaneet valloittaa suurimman osan vapaasta maasta. Laatikoissa nyt tomaatteja, maissia (joka on edelleen sen verran alkutekijöissään että tuskinpa satoa taaskaan tulee...) ja kesäkurpitsaa. Reunassa metsittynyt ja puolikuollut vadelmapenkki, joka pitäisi uusia kokonaan jahka jaksaisi raivata ja kaivaa auki ja poistaa vuohenputket ja nokkoset. Laatikoiden takana piilossa on pari pensasmustikkaa jotka jopa tekevät mustikoita, jos ne ehtii poimia ennen rastaita.
Kasvimaan vieressä katoskäytävän edessä on kukkapenkki jossa kasvaa keväällä sekalaisia sipulikukkia ja myöhemmin pioneja, villiviini ja Zilga-viini joka yrittää joka kesä valloittaa maailman. Kaikki nämä on talon edellisen omistajan istuttamia (siis jo yli parikymmentä vuotta sitten...) Pionit on upeita, mutta siitä huonoja että ne kukkii niin kovin lyhyen aikaa (ja usein puolet siitäkin menee piloille jos tulee vähääkään isompi sadekuuro), suurimman osan kesää ovat ihan viherkasveja. Melkein tekisi mieli ne tuosta paraatipaikalta siirtää johonkin muualle reuhottamaan. Noh, ehkä sitten joskus eläkepäivinä kun ei ole muuta kuin aikaa...
 |
| Pionien kukinta tuli ja meni jo.. |
 |
| "Buckeye belle" on oma lisäys pionipenkkiin ja kukkii pioneista ensimmäisenä. |
Nämä pinkit monsterit ovat edellisen asukkaan peruja
Etupihalla kasvimaan takana on kesäomenapuu (jossa tänä vuonna ihan järkyttävä määrä omenoita tulollaan, todennäköisesti joutuu suurimman osan nakkaamaan kompostiin kun nuo pilaantuu erittäin nopeasti ja mätänee heti pienestäkin kolhusta eikä ole oikein kunnon säilöntäomenoitakaan) sekä pieni mininiitty jossa villikasvustoja idänunikkojen kera (toinen upea mutta harmittavan lyhytaikainen kukkija). Niitty leikataan alas suunnilleen siinä vaiheessa kun omenat alkaa kypsyä ja putoilla puusta heinä-elokuun taitteessa.
 |
| Unikot oli hetken hienoja, mennyttä jo nekin tältä vuodelta. |
Ajotien toisella puolella on toinen nurmiläntty, joka keväällä on täynnä pieniä sipulikukkia. Siinä myös vuohenputkien valtaama perennapenkki (seassa yrittää sinnitellä pari ruusua ja jättipoimulehtiä), pari timanttituijaa ja perällä aidan vierestä kaadettujen vaahteroiden paikalla pari laatikkoa auringokukkia.
Kesäkukkaruukkuja ja -laatikoitakin on ripoteltu enemmänkin sinne tänne, mutta niistä enemmän joskus toiste...
- Kiipeilypuun raapimapinta alkaa olla jälleen aika loppuunkynsitty...
- Onneksi on vielä paljon jäljellä tätä ihanaa juuttinarua, niin saadaan tehtyä uusi.
 |
| Voisiko neiti avustaja olla tökkäämättä puikkoa silmäänsä jos varastaa keskeneräisen työn potkuleluksi... |
- Vanha reikäinen pois ja uusi tilalle
 |
| Kiinnityslankakerä mystisesti karkasi putkeen kesken kaiken... |
- Kyllä tämä ehkä muutaman viikon taas kestää!
- Meillä on takaovessa tämmöinen oma pikkuovi, joka on aina päivisin auki ja saadaan käyttää sitä ihan mielen mukaan. Kovin kylmällä ja sateella ei ulkona kauaa kerrallaan viihdytä, mutta kyllä siellä säällä kuin säällä muutaman kerran päivässä ainakin nopeasti käydään tarkistuskierroksella. Ja aamulla pitää heti ensimmäisenä päästä tekemään turvatarkastus, ennen kuin edes pyydetään aamiaista!
- Luukun toisella puolella on takakuisti, josta osa on verkotettu ja vuorattu kennolevyillä ja valokatteella eteistilaksi tarhalle, siellä on meidän ulkovessa ja talven tinttibaarin eväsvarasto. Yksi verkko-ovi vie kuistin avoimelle loppuosalle ja tinttibaariin, mutta siitä me ei kuulemma saada kulkea ikinä.
- Toinen verkko-ovi on kiinni vain jos on tirppojen ulkoiluvuoro tai mamma tekee tarhassa tai tinttibaarissa jotain huoltoa jossa ei tarvita apulaisia (kumma?). Siitä pääsee pikkurappuja pitkin varsinaiseen tarhaan, jossa on ensin myös pieni sääsuojattu kuivaosio. Rappujen alla on kiva löhöilypaikka ja lastuvillaa pehmikkeenä. Riipparimatto taas on ihan muodottomaksi venynyt ja pitäisi uusia että me sitä viitsittäisi käyttää.
- Ja sitten tulee se varsinainen ulkotarha, johon on istutettu (tai annettu kasvaa) kasveja joiden kuulemma pitäisi olla myrkyttömiä. Ulkopuolen humalalle mamma taas kerran unohti laittaa ajoissa tukikepit niin ne rönsyilee maassa ja seinillä miten sattuu.
- Seinille on pariin paikkaan ruuvattu lautoja tasohyppelyyn ja tontin tarkkailuun
- No onpa tosiaan! ... Niin, mamma siis sanoo että meille voisi laittaa enemmänkin kiipeilyjuttuja tänne, mutta eipä ole vielä saanut aikaan...
- No, voihan täällä silti jahdata myyriä (ja sahamatoja), vaania kaikkia ulkopuolella liikkuvia otuksia ja ottaa aurinkoa tai pitää painiotteluita.
