Kukkaiskatsaus (puuduttavan pitkästi kuvia)

Syyskuun kolkutellessa ovella täytyy kai pikkuhiljaa siedättyä ajatukselle että kesä alkaa olla ohi. Puutarhuroinnin osalta kasvukausi on ollut vähän kummallinen, osa kasvateista rehottaa suunnilleen normaalisti, osa kasvaa muttei kuki, osa kukkii muttei kasva, osa ei tee oikein kumpaakaan. Ylipäätään kaikki on tuntunut edistyvän kovin hitaasti ja etenkin syötävien osalta satoa on taas tullut vain tomaateista ja omenoista.

Noh aina sitä kuitenkin joku ilahduttaa kukillaan, ja tässä kuvakavalkadi niistä.

Isot ja pienet petuniat ja pelargonit, melkolailla normaalia kukintaa. Taustalla timanttikukka on hieno, mutta sitä voi ihailla vain hyvällä säällä, sateen ja pilvien vallitessa kukka pysyy tiukasti supussa. Ritilässä passioköynnös kasvaa muttei kuki.

Samettiruusut, no kukkii ne mutta on joskus rehevämpääkin kasvu ollut. Etenkin nuo punaiset on olleet nyt kovin kituliaita.

Joku sininen reuhakeistutus. Gladioluksen sipulit unohtui keväällä myyntipussiin kuivumaan liian pitkäksi aikaa, ei taida niistä kukkia tulla.

Lammikon lumpeet teki yhteensä yhden kukan, paremmin kuin monena muuna vuotena :D

Ahkeraliisat ahkeroi tuttuun tapaan

Seinustalla krassit koittaa valloittaa koko pihan, mutta kukkia on tullut vasta nyt ihan viime viikkoina

Sama taktiikka keijunmekolla

Tomaatit rehottaa ja jouduin jo karsimaan niitä aika rankasti. Liian tiuhassakin nuo on kun taimia tuli kasvateltua vähän liikaa kasvatustilaan nähden. Satoa tulee kyllä, mutta kovin, kovin hidasta tuo kypsyminen tuntuu tänä kesänä olevan. Parhaiten on syötävää tuottanut pieni ja supermakea "orangeto" joka tuntuu kypsyvän noita muita nopeammin. Hyvinkin laittaa kampoihin samantyyppiselle sungoldille, joka on ollut luottolajike parina edellisvuotena.

Naapuri aina välillä vertailee kummalla on isommat auringonkukat, niin tilasin keväällä pikkuisen ilkeyttäni "Titan" lajikkeen siemeniä, nimensä mukaan kasvaa aika hurjan kokoiseksi (tuo aita vieressä on ehkä jotain 90 cm korkea). Pitänyt laittaa tukikeppejä ja tukikepin tukikeppejä etteivät joka tuulenpuuskasta retkahda nurin. Isoin vasta suunnittelee nupun kasvatuksen aloittelua.

Toiseksi suurin avautui pari päivää sitten

Isompien juurella toisen laatikon matalat teddy bearit kukkii nätisti , toisessa laatikossa näivettyivät kokonaan, mikä lie vikana.

Myös nämä normaalikokoiset punaiset on olleen vähän kituvia, imaiseeko nuo titanit sitten kaiken veden ja ravinteet... (Näköjään parin talon päästä tullut mehiläinen kylään, keväisin ne luuhaa täällä sankoin joukoin kun omput ja vaahterat kukkii)

Suikeroalpin tummalehtinen versio "midnight sun" tarttui keväällä jostain matkaan

Ja sitten vielä daaliat, niihin olen nyt kovasti tykästynyt, kun vastoin kaikkia ennakko-odotuksia viimevuotiset oli talvehtineet varastossa yllättävän hyvin ja jokusen hankin keväällä lisääkin. Ja näyttäisivät viihtyvän tuossa kasvimaalla missä mikään syötävä ei oikein kukoista. Nekin alkaisi vasta nyt päästä kukinnassa oikein kunnolla vauhtiin. Vain pari vähän heikosti kasvuun lähtenyttä ei ole vielä kukkinut ollenkaan.

Ensimmäisenä jo ihan kesäkuun lopulla aloitti matala ja pienikukkainen "Inca", ja on kukkinut ahkerasti siitä lähtien.

"Bishop of oxford"in yksinkertaiset oranssit kukat oikein hehkuu tummanpuhuvaa lehdistöä vasten

"Procyon" avautuu nupusta tumman oranssinpunaisena, mutta vanhetessaan kukka vaalenee kellertäväksi pienillä oransseilla pilkuilla.

Samaten "Rebecca's world" aloittaa tummanpunaisena, mutta muuttuu avautuessaan valkovoittoiseksi:

Valtavan kokoisia kukkia tekeviä "lautasdaalioita" edustavat keltainen "Kelvin floodlight" ja kermanvaalea "Cafe au lait"

Ja vielä ehkä oma suosikkini tämän kesän kukkasista, vaalean oranssinkellervää ja viininpunaista hienostuneesti yhdistelevä "Creme de cognac".  Penkissä on myös sen sisarlajike "Creme de cassis", joka on muuten samanlainen mutta kylmemmän valkoisen-violetinsävyinen. Se vaan  kuuluu niihin pariin vaivaiseen joka ei kunnolla ole kasvanut eikä vieläkään kuki. Hengissä sekin kuitenkin, joskopa sen verran juurakko vahvistuisi että voisi selvitä talven yli ja ensi keväänä yrittää uudestaan...

Täytepostaus

Loman jälkeen töissä on ollut sen verran haipakkaa projektin loppurysäyksen kanssa (ja jatkuu vielä pari viikkoa...), että ei ole ehtinyt  tai jaksanut edes blogia päivitellä. Tilanteen normalisoitumista odotellessa taukokuvia kännykän kätköistä.

Nukkuvia kissoja kotoa ja Kiasmasta:

Ja yksi auringonpimennnys:

Kuningasidea

 - Jos tämän laatikon teippaisi kiinni ja tilaisi asiakaspalautuksen, niin sittenhän me päästäisiin suoraan iiiiisoon herkkuvarastoon!

 

 

Hylly

- Hei, uusi oleskelutaso! Mutta miksi näin kovin vaikeakulkuinen, ei tänne Riitu pääse kun sillä ei ole oravageeniä?

- Siis mitä? Ei muka kissahylly??

- Eikö edes jos lupaa olla tiputtamatta tinttitavaroita?

Syntymäpäivä

-Täytin tänään jo viisi (5!) vuotta!

-Syntymäpäivä ei kyllä alkanut kovin iloisesti kun mamma ensin otti syliin ja lauloi onnittelulaulun, joka oli vähän outoa ja hämmentävää. Ja kaiken lisäksi vielä pestiin maha- ja kaulakarvat, ihan kamalaa rääkkäystä!

- Ja kuivuttua piti vielä sietää tylsät kuvausposeeraukset (sentään sain urhoollisuusmitalin, ja kukkia pihalta).

-Vaan tuli lopulta sentään edes synttärikakku, ja rapsuja ja nameja ja sylitystä. 

Tietulli

 - Stop!

- Kulku tästä maksaa nykyään 10-15 sekuntia maharapsutuksia.

- Vielä vähän enemmän oikealta.

- Ookei, nyt on hyvä.

Sukupuolijaottelu

Ompeluseuralassa on sitkeä leväongelma, pitäisi putsata sisusteet kunnolla ja vaihtaa kasvit. Ensiavuksi voisi kuitenkin laittaa sinne yhden elävän leväraapan..

Ison altaan pikkupartikset on jo sen verran kasvaneet että alkaa erottaa sukupuoliakin. Tämä sänkileuka on todennäköisesti poika (tosin naaraskin voi kasvattaa pienen parran niin täysin varmaksi ei vielä uskalla sanoa...):

Ja tästä toisesta ainakin on tulossa oikein megapartaäijä:

Ja kolmas sileänaamainen on todennäköinen neito. (Tai sitten altavastaajakoiras joka vaan ei uskalla kasvattaa ollenkaan partaa kahden muun seurassa...).

Tämä sai siis kannanhoidollisista syistä vaihtaa allasta. Jäihän isoon altaaseen tietysti vielä se vanha partismuorikin, mutta jospa se ei enää olisi kovin innokkaasti teinipoikien perään...

Tonttikierros

Alkajaisiksi todiste siitä että tänä vuonna taitaa tomaattisatoa saada jopa jo ennen syyskuuta :D, ensimmäisenä on väriä saanut uutena kokeilussa oleva "Orangeto" pensaskirsikkatomaatti. 

Meidän omakotilähiötontti ei ole suuren suuri, sen verran tilusta että saa mielenvirkistyksenä sormet multaan, mutta siitä ei vielä tule riesa (paitsi kun pitäisi kitkeä rikkaruohoja, ja keväällä siinä vaiheessa kun pitäisi saada vähän kaikkea tehtyä yhtä aikaa...) Mutta periaatteena on että tehdään sen verran kun jaksaa (tai on ihan pakko) ja muuten saa rehottaa aika vapaasti (paitsi valvatti ja vuohenputki, joista etenkin jälkimmäisen kanssa taistelu on kyllä aika lailla turhaa).

Keväisin piha on hyvinkin valoisa, mutta kun puihin tulee lehdet alkaa olla hankala löytää kohtaa johon koko päivän paistaisi aurinko, etenkin nuo puuvajan edustan kaksi tammea varjostavat todella paljon.

Talon takalaidalla on ensin jo aiemmin esitelty tarha ja tinttibaarin alue.

Toiseen suuntaan katsoessa on takapihan nurmikko. Tai ehkä paremminkin "lyhyenä pidettävä alue", siinä kasvaa enemmän kaikkea muuta kuin varsinaista nurmea. :D Keväällä menee aika pitkään ennen kuin se leikataan ensimmäisen kerran, että valkovuokot saa rauhassa kukkia (ja voikukatkin, en ymmärrä miksi niitä moni niin vihaa). Ihan reunassa on pari vanhaa ja kituvaa herukkapensasta, jotka ei enää montaa marjaa jaksa tehdä ja menee usein rastaiden poimittavaksi, pieni omenapuukin siinä on, mutta sen verran tammien varjossa että ei sekään montaa omenaa yleensä tee. Peränurkassa tönöttää vielä pieni punainen puuvaja ja pari lehtikompostoria.

Nurmikon ja pihakiveyksen väliin jää lammikko ja sen ympäryspenkki, ja viereinen vanha lintuhäkin pohja jossa on pari kukkalaatikkoa. Keväällä lammikko on aika paljas ja ankea, mutta kesän mittaan se melkein peittyy kasvustojen taakse. Vesi kiertää pumpun avulla suodattimeen, joka on maisemoitu puureunuksella, ja sieltä minipuroa pitkin takaisin altaaseen. Allas putsataan kertyvästä ryönästä kerran vuodessa keväällä ja samalla vaihdetaan vesi. Hyttystorjunnasta huolehtii pari kultakalaa jotka haavitaan talveksi varastoon.

Laatikoissa on tänä vuonna lähinnä jämätaimia jotka ei ole muuallekkaan mahtunut, sade ja tuuli on niitä nyt kovin riepotellut

Allaspenkin päädyn ja katoskäytävän kaiteen välistä vie kaariportti kiveykseltä takaisin nurmikolle, sen on vallannut köynnöskuusama joka kukkii upeasti muutaman viikon ajan kesäkuun loppupuoliskolta alkaen. Taustalla häämöttää oikealla raparperipenkki ja vasemmalla tammen alla vähemmän edustava "varjopenkki" johon on ilman kummoisempaa suunnitelmaa nakeltu kaikenlaisia sekalaisia kasviheräteostoksia joille ei ole muutakaan paikkaa keksinyt, enimmäkseen varsin heikossa hapessa, mutta rotkolemmikki ja varjoyrtti porskuttaa einvoimaisina, pari jalokelloakin näyttäisi edelleen sinnittelevän.

Tontin reunakaitaleella sijaitsee pikkuinen virkistyskasvimaa, jossa parhaiten rehottaa valvatit, juolavehnät sun muut rikkakasvit. Daaliat ja suorakylvettävät kesäkukat on tänä vuonna saaneet valloittaa suurimman osan vapaasta maasta. Laatikoissa nyt tomaatteja, maissia (joka on edelleen sen verran alkutekijöissään että tuskinpa satoa taaskaan tulee...) ja kesäkurpitsaa. Reunassa metsittynyt ja puolikuollut vadelmapenkki, joka pitäisi uusia kokonaan jahka jaksaisi raivata ja kaivaa auki ja poistaa vuohenputket ja nokkoset. Laatikoiden takana piilossa on pari pensasmustikkaa jotka jopa tekevät mustikoita, jos ne ehtii poimia ennen rastaita.

Kasvimaan vieressä katoskäytävän edessä on kukkapenkki jossa kasvaa keväällä sekalaisia sipulikukkia ja myöhemmin pioneja, villiviini ja Zilga-viini joka yrittää joka kesä valloittaa maailman. Kaikki nämä on talon edellisen omistajan istuttamia (siis jo yli parikymmentä vuotta sitten...) Pionit on upeita, mutta siitä huonoja että ne kukkii niin kovin lyhyen aikaa (ja usein puolet siitäkin menee piloille jos tulee vähääkään isompi sadekuuro), suurimman osan kesää ovat ihan viherkasveja. Melkein tekisi mieli ne tuosta paraatipaikalta siirtää johonkin muualle reuhottamaan. Noh, ehkä sitten joskus eläkepäivinä kun ei ole muuta kuin aikaa...

Pionien kukinta tuli ja meni jo..

"Buckeye belle" on oma lisäys pionipenkkiin ja kukkii pioneista ensimmäisenä.

Nämä pinkit monsterit ovat edellisen asukkaan peruja

Etupihalla kasvimaan takana on kesäomenapuu (jossa tänä vuonna ihan järkyttävä määrä omenoita tulollaan, todennäköisesti joutuu suurimman osan nakkaamaan kompostiin kun nuo pilaantuu erittäin nopeasti ja mätänee heti pienestäkin kolhusta eikä ole oikein kunnon säilöntäomenoitakaan) sekä pieni mininiitty jossa villikasvustoja idänunikkojen kera (toinen upea mutta harmittavan lyhytaikainen kukkija). Niitty leikataan alas suunnilleen siinä vaiheessa kun omenat alkaa kypsyä ja putoilla puusta heinä-elokuun taitteessa.

Unikot oli hetken hienoja, mennyttä jo nekin tältä vuodelta.

Ajotien toisella puolella on toinen nurmiläntty, joka keväällä on täynnä pieniä sipulikukkia. Siinä myös vuohenputkien valtaama perennapenkki (seassa yrittää sinnitellä pari ruusua ja jättipoimulehtiä), pari timanttituijaa ja perällä aidan vierestä kaadettujen vaahteroiden paikalla pari laatikkoa auringokukkia.

Kesäkukkaruukkuja ja -laatikoitakin on ripoteltu enemmänkin sinne tänne, mutta niistä enemmän joskus toiste...