Viikonloppuretkeilyjä

Lauantaina oli heppakerhon kevätmaasto, tällä kertaa hitusen pidempänä eväsretkenä. Vaikka sääennuste oli juuri sille päivälle aika synkeä ja poneja satuloidessa (onneksi katoksessa) tuli vettä aika rapakastikin, onnistui pilvet kuitenkin lenkin ajan kiertelemään kauempana niin että niskaan tuli vain pari ihan kevyttä roiskausta eikä kastuttu ollenkaan (paitsi mitä trooppisen kuumankosteassa säässä takin alla hautui).

Risto ja Vertti viettivät evästauon lähinnä koittamalla kaataa puut kutisevaa harjaa hinkkaamalla...

Tallikissalla päikkärit kesken, ei kiinnostanut seurustella.

Loput viikonlopusta sujuikin lähinnä lauantaiurheilun tuottamista jumituksista ja kolotuksista toipuessa, paitsi kerrankin muistettiin käydä Haagan alppiruusupuistossa ennen kuin kukinta oli ohi! Pitäisi laittaa johonkin kalenteriin vakiomerkintä tähän kesäkuun alulle että ei aina unohdu.

Vaikka nuo isot rhodot on kiistämättömän upeita, niin värimaailmaltaan nuo lämpimämmän sävyiset atsaleat on kyllä lähempänä omaa sydäntä...

Toinenkin maastoretki

Heppakerho kävi yksi viikonloppu myös tuossa läheisessä issikkatallissa Hersisissä syysmaastoilemassa. Tuuli meinasi välillä viedä hiuksetkin päästä, mutta muuten kiva sää ja alla tuttu ja turvallinen Vertti. Oikein mukava lenkki. Pitäisi vaan ryhdistäytyä ja käydä nyt loppuvuodesta vielä pari kertaa itsekseenkin törsäämässä e-passirahat ennen kuin happanevat...

Maastoretki

Pitkästä aikaa maastoilemassa työpaikan heppakerhon mukana Lohjalla viime viikonloppuna . Ja piiiiiitkästä aikaa yli ponikokoisen kaviokkaan kyydissä. Deittikaverina maastotalli Preryassa  toimi superkiltti suokki Aaron. Kivaa ja rentoa oli kun viikon sateen jälkeen aurinko suostui sopivasti paistamaan ja leppeä tuuli puhalsi hirvikärpäsetkin pois!

Kuva maaston vetäjältä, allekirjoittanut tuolla jossain jonon hännillä

Kiirettä pidelly

Onpa taas ollut puuhaa niin ettei ole ehtinyt edes blogia päivitellä. Joku ruuhkavuosisuorittaja, joka vaativan kokopäivätyön ohessa hoitaa kolme lasta, viisi koiraa, hevosen ja muutaman tavoitteellisen harrastuksen ja pitää siinä sivussa kodin, pihan ja itsensä tiptopkunnossa ja hoitaa sosiaaliset suhteet ja sukujuhlien tarjoilut voisi nauraa mun "kiireilleni". Vaan tämmöiselle vähän vajaakuntoiselle keski-iän kypsemmässä pässä olevalle sohvaperunalle yksikin ylimääräinen aktiviteetti viikossa voi välillä käydä voimille.

Ensin käytiin toukokuun puolella laivareissulla Visbyssä. Päivä meni tällä kertaa valmiilla retkellä Farön saarelle. Manattiin kyllä sitä että vasta laivalla selvisi että oman auton olisi ilmeisesti voinut ottaa maihinkin, niin olisi sillä voinut tehdä saman lenkin halvemmalla ja omaan tahtiin. Nyt visiitti meni pääosin bussissa istuskeluksi, ja ne upeat raukit katsastettiin aika pikaisesti ja bussin ulkopuolinen aika kului lähinnä lounaspaikassa ja sitten tylsän kirkon pihalla pyöriessä. Mut ihan kiva pikkuloma tuo muuten oli.

Seuraavana viikoloppuna oli taas perinteinen työpaikan heppakerhon issikkaretki, paikka oli vähän kauempana Lohjan Hestbakkissa niin että käytännössä melkein koko päivä (tai ainakin voimat) sielläkin meni. Olin ilmoittautunut "rauhalliselle" eli keskivauhtiselle lenkille, mutta käytännössä se olikin sitten yhdistetty aloittelijoihin eli parin tunnin maastosta aika ison osan haukkasi se kun pyöriskeltiin kentällä testaamassa miten ponin saa käyntiin ja pysähtymään ja kääntymään. Ja varsinainen maasto sitten tietysti oli aloittelijatahtista käveleskelyä, vaikka ihan kivaa ja rentouttavaa sekin toki on. Ratsu oli kyllä mitä suloisin, nimi vaan ehti paeta mielestä jo kotimatkalla...

Sitten vaihtuikin jo kesäkuu ja tuli koulujen päättäjäiset, ja taaskin meni lauantai reissatessa veljenpojan lakkiaisiin. Onnea vaan kaikille valmistuneille!

Ja vielä tehtiin toinen laivareissu Tukholmaan. Oli joku tarjous joka piti käyttää suht nopeasti niin tuli sitten näin pian edellisen risteilyn jälkeen. Telkusta oli vasta tullut joku dokumentti Vasa-laivasta, ja miten sen kanssa on jotain ongelmia säilyvyyden kanssa, joten käytiin pitkästä aikaa sitä katsomassa ennen kuin murenee kasaan. 

Reissaamisen ohessa on sitten kuoputeltu pikkuhiljaa jaksamisen mukaan kasvimaata ojennukseen ja purkitettu kesäkukat ja istutettu tomaatit sun muut taimet. Helleputken aikana vettäkin sai kanniskella aika ahkerasti.

Kasvimaatilkku oli hetken melkein siistin näköinen kun asetteli lavakaulukset paikoilleen,
nyt alkaa taas rikkaruohot puskea pintaan vauhdilla...

Idänunikot on nyt parhaimmillaan 💖

Työlistalla oli myös lintuhuoneen varahäkkiseinän raivaus tyhjäksi ja siivous, että huoltomiehet pääsee tarvittaessa käsiksi ilmalämpöpumpun letkuihin jotka kulkee sillä seinällä.  Vaan huolto loppui lyhyeen kun asentajat totesi jotta sisäyksikön kenno on ollut joku maanantaikappale ja falskannut pihalle öljyt ja kylmäaineet ja on entinen. Ilmankos on tuntunut ettei se viilennä yhtään, vaikka kyllä se vielä talvella ainakin jotenkin lämmitti vaikkakin vähän vaisun oloisesti. Uusi sisäyksikkö tulee parin viikon päästä, ja siitä saa jopa jotain korvausta kotivakuutuksesta. Lintuhuoneen kaikki  irtorojut vaan on nyt sitten ripoteltuna pitkin kämppää ettei niitä tarvii eestaas kanniskella. Varahäkki töröttää tällä hetkellä pihalla pesun jäljiltä, se varmaan pitää kuitenkin väliajaksi tuoda takaisin paikalleen...

Nyt sitten kroppakin taitaa tuumata jotta alkais olla levon aika ja parin päivan ajan on ollut joku kevyt kesäflunssa (tai -korona, mistäs näitä nykyään tietää...) kutittelemassa kurkussa. Noh, vielä viikko ja sitten alkais loma...

Kevättouhuja ja hassuja havaintoja

Aah, lämmintä! Vihreää!! 

Helaperjantai otettiin vapaaksi niin sai pitkän viikolopun. Torstai ja perjantai tosin vielä oli aika kalseita ja harmaita niin siinä tuli lähinnä lepäiltyä. Lauantaiksi sain buukattua poniretken, olipa taas kivaa pitkästä aikaa Vertin kanssa köpötellä kevätmetsissä.

Raitisilmamyrkytyksen jälkeen piti ottaa pienet iltapäivätirsat jotta jaksoi katsoa illan euroviisut (MIKSI niiden pitää aina tulla niin myöhään, en ole ikinä ollut iltavirkku ja vielä vähemmän sitä mukaa kun ikää karttuu...). Seuraavana aamuna sisäinen herätyskello (karvaisten ja höyhenikkäiden ohella...) herätti kuitenkin normaaliaikaan, ja univaje yhdistettynä ratsastuksen jäykistämään kroppaan tuotti sunnuntaille aika jyrän alle jääneen olon. 

Ilma oli kuitenkin kaunis, joten käytiin kirsikkapuistossa pyörähtämässä, vaan ei ollut ihan vielä parhaimmillaan niin ei tullut edes kuvia räpsittyä. Jatkettiin siitä vielä tekemään kävelylenkki herppipolulla, jossa oli kuin olikin herppi polulla. :D Nostin sen kävelysauvalla vähän sivummalle ettei seuraavat kulkijat säiky tai tallo matosta.

Lämmön ansiosta olen viimein pikkuhiljaa aloitellut taimien purkitustakin, pitäisi vaan talonmiehen kääntää kasvimaa että saisi sinnekin kasvustot käyntiin...

Kissojakaan ei paljoa sisällä näy ainakaan aamupäivällä kun aurinko paistaa tarhaan. Tirppoja en lämmöstä huolimatta ole vielä ulkoiluttanut, kun periaatteessa on muuttajia vielä liikkeellä ja siipikarjan ulkoilutuskielto voimassa, todennäköisesti sitten kylmenee taas kun kuu vaihtuu ja voisi kunnolla aloitella. Voi kyllä olla että otan taas pienen varaslähdön jos nämä kelit pidempään jatkuu.

Tontiltakin löytyi uusi eläinlaji. Nakkelin kultakaloille ruokaa lammikkoon, ja yhtäkkiä huomasin jotta "kas onpa tuossa sisiliskokin aamu-uinnilla". Sitten kun pään herneet viimein löysi toisensa, totesin että ei ehkä kuitenkaan sisliskot sukeltele vaan katselen juuri manteria. Jospa se tuossa nyt edes hetken pysyttelisi niin voisi seurailla sitä useamminkin. Viihtyneekö vaan yksinään ja aika niukkakasvisessa altaassa.
Veden pinta heijasteli niin pahasti että kovin kaksista kuvaa ei saanut todistusaineistoksi.

Syksyilyä

Oho, mihis se syyskuu  taas hurahti... Illat pimenee ja syysväsymys hiipii kohti. Miten onkin niin vaikeaa irrottaa ahterinsa sohvalta liikkumaan, vaikka sitten kun ulos ja lenkkipoluille viimein pääsee on siellä yleensä ihan kivaa (ainakin sen ensimmäisen vartin tai ensimmäiseen ylämäkeen asti kun jalat vielä jaksaa melkein hyvin) .

 "Hyviä" syitä lintsaamiseen aina löytyy, liian kuuma, liian kylmä, sataa, muuta tekemistä, väsyttää, pimeää, laiskottaa... Issikkamaastoilussa näiden lisäksi sitten pitäisi vielä sattua sopiva lenkki joka osuisi aikatauluihin, eikä ole joko täynnä tai peruttu liian vähäisen osanottajamäärän vuoksi. Vaan nyt viimein kävin pitkästä aikaa kiusaamassa Verttiä. Sääkin sattui suosimaan kun sinnikkäiden sadekelien sekaan osui ihan kesäisen aurinkoinen iltapäivä.

Kajaanista tuotu kissamatto on kiva, mutta pimenevien iltojen aikaan liikkuessa välillä säikäyttää kun matto juuri ennen päälle astumista sanookin "miau"...

Kissamatto

3D kissamatto

Kevätkatselmus

Eipä taas ole tullut hetkeen tapahtumia dokumentoitua, niin tässä sitten taas kuluneen kuukauden kuulumisia sillisalaattina...

Koronan (tai talven tai muuten vaan huonon yleiskunnon ja hitaan palautumisen) jälkiväsymys vaivaa edelleen, mutta alkaa se nyt hiljalleen valon ja lämmön lisääntyessä ainakin ajoittain vähän helpottaa (just kun ehdin siitä valittaa työterveydessä reseptejä uusiessa ja otettiin taas tsiljoona verikoetta...). 

Viimeisetkin lumet oli metsästä hävinneet edellisellä kävelylenkillä ja pihakin alkaa heräillä henkiin talven jäljiltä, vihreää pukkaa siellä täällä (etenkin vuohenputkia... 👿) ja etupihalla sinililjat ja posliinihyasintit kukkii täyttä häkää.

Tällä päällä elämä on täynnä uusia yllätyksiä, ei niin mitään muistikuvaa siitä että noita iiriksiä syksyllä olisin penkkiin kuopannut... :D

Aiemmin tässä kuussa oli taas työpaikan heppakerhon issikointia tarjolla Hestbakkissa. Aikani ihmettelin miten mä en saa ratsuani ollenkaan tölttäämään, kunnes minua valistettiin ettei se edes ole issikka vaan eestinponi eikä siis tölttää :D. No vähän hassunmallisesta issikasta kyllä ulkoasultaan ja kooltaan meni... 

Muutamat viimeiset päivät on olleet taas vähän liikaakin ohjelmaa täynnä, hyvä että on nyt taas vähän pidempi viikonloppu elpymiseen. 

Viime viikonloppuna käytiin perusshoppailukierroksen jälkeen lauantaina hetki katsomassa koskimelontakisoja Myllykoskella, vauhdikasta ja märkää puuhaa näemmä.. Aurinkoinen sää oli lähes helteisen tuntuinen taas talven jäljiltä.

Sen jälkeen oli jo melko väsy, vaan kun sää oli hyvä ja lätäkkö sulanut niin piiskasin vielä itseni siivoamaan lammikon kevätkuntoon niin sai sunnuntaina kultakalatkin taas varastosta vapaammille vesille. Muutama pitäisi lisää hommata kun on taas kato käynyt edellisen muutaman vuoden takaisen täydennyksen jälkeen, vähän orpoja ovat kolmistaan.

Sunnuntaille olikin sitten aika lailla veto pois, mutta kävin Talonmiehen seurana istuskelemassa autossa kun oli jostain netin syövereistä bongannut sähköautojen kulutustestiajotapahtuman ja osallistui siihen hiljattain Auriksen tilalle hankkimallaan Buzzilla. Aika kattava kokoelma erikokoisia sähkömenopelejä siellä olikin koolla.

Ja tämä viikko sitten maanantaista torstaihin kuluikin kuuneellessa ja väistellessä viemärisukitusta. Erehdyttiin joku aika sitten päästämään ovikauppias sisään ilmaista viemärikuvausta tekemään, ja kun näin ihan maallikon silminkin siitä näki että aito ja alkuperäinen 70-luvun runkoviemäriputki ja repsottavat liitostiivisteet on melkoinen aikapommi, niin tilanne sitten eskaloitui varsin nopeasti vähän ex-temporeremonttiin, joka sitten tekeekin varsin kunnioitettavan loven säästötiliin. Vähän ylihintainen firma taisi olla kun ei tullut tarkistettua yleistä hintatasoa ennen tilausta, vaan oma mokahan se oli. Työssä sinänsä ei mitään valittamista, siistiä jälkeä nopealla aikataululla ja selvästi ihan asiansa osaava tekijä. Kun suihku oli pois pelistä niin käytiin jossain vaiheessa viikkoa pesulla ja lillimässä Flamingon kylpylässä, jossa käynnistä on jo vuosia puhuttu vaan ei ole saatu aikaiseksi. Vessan korvikkeena toimi remppafirman toimittama kannettava pellettisaavi ja muuta lotraamista sitten piti muutama päivä himmailla sen verran että vedet mahtui pesuvateihin, jotka sitten sai tyhjennettyä kukkapenkkeihin.

Lintuhuoneessa varahäkki on taas nyt tovin taimikasvattamona. Hommasin kasvilediin jatkopalan niin on nyt koko mitalta tarpeeksi valoa käytössä. Tomaatitkin on ihan terhakkaalla alulla, vaikka kovin myöhään ne tuli kylvettyä loman ja koronakoomailun viivästettyä kylvöjä aika lailla. 

Kanarialaisilla on ollut kovasti kevättä rinnassa, ja vähän kutkutteli ajatus josko laittaisi jonkun pesäkorin tarjolle ja katsoisi mitä tulee. Pienet vauvatiput pitkästä aikaa olisi kivoja, vaan se kodin etsintä mahdollisille poikasille ei innosta yhtään, niin en sitten kuitenkaan mitään asian eteen tehnyt. Vaan Pihka sitten ratkaisi ongelman puolestani nyppimällä pääsiäisen koristevirikeoksista pajunkissat pehmusteiksi ruokakuppiin ja plopsautti päälle vain yhden munan jota se on nyt uutterasti hautonutkin (varmistuipahan sukupuoli samalla :D). Kuppi vaan ei oikein ole toimiva lastentarha, joten laitoin sen tilalle virallisen pesän parempien pehmikkeiden ja sen munan kera. Hetken ihmettelyn jälkeen Pihka tuumasi jotta okei, jatketaan sitten haudontaa tässä :D. En ole katsonut onko tuossa munassa edes elämää, mutta jos siitä sattuu jotain tulemaan niin yhden pikkutipun voi kyllä hyvin pitää parven jatkeena. Mahdollisesta isästä ei ole tietoa, mutta eipä sillä niin  väliä kun ei noista mitkään ole sukua toisilleen tai muuten mahdollisesti terveysriskejä tuottavia yhdistelmiä.

Kissat ehti säiden lämmittyä taas viettää aikaa tarhassa hyvinkin paljon, nyt kun taas perinteisesti vapuksi viileni niin ovat vähän nyreissään ja kyselevät muuta ohjelmaa.

- Mullon tylsääää...!

- Jossei kerta saa kaivella daaliapurkkeja niin syön sun varpaat, nih!

Onkohan nuo meidän oravat jo vähän liian siedättyneitä kissoihin...?

Laatikkolinnan valtiatar

- Jos ulkona on liian kylmä, voi aina ottaa torkut sohvalla lämmintä odotellessa