Sadepäivän puuhaa

Kun ulkona tulee vettä tappavan tasaiseen tahtiin, niin teemaan sopien voi myös sisällä läträtä vedellä ja tehdä akvaarioihin vähän venähtäneen ("sitten lomalla on aikaa") perushuollon. Yleensä noita porrastan niin että vaihtelen vesiä vain yhteen tai kahteen kerrallaan vaan nyt sitten meni kaikki melkein kertarytinällä kun ei muutakaan ohjelmaa päivälle ollut. 

Platyla, levien rappaus etulasista, allasta edelleen vaivaavien rihmalevien revintää, pohjan imurointi ja se vedenvaihto.

Liejuryömiääriössä suodattimen pesu, lasien rappaus ja vedenvaihto, lisäksi uusi kultaköynnöksen latva somisteeksi kun edellinen oli nyykähtänyt.

Kiekkolasta vähemmäksi noin sankollinen limaskaa ja vedensuosikkia (pätkin vaan reuhahtaneet latvat saksilla, on nyt hetken vähän rujon näköisiä ennen kuin taas kasvavat...), taaskin lasien levänpoisto ja vedenvaihto.

Tässä vaiheessa tuli uupelo ja ompeluseurala jäi seuraavalle päivälle, samat toimet kuin kiekkolassa, paitsi trimmauksen kohteena karttulehdet ja ilmaosan taas kaiken pimentävä mammuttilehtiä kasvattava kultaköynnös. Jospa nuo nyt taas viikon - pari olisi edes etäisesti edustuskelpoisia. Tosin ulkosuodatinten putsauskierroskin kohtapuoliin voisi olla ajankohtainen...

Syljeskelijät

Niin kuin aiemmin uumoilin niin eihän niitä juova-ampujakaloja voinut kauppaan jättää. Tuossa ne ihmeneloset nyt ompeluseuralassa virkeänä polskii (sain vielä ihan kivan könttäalennuksen kun määrää arpoessa tuumin jotta yksi on yksinäinen, kaksi voi alkaa tapella keskenään, eikä sitä neljättä sitten taas yksinään viitsisi kauppaan jättää...).

Muutama ensimmäinen päivä meni ujostellessa uutta paikkaa altaan takanurkassa kasvien seassa piilossa.

Vaan kyllä ne pian huomasi että ei täällä niitä kukaan yritä syödä, ja sen että vaikka yläosan ovien avauskolina sai ne ensialkuun katoamaan jäljettömiin, niin oikeasti se useimmiten tarkoittaakin että tulossa on RUOKAA. Ahneita nuo on kuin mitkä, kaikki uppoaa mitä altaaseen heittää ja vaan pysyy pinnalla tai keskivedessä leijumassa niin kauan että sen ehtii nähdä ja hotkaista. Niinkin ahneita että kun nakkasin kokonaisen pakastehyttyskuution jäisenä altaaseen kuvitellen että kelluu vähän pidempään ja voivat siitä napsia evästä sitä mukaa kun sulaa, niin ensimmäinen paikalle ehtinyt vetäisikin kuution kokonaisena kitusiinsa. Luulis vähän vatsaa kylmänneen...

Kuviointi on kaikilla hitusen omanlaisensa, ehkä nuo oppii jopa erottamaan toisistaan...

Yksi noista vähän enemmän piilottelee kuin muut, ehkä sitä toiset vähän kiusaa, mutta ruoka-aikaan sekin on kyllä reippaana jonossa, enkä nyt ainakaan mitään vakavampaa rähinää ole nähnyt, toivotaan ettei tulekaan sittenkään kun vielä vähän kasvavat ja mahdollisesti alkavat miettiä olisiko oma reviiri kimppaa mukavampi (sukupuoliahan noista ei erota mitenkään). Ammuskelua en vielä nähnyt ole (sais tulla kesä ja kärpäset testattavaksi..), mutta joskus altaan suunnalta kuuluu jotain omituista syljeskelynkaltaista ääntä, ja pari kertaa on yläosan laseissa ollut vesiroiskeita epäilyttävän korkealla, että toivoa on sitäkin ehkä joskus päästä todistamaan.

Kevätsiivous

Yleensä lammikon keväthuolto on osunut vapun tienoille, mutta tänä vuonna lutakko olisi ollut kokonaan sulanut jo huhtikuun alkupäivinä! Ihan siihen saumaan ei kuitenkaan ehtinyt puuhastelemaan ja sitten tuli taas kylmempi jakso, mutta viime sunnuntaina sitten olikin taas ajankäyttösuunnitelmat, säät ja viitseliäisyys yhtä aikaa kohdillaan.

Lätäkön tyhjennyksen jälkeen pohjalta pois kauhotuista lehtimutaryönäkasoista poimittiin sankoon talteen silmiin osunutta pikkuelämää odottelemaan siivouksen valmistumista.

Vesiperhostoukalla aika hieno putkilo rakennettuna, vieressä vesisiira.

Sudenkorennon aihio.

Pari sukeltajaa, lisää vesiperhosia eri rakennustyyleillä ja yksi malluainenkin löytyi

Allas täyteen, uusi puureunus suodatinpisteen ympärille lahonneen tilalle, varastosta suodatin huuhtelun jälkeen paikoilleen pumpun jatkeeksi ja testaus meneekö vesi sinne minne pitää. Ei mennyt, puroviritys jälleen kerran vähän falskasi reunasta ja puronpohjan kumimattoa piti pönkätä kivillä paremmin ojennukseen. Uusintayrityksellä sentään vesi kiersi taas niin kuin pitikin.

Altaan täytön ajan vesiletku kulkee avoimesta etuovesta, joten johtoporras julmasti teljettiin operaation ajaksi ulos tarhaan kärsimään vilua ja nälkää.

Nääntyvä ja hyljätty eläinparka kieriskelee tuskissaan.

Kun vettä oli tarpeeksi ja mylläys ohi, laskettiin ötiäiset (ja yksi sammakko) takaisin altaaseen, odoteltiin päivä-pari että kaikki asettuu (ja varmistuu että vesi edelleen pysyy altaassa) ja sitten pääsi taas kultsut ja mudut kesälaitumille.

Ensimmäiset valkovuokotkin kukkii jo!

Pientä pintaremonttia

Ompeluseurala on jo jonkun aikaa ollut ehostuksen tarpeessa, ei vaan ole saanut aikaiseksi oikeasti tarttua toimeen sen kanssa... (Kokonaisuudesta otettuja kuvia joutuu käsittelemään aika rankasti kun väkisinkin ilmaosa ylivalottuu ja/tai vesiosa jää pimeäksi, tai pitäis kuvata puoliskot erikseen ja liimailla ne sitten kuvankäsittelyllä yhteen...)

Etenkin silmiä särki tuo yläosa, jossa puolet seinällä kiipeilevistä kasveista on kuollut ja toinen puoli hautautumassa liikaakiin rehottavan kultaköynnöksen alle.

Ensiapuna on nyt ilmaosaan lisätty pari tekokasvimattopalaa  tuomaan vehreyttä pohjaan, kuivuneet kasvinjäännökset poistettu ja kultaköynnöstä trimmattu. Vesiosassa on lähinnä hinkattu kuplalohikäärme levistä (ja siinä sivussa lähti puolet maalista...) ja poistettu sieltäkin ränsistyneitä kasveja. Punaisen Ludwigian latvat laitoin isoon altaaseen, vaan siellä alkoivat heti pukata paksua levää niin voi olla että siellä eivät oikein kasva... 

Allasosa tarvitsisi kipeästi parempaa sisustusta vaan vähän on inspiraatio hukassa sen kanssa. Jotain uusia kasveja jo hankin vaan ne on niitä pienenpieniä vitrokuppitaimia niin kestää tovi ennen kuin näkee mitkä niistä ylipäätään lähtee jossain altaassa kasvamaan, saati että ovat sen kokoisia että niistä oikeasti koristeeksi on.

Yläosaan voisi tuon aika tylsän bambuputkilon tilalle vielä etsiä jonkin esteettisemmän kivan vänkkyräisen oksan tai pari, ja niihin saisi lisää pieniä epifyyttejäkin (pitää vaan yläosassa tasapainolla täytön kanssa niin että allasta mahtuu vielä huoltamaan ja sinnekin vielä jotain valoa pääsee).Keskelle alhaalle vesiviljelyyn tuikatut köynnösviikunan pistokkaat toivottavasti lähtevät peittämään tuon paljaan alueen taustassa, jolloin vois ottaa tuon turhan isona kasvavan kultaköynnöksen kokonaan pois,,,

Viime viikonloppuna kävin hakemassa platylaan pari lisäfisua. Siellä kaupassa vaan oli myös hienoja makean veden ampujakaloja, ja nehän sopis tuohon purkkiin kuin nenä päähän kun ilmatilaan voisi välillä laskea virikkeeksi jotain kärpäsiä ammuskeltavaksi. Kokokin altaassa googeloinnin mukaan nippa nappa riittäisi muutamalle fisulle. Voi olla että juuri saatu ylimääräinen tulospalkkio menee nyt (vaihteeksi) akvaariokauppaan...

Puhuttelu

Tulkaapas kiekot lähemmäs, mulla olisi vähän asiaa...

- Aha...

Tehän olette kirjoahvenia, eli petokaloja. Siis P-E-T-O-kaloja, tyyliin "jos se mahtuu suuhun se on syötävää".

- Jjooo, kait...

Miten siis selitätte että täällä taas ui kaikessa rauhassa uusia sentin mittaisia minikaloja? 

Olisko ihan liikaa vaadittu että käyttäytyisitte edes vähän enemmän petomaisesti niin kuin kuuluukin?

- Näää, ei jaksa
- Kokeilin kerran mut se meni karkuun
- Raksut on parempia
-Ja pakastemössö!
- Pakastemössö? Sanoiko joku pakastemössö? Missä? Mulle kans!

Ja tekin voisitte välillä harrastaa mielummin vaikka jotain kuviouintia tai hydrobiciä kuin jatkuvasti siveettömyyksiä puskissa!

- "Tule kanssani kylpyyn, tahdon saman ammeeseen..."

Valaistuminen

Tein kiekkolaan pienen raivausprojektin, ja trimmasin altaasta noin pesuvadillisen holtittomasti levinneitä vedensuosikkeja, etulasia vasten liiskaantuvia melalehtiä ja altaan päällä kiemurtelevan vesiviljelykultaköynnöksen juuria. Pyyhin pölyt ja putsasin lasit.

Vähän sameaa mylläyksen jälkeen...

Parempi vedenvaihdon ja muutaman päivän asettumisen jälkeen

Vaikka kansilasien putsaus paksuista leväkerrostumista taas toi yllättävästi lisää valoa altaaseen (*kröh*), alkoi vähän tehdä mieli lisätä päälle vielä yksi pieni valaisin että saisi sekä kasvit että kalat paremmin esille sekä etureunassa että takareunassa että altaan päissä. Tarjontaa tutkaillessa vaan sitten tajusin että elämästäni edelleen puuttuu semmoinen hifistelylamppu jolla saa altaaseen säädettyä upeat auringonnousut ja -laskut. Ja onhan se eväkkäillekin mukavampi kun ei valot vaan räpsähdä täysillä päälle kesken unien, onhan? Eli yhden pienen sijasta tulikin vähän isompi Fluvalin äppiohjattava bluutuuttivekotin, joka saa automaagisesti hoitaa ne aamun ja illan hienot tunnelmaefektit. Vuorokauden valosäädöt saa äpistä ajettua minuutin mittaisena esikatseluna (ks video). On se vaan hieno!

Vanhat lamput syttyy perinteisemmin kellokytkimillä vielä kaveriksi keskipäivän tunneiksi niin että kasvit (ja levät...) saa kunnolla valoa, myös niissä altaan päissä (toki plekoilla sun muilla yökyöpeleillä on vielä oma hämäränurkkauksensakin keihäslehtien ja juurakoiden alla). 

Kaikki valot päällä, kuvista ei vaan ihan niin hyvin näe eroa vanhaan kuin silmällä.

Lahjuskatselmointi

Meillähän yleensä ei toisillemme joululahjoja ostella, paitsi pikkuisen otuksille, ja ihmiset voi ihan itse hankkia just sitä mitä tarvitsee ja/tai haluaa. Omaan tarpeeseen ja "tarpeeseen" tuli hommattua ainakin hauska kissapalapeli ja uusi vyölaukku ja Talonmies alkoi viritellä taas filmikameratarvikkeita harrastuksekseen. Yhteisenä hankintana käytiin Tukholmassa rälläämässä vähän paremmalla hyttiluokalla, tosin joulutoritunnelmointia tehokkaasti hillitsi sille lauantaille osunut sinnikäs vesiräntäsade.

Koko joulukuun ajan iloa on tuottanut jo syksyllä hommattu lankajoulukalenteri, ja iloa riittää vielä hamaan tulevaisuuteen ennen kuin nuo on työstetty johonkin toiseen muotoon. Vyyhdit on minikokoa, mutta saa niistä  mukavasti yhdisteltyä toisiinsa sointuvia nippuja, ja toki viimeistään isomman kerän kylkeen liitettynä saa jo pitkävartisempiakin sukkia tai lapasia tai mahdollisesti jopa isompiakin töitä tehtyä. Parista luukusta tuli vyyhdin sijaan lammasmittanauha ja silmukkamerkkejä.

Kissoille tuli perinteisen cittarin tuoreen possunsydämen lisäksi tilattua myös yllätysjoulupaketti (Kiskattien innoittamana). Kuusen alle asetettua pakettia koitettiin hammastella auki jo ennen aattoa, niin piti pelastaa se kaappiin odottelemaan H-hetkeä. Sisältö oli vallan sopiva, etenkin punainen kiiltonauhalisäkkeinen mato on hittituote onkisyöttinä, ja on hiirtäkin läimitty ympäri lattiaa. Palvelijoillekin löytyi paketista suklaata ja pieni tassukynttilä.

Tirpat sai virikejoululyhteen lisäksi uuden omin kätösin askarrellun joulukuusiorren. Tyypillisesti vaan vielä pieni epäluulo vallitsee uutta sisustetta kohtaan... :D

Pikkuallasta varten sattui jostain käteen sopivan pieni leväraappa (tosin aika tylsä...), ja hommasin myös parven niitä jo jonkun aikaa suunniteltuja platyjä taiston katoamista paikkaamaan, sekalaisella värikattauksella. Muutama lisääkin mahtuu jos vastaan tulee jotain vähän erilaisia kivan värisiä (jostain syystä niitä klassisia tummanpunaisia västäräkkejä ei nyt ole tarjolla missään lähiliikkeissä). Isommat altaat sai lähinnä lupauksen pienestä sisustuksen raivauksesta/paremmasta asettelusta jahka tässä joululomailulta ehtii ja viitsii...

Monelle sattui pyrstöön mikkihiirikuvio.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Hyvää joulua!

- Tuo ehkä oli poro...?

- Oli sitten taas ihan pakko...

- Kivoja poroja.
- Joo, oikein hyviä...

Joululaatikoita

Katoamistapaus

Pikkualtaan taistelukala on kadonnut ihan jäljettömiin. Se oli kyllä jo pari päivää ennen asian havaitsemista jotenkin vaisun ja väsyneen oloinen. Altaan siivouspäivän jälkeen sitä ei sitten äkkiä näkynytkään missään, tarkemmasta ajankohdasta ei ole tietoa, kun paljon tuo tykkäsi lymyillä kasvien seassa piilossa. Eihän noista ikinä tiedä kuinka vanhoja ovat jo täkäläisiin kauppoihin kaukaisilta mailta tullessaan, niin on hyvinkin voinut kuolla kupsahtaa ihan vanhuuttaankin, mutta missä ruumis?? Onko jotenkin vettä vaihtaessa luiskahtanut reunan yli joko takaosan suodatustilaan tai jopa lattialle?

 

Ihan vaan kaikki vaihtoehdot kartoittaakseni kysyisin sattuisiko olemaan silminnäkijähavaintoja eräältä karva-apulaiselta, joka varsin tiiviisti pyöri avonaisen altaan liepeillä siivoustoimien aikaan silloin kun pääsiivoaja oli pois purkin ääreltä ...?

Kultaa ja timantteja

 Ihan kuin olis marraskuu alkanut. Joko saa mennä talviunille?

Lammikkoeläjät sai pitkään lämpimänä jatkuneen syksyn ansiosta kerrankin ihan ajoissa talteen talvikotiin varastoon. Kultakalat haaviutui varsin kivuttomasti, mutta vilkkaita ja nanosekunnissa piiloon puikahtavia mutuja joutui metsästämään useamman illan (vastahankaiset otukset löytää ja saa kiinni parhaiten pimeän aikaan tehokkaan taskulampun avulla). Mutuja on nyt löytynyt kahdeksan kappaletta, enempää ei ole enää edes vilahdellut. Ainakin yksi ehkä hävisi muonavahvuudesta jo kesän aikana, todennäköisesti se toinenkin loppukesästä. Nuo on tosiaan niin vilkasliikkeisiä ja ujojakin että niiden laskeminen lammikossa on vähintäänkin haasteellista, samoin kuvaaminen.  (Saisko ne jotenkin opetettua tulemaan kauniisti riviin ja pysymään paikoillaan?)

Sisällä timanttitetrat aiheuttaa hieman päänvaivaa. Parveen on taas pulpahtanut pari minitimanttia sekaan. Jos noita tällä tahdilla ilmaantuu koko ajan uusia niin vuoden päästä altaassa on kohta sata timanttia. Ainakaan pienemmistä ei edes kovin hyvin erota mitkä on koiraita ja mitkä naaraita, että voisi erotella toiset vaikka ompeluseuralaan. Noh, pitää seurailla miten väestönkasvu etenee...

Pikkuallas on viimein asettunut, levä lähes hävinnyt ja kasvit alkaneet kasvaa, etenkin ompeluseurasta trimmattu karttulehtipusikko. Tämähän alkaa näyttää ihan kivalta! Vähän tekisi mieli jossain vaiheessa muuttaa se platylaksi, mutta ei nyt ehkä ihan lähiaikoina vielä...

Ompeluseura esittää: Hehän ovat kuin kaksi marjaa, puikkokala ja hiekkalohikäärme!

Halloweeniajan kunniaksi vielä loppukevennyslepakko: