Syljeskelijät

Niin kuin aiemmin uumoilin niin eihän niitä juova-ampujakaloja voinut kauppaan jättää. Tuossa ne ihmeneloset nyt ompeluseuralassa virkeänä polskii (sain vielä ihan kivan könttäalennuksen kun määrää arpoessa tuumin jotta yksi on yksinäinen, kaksi voi alkaa tapella keskenään, eikä sitä neljättä sitten taas yksinään viitsisi kauppaan jättää...).

Muutama ensimmäinen päivä meni ujostellessa uutta paikkaa altaan takanurkassa kasvien seassa piilossa.

Vaan kyllä ne pian huomasi että ei täällä niitä kukaan yritä syödä, ja sen että vaikka yläosan ovien avauskolina sai ne ensialkuun katoamaan jäljettömiin, niin oikeasti se useimmiten tarkoittaakin että tulossa on RUOKAA. Ahneita nuo on kuin mitkä, kaikki uppoaa mitä altaaseen heittää ja vaan pysyy pinnalla tai keskivedessä leijumassa niin kauan että sen ehtii nähdä ja hotkaista. Niinkin ahneita että kun nakkasin kokonaisen pakastehyttyskuution jäisenä altaaseen kuvitellen että kelluu vähän pidempään ja voivat siitä napsia evästä sitä mukaa kun sulaa, niin ensimmäinen paikalle ehtinyt vetäisikin kuution kokonaisena kitusiinsa. Luulis vähän vatsaa kylmänneen...

Kuviointi on kaikilla hitusen omanlaisensa, ehkä nuo oppii jopa erottamaan toisistaan...

Yksi noista vähän enemmän piilottelee kuin muut, ehkä sitä toiset vähän kiusaa, mutta ruoka-aikaan sekin on kyllä reippaana jonossa, enkä nyt ainakaan mitään vakavampaa rähinää ole nähnyt, toivotaan ettei tulekaan sittenkään kun vielä vähän kasvavat ja mahdollisesti alkavat miettiä olisiko oma reviiri kimppaa mukavampi (sukupuoliahan noista ei erota mitenkään). Ammuskelua en vielä nähnyt ole (sais tulla kesä ja kärpäset testattavaksi..), mutta joskus altaan suunnalta kuuluu jotain omituista syljeskelynkaltaista ääntä, ja pari kertaa on yläosan laseissa ollut vesiroiskeita epäilyttävän korkealla, että toivoa on sitäkin ehkä joskus päästä todistamaan.