Tonttikierros

Alkajaisiksi todiste siitä että tänä vuonna taitaa tomaattisatoa saada jopa jo ennen syyskuuta :D, ensimmäisenä on väriä saanut uutena kokeilussa oleva "Orangeto" pensaskirsikkatomaatti. 

Meidän omakotilähiötontti ei ole suuren suuri, sen verran tilusta että saa mielenvirkistyksenä sormet multaan, mutta siitä ei vielä tule riesa (paitsi kun pitäisi kitkeä rikkaruohoja, ja keväällä siinä vaiheessa kun pitäisi saada vähän kaikkea tehtyä yhtä aikaa...) Mutta periaatteena on että tehdään sen verran kun jaksaa (tai on ihan pakko) ja muuten saa rehottaa aika vapaasti (paitsi valvatti ja vuohenputki, joista etenkin jälkimmäisen kanssa taistelu on kyllä aika lailla turhaa).

Keväisin piha on hyvinkin valoisa, mutta kun puihin tulee lehdet alkaa olla hankala löytää kohtaa johon koko päivän paistaisi aurinko, etenkin nuo puuvajan edustan kaksi tammea varjostavat todella paljon.

Talon takalaidalla on ensin jo aiemmin esitelty tarha ja tinttibaarin alue.

Toiseen suuntaan katsoessa on takapihan nurmikko. Tai ehkä paremminkin "lyhyenä pidettävä alue", siinä kasvaa enemmän kaikkea muuta kuin varsinaista nurmea. :D Keväällä menee aika pitkään ennen kuin se leikataan ensimmäisen kerran, että valkovuokot saa rauhassa kukkia (ja voikukatkin, en ymmärrä miksi niitä moni niin vihaa). Ihan reunassa on pari vanhaa ja kituvaa herukkapensasta, jotka ei enää montaa marjaa jaksa tehdä ja menee usein rastaiden poimittavaksi, pieni omenapuukin siinä on, mutta sen verran tammien varjossa että ei sekään montaa omenaa yleensä tee. Peränurkassa tönöttää vielä pieni punainen puuvaja ja pari lehtikompostoria.

Nurmikon ja pihakiveyksen väliin jää lammikko ja sen ympäryspenkki, ja viereinen vanha lintuhäkin pohja jossa on pari kukkalaatikkoa. Keväällä lammikko on aika paljas ja ankea, mutta kesän mittaan se melkein peittyy kasvustojen taakse. Vesi kiertää pumpun avulla suodattimeen, joka on maisemoitu puureunuksella, ja sieltä minipuroa pitkin takaisin altaaseen. Allas putsataan kertyvästä ryönästä kerran vuodessa keväällä ja samalla vaihdetaan vesi. Hyttystorjunnasta huolehtii pari kultakalaa jotka haavitaan talveksi varastoon.

Laatikoissa on tänä vuonna lähinnä jämätaimia jotka ei ole muuallekkaan mahtunut, sade ja tuuli on niitä nyt kovin riepotellut

Allaspenkin päädyn ja katoskäytävän kaiteen välistä vie kaariportti kiveykseltä takaisin nurmikolle, sen on vallannut köynnöskuusama joka kukkii upeasti muutaman viikon ajan kesäkuun loppupuoliskolta alkaen. Taustalla häämöttää oikealla raparperipenkki ja vasemmalla tammen alla vähemmän edustava "varjopenkki" johon on ilman kummoisempaa suunnitelmaa nakeltu kaikenlaisia sekalaisia kasviheräteostoksia joille ei ole muutakaan paikkaa keksinyt, enimmäkseen varsin heikossa hapessa, mutta rotkolemmikki ja varjoyrtti porskuttaa einvoimaisina, pari jalokelloakin näyttäisi edelleen sinnittelevän.

Tontin reunakaitaleella sijaitsee pikkuinen virkistyskasvimaa, jossa parhaiten rehottaa valvatit, juolavehnät sun muut rikkakasvit. Daaliat ja suorakylvettävät kesäkukat on tänä vuonna saaneet valloittaa suurimman osan vapaasta maasta. Laatikoissa nyt tomaatteja, maissia (joka on edelleen sen verran alkutekijöissään että tuskinpa satoa taaskaan tulee...) ja kesäkurpitsaa. Reunassa metsittynyt ja puolikuollut vadelmapenkki, joka pitäisi uusia kokonaan jahka jaksaisi raivata ja kaivaa auki ja poistaa vuohenputket ja nokkoset. Laatikoiden takana piilossa on pari pensasmustikkaa jotka jopa tekevät mustikoita, jos ne ehtii poimia ennen rastaita.

Kasvimaan vieressä katoskäytävän edessä on kukkapenkki jossa kasvaa keväällä sekalaisia sipulikukkia ja myöhemmin pioneja, villiviini ja Zilga-viini joka yrittää joka kesä valloittaa maailman. Kaikki nämä on talon edellisen omistajan istuttamia (siis jo yli parikymmentä vuotta sitten...) Pionit on upeita, mutta siitä huonoja että ne kukkii niin kovin lyhyen aikaa (ja usein puolet siitäkin menee piloille jos tulee vähääkään isompi sadekuuro), suurimman osan kesää ovat ihan viherkasveja. Melkein tekisi mieli ne tuosta paraatipaikalta siirtää johonkin muualle reuhottamaan. Noh, ehkä sitten joskus eläkepäivinä kun ei ole muuta kuin aikaa...

Pionien kukinta tuli ja meni jo..

"Buckeye belle" on oma lisäys pionipenkkiin ja kukkii pioneista ensimmäisenä.

Nämä pinkit monsterit ovat edellisen asukkaan peruja

Etupihalla kasvimaan takana on kesäomenapuu (jossa tänä vuonna ihan järkyttävä määrä omenoita tulollaan, todennäköisesti joutuu suurimman osan nakkaamaan kompostiin kun nuo pilaantuu erittäin nopeasti ja mätänee heti pienestäkin kolhusta eikä ole oikein kunnon säilöntäomenoitakaan) sekä pieni mininiitty jossa villikasvustoja idänunikkojen kera (toinen upea mutta harmittavan lyhytaikainen kukkija). Niitty leikataan alas suunnilleen siinä vaiheessa kun omenat alkaa kypsyä ja putoilla puusta heinä-elokuun taitteessa.

Unikot oli hetken hienoja, mennyttä jo nekin tältä vuodelta.

Ajotien toisella puolella on toinen nurmiläntty, joka keväällä on täynnä pieniä sipulikukkia. Siinä myös vuohenputkien valtaama perennapenkki (seassa yrittää sinnitellä pari ruusua ja jättipoimulehtiä), pari timanttituijaa ja perällä aidan vierestä kaadettujen vaahteroiden paikalla pari laatikkoa auringokukkia.

Kesäkukkaruukkuja ja -laatikoitakin on ripoteltu enemmänkin sinne tänne, mutta niistä enemmän joskus toiste...

Viikonloppuretkeilyjä

Lauantaina oli heppakerhon kevätmaasto, tällä kertaa hitusen pidempänä eväsretkenä. Vaikka sääennuste oli juuri sille päivälle aika synkeä ja poneja satuloidessa (onneksi katoksessa) tuli vettä aika rapakastikin, onnistui pilvet kuitenkin lenkin ajan kiertelemään kauempana niin että niskaan tuli vain pari ihan kevyttä roiskausta eikä kastuttu ollenkaan (paitsi mitä trooppisen kuumankosteassa säässä takin alla hautui).

Risto ja Vertti viettivät evästauon lähinnä koittamalla kaataa puut kutisevaa harjaa hinkkaamalla...

Tallikissalla päikkärit kesken, ei kiinnostanut seurustella.

Loput viikonlopusta sujuikin lähinnä lauantaiurheilun tuottamista jumituksista ja kolotuksista toipuessa, paitsi kerrankin muistettiin käydä Haagan alppiruusupuistossa ennen kuin kukinta oli ohi! Pitäisi laittaa johonkin kalenteriin vakiomerkintä tähän kesäkuun alulle että ei aina unohdu.

Vaikka nuo isot rhodot on kiistämättömän upeita, niin värimaailmaltaan nuo lämpimämmän sävyiset atsaleat on kyllä lähempänä omaa sydäntä...

Kesän enteitä

Päivät pitenee ja lämpenee, ja kissuudet viettää yhä enemmän aikaa tarkkailemalla tiluksia pihan puolella.

Kuka vahtaa ja ketä...?

Pihalammikonkin sai siivottua ennätysaikaisin, tai olisi saanut jos ei alkukuusta olisi puhaltanut niin kylmä tuuli ettei enää yhtä kylmän veden kanssa viitsinyt alkaa läträtä (tai muuten ei ehtinyt/jaksanut). Jostain alelaarista tarttui matkaan pikkuinen ja halpa aurinkokennolla toimiva suihkulähde lisukkeeksi, pitänee ankkuroida tuo jotenkin pohjaan ettei tuuli sitä työntele altaan reunoille ruutaamaan vedet ihan väärään paikkaan. Saa nähdä miten kestävä tuo on...

Purokumpuviritys vaan pitäisi uusia kokonaan, siitä oli taas talven aikaan kivet kaatuilleet ja levinneet mihin sattuu, raavin sen nyt vähemmän esteettiseen kasaan sen verran että vesi menee suodattimesta kuitenkin takaisin lammikkoon eikä pitkin pihoja. Kunhan lätäkkö pari päivää asettuu niin pääsee taas mudut ja kultakalatkin varastoaltaasta pihailemaan.

Krookukset kukkii ihan valtoimenaan, ja aika pitkäänkin kun yöt on kuitenkin kylmiä.

Valkovuokotkin aloittelee varovasti.

Lempikevätkukkani on ehkä kuitenkin edelleen tuo posliinihyasintti, joka on levinnyt pitkin etupihaa, ja kukkamatto tuoksuu taivaalliselta.

Sisällä häkkikasvattamon taimet kasvaa kohisten vaikka olivat lomaviikon ajan ihan oman onnensa nojassa. Kukantaimet on nättejä ja napakoita (sikäli kun ylipäätään selvisivät itämisvaiheesta ja koulinnasta), mutta vaikka käytössä on kasvilamput niin tomaatit edelleen venyy turhan pitkiksi ja honteloiksi, pitäisi joko pikkuisina saada ne lähemmäs valoa, tai vielä tehokkaampi lamppu. Vakavasti harkitsen ensi kevääksi hommaavani jonkun sadan watin hamppukasvatusledipaneelin niin luulis riittävän...

Lisää valoa kiitos.

Ja taas mennään...

Kyllästyin jo talveen lopullisesti tammikuun lopulla, tilasin läjän siemeniä ja survoin ensimmäiset multiin pari viikkoa sitten. Hain puutarhalta vielä pari riippapelargonin pistokasta kaveriksi. Melkein kaikki on jo ainakin yritelleet itää, vaikka osa oli viimevuotisia jäämiä joiden kanssa aina on arvoitus ovatko vielä itämisintoisia. Esimerkiksi tomaatit ei tunnu välittävän mitään parasta ennen -päiväyksistä kun taas samettikukissa usein edelliskeväänä hankitut siemenet itää seuraavana vuonna enää hyvin harvaan ja vaivaisesti. 

Voisi reippaimpia alkaa siirrellä idätyskopista jo muihin tiloihin niin saisi seuraavat kokelaat muhimaan. Pitää vaan ensin pitää linnuille kynnenleikkuukierros niin voi sitten rauhassa vallata varahäkin pariksi kuukaudeksi taimikasvatukseen. (Käsitelty tirppa siis laitetaan varahäkkiin rauhoittumaan ja odottelemaan loppujen valmistumista niin sen ei tarvitse stressata enää haavilla huidonnasta eikä tarvitse itse yrittää muistaa mikä otus oli jo trimmattu ja mikä ei).

Turhan aikaisessahan osa noista on, vaan kun ei malta odottaa. Todennäköisesti huhti-toukokuussa noiden kanssa taas masentuu ja kiroilee kun ei se aikainen ja lämmin kevät tullut tänäkään vuonna eikä taimia saa ajoissa ulos vankistumaan vaan vähäiset sisätilat on täynnä jotain honteloita liian tiheässä ja liian pimeässä kasvavia reuhakkeita... 

Erityisesti ilahduttaa nuo pari hentoista sinivaleunikon alkua, olin ihan varma että niistä ei tule yhtään mitään kun saattaa tarvita kylmäkäsittelyn ennen kuin suostuu edes itämään. Vaan pitkä matkahan noista sirkkalehdistä vielä kukkiin on, etenkin kun huhujen mukaan on vielä nirso kasvupaikastaan...

Valeunikon lisäksi ensimmäisessä kylvöporukassa on keijunmekko, begonioita, petunioita, tomaatteja, salkoruusu,hopeaputous ja indigo (joka kyllä tarvinnee uuden yrityksen kun ainokainen itänyt taisi jo mennä taimipoltteeseen...). Ja ne pelargonipistokkaat.

Tomaattitulva

Tomaatit on viimein huomanneet että syksy on saapunut ja pitäis vissiin koittaa kypsyä jos meinaa ennen talvea. Onpa taas hetkeksi voileivälle kuorrutetta.

 

Virallinen verottaja kyllä taitaa havitella leivästä vähän muita elementtejä...

 

  

 

Kukkaiskatsaus

Nyt kun syyskuu jo kolkuttelee ovelle, taitaa olla hiljalleen pakko henkisesti valmistautua siihen että kasvukauden loppu alkaa vääjäämättä lähestyä. Tänä kesänä kaikki lämpö taisi konsentroitua parille heinäkuun viikolle, ja ihan optimaalista se ei ole kasveille ollut. Mutta kyllähän moni on ihan hyvin jaksanut kukkiakin. 

Ahkeraliisat on kukkineet ihan nimensä mukaisesti

Ahkeraliisojen takana olevat köynnökset ei oikein tuossa puolivarjossa jaksa kukkia, kelloköynnös on ihan viherkasvi, vaulasta on jopa kaksi kukkaa löytynyt : D

Auringonkukkia on tuulet ja sateet vähän riepotelleet niin sojottavat mihin sattuu, mutta kukkivat kyllä ihan kauniisti.

Samaten daalioita on säät pyöritelleet ja vähän tuo paikka on liian varjoinen niin kasvavat aika pitkää ja honteloa vartta. Kukkia on tullut lähinnä yksittäisiä ja vasta nyt alkaisi noissa olla enemmän nuppuja, katsotaan kauanko niistä ehtii iloita ennen kuin syksy vie...

Daddy blue -petuniat on rehottaneet niin että olen niitä jo välillä leikellyt lyhyemmiksi

Vähän myöhässä kylvetty pikkuinen kesäkukkapenkki alkaisi vasta päästä kunnolla vauhtiin

Piti ostaa koristehaikara kesälomareissun jälkimainingeissa... 😁

Ovenpielipurkeissa petuniat rehottaa oikein hienosti, rusokit ei pitäneet helteistä ja alkaa vasta nyt taas toipua ja kasvaa kunnolla.

Nämäkin on pitkän mietinnän jälkeen päässeet vauhtiin

Tämä ruukku on paahteisella paikalla päässyt pariin kertaan pahasti kuivahtamaan, mutta sinnittelee sekin

Samettikukan "Strawberry blonde" lajikkeen nimeä alkuun vähän ihmettelin kun useimmat kukat on alkujaan todella tummanpunaisia, vaan kas, ikääntyessään ne vaalenee.

Miksei aina voi olla kesä ja kukkasia...

Syötävistä tomaatteja on jonkun verran tullut, rastaat vei mustikat ja herukat, maissi ei taatusti ehdi mihinkään kun vasta yrittää emikukkia viritellä (puhumattakaan kurpitsoista jotka ei edes kuki vielä...), hernepottupenkissä ei ole kuin rikkaruohoja. Porkkanoista mahdollisesti jokunen saattaa vielä ehtiä yli viisisenttisiksi. Ehkä pari palkoa härkäpapujakin saadaan. Viinirypäleet alkaa kohtapuoliin kypsyä, jos ehditään osingoille ennen lintuja. Ehkä pitäisi suosiolla keskittyä ihan noihin kukkasiin vaan. :D

Loppukevennyksenä läheisen kesantopellon pinkkinä pilvenä kukkivaa virmajuurta, pitäisköhän muutama käydä nyhtämässä kissoille impattavaksi...