Lintumetsän siivekkäät

Lintutädin ensimmäinen kosketus lemmikkilintuihin oli joskus pikkutyttönä, kun naapuri oli saanut kiinni jonkun karanneen kirkkaankeltaisen undulaatin. Vierailulla ollut lintutäti sai hädintuskin silmiään irti lumoavasta pikkuolennosta, ja siitä jäi kipinä itämään... Undulaatti oli myös ihka ensimmäinen oma lintu joskus neljäntoista vanhana. Unduista viimeinen, Niki-vaari, eli pitkän unduelämän noin 15-vuotiaaksi, vaikka loppuvuosinaan olikin jo aika raihnainen ja höyhenetön. Ajan mittaan innostus lintuihin vain kasvoi, ja parveen liittyi kanarialintu Felix ja sekalaisia loistopeippoja, lopulta myös ensimmäinen "iso" papukaija Jaspis. Pesityskokemusta on kertynyt undulaattien lisäksi harlekiini-, seepra- ja helmiseeprapeipoista, timanttikyyhkyistä, siniviiriäisistä ja ecuadorinarasista; poikueen tai parin verran kustakin. Pääasiassa Lintumetsän linnut ovat kuitenkin lemmikkejä ja perheenjäseniä ja pesitys on pienimuotoista harrastelua.  Lintujen määrä ja lajisto on vaihdellut vuosien mittaan, tilan ja innostuksen määrän ja lintujen terveydentilan mukaan. Keväällä 2011 talonmiehen korvat eivät enää kestäneet papukaijoista tulevaa meteliä, joten raskain sydämin niille etsittiin uusi koti ja höyhenikäs harrastus jatkui pienempien ja hiljaisempien ystävien voimin. Parhaimmillaan pikkusiivekkäitä on ollut melkein kolmisenkymmentä, mutta nyttemmin lintupuolta hiljalleen ajetaan etenkin peippojen osalta alas ja parvi pienenee vanhimpien poistuessa muonavahvuudesta. Linnut majailevat omassa huoneessa, jossa on noin kolmen neliön lentohäkki valmiselementeistä, sekä jokunen pienempi häkki tilapäisiä tarpeita, kuten karanteenia, pesityksiä, sarastelijoita yms varten. Linnut saavat myös paljon lennellä vapaana lintuhuoneessa tai satunnaisesti koko talossa ja säiden salliessa käytössä on myös talon seinustalle rakennettu parinkymmenen neliön ulkohäkki. Lentohäkissä linnuilla on yleisvalaistuksen lisäksi sopivanvahvuinen UV-valo. Ruokinta vaihtelee kausiluonteisesti, niin että kesällä linnut syövät enimmäkseen kuivaruokia (siemenseosta ja sekalaisia voimaruokia), vähän pihalta kerättyä vihreää lisukkeena. Talvi/pesityskaudella ruokinta on monipuolisempaa ja idätetyt siemenet ovat vakiona ruokatarjonnassa, muiden tuoreainesten ohessa.

---

Loistopeipot

Yukon Nova Sif Harlekiinipeippo Laji harlekiinipeippo Chloebia gouldiae / Erythrura gouldiae Metsässä syksyn 2016 oma kasvatti sininen koiras Yukon; 2019 Zwollesta sininen naaras Sif,  alkuvuoden 2019 lilarintainen koiraspoikanen Nova Muuta  Harlekiinipeippo on eittämättä värikkäimpiä lemmikkinä pidettyjä peippoja, ja niitä on nykyään ainakin ajoittain kohtuullisen hyvin tarjollakin. Harlekiinpeipon hoito on hyvin pitkälle vastaavaa kuin seeprapeipon, mutta on hieman herkempi ja pitää vähän lämpimämmästä. Harlekiinipeippo on myös varsin altis esim ilmapussipunkeille ja ainakin tuontilintuja kannattaa tarkkailla jos niille ei ole annettu loishäätöä jo kaupassa. Myös vitamiinien ja hivenaineiden, etenkin jodin, saannista tulee huolehtia hieman tarkemmin kuin "peruslinnuilla", samoin valoa ja ilmankosteutta kannattaa säädellä jos höyhenyksessä on ongelmia. Harlekiinipeippo Laji harlekiinipeippo Chloebia gouldiae / Erythrura gouldiae Metsässä syksyn 2016 oma kasvatti sininen koiras Yukon; 2019 Zwollesta sininen naaras Sif,  alkuvuoden 2019 lilarintainen koiraspoikanen Nova Muuta  Harlekiinipeippo on eittämättä värikkäimpiä lemmikkinä pidettyjä peippoja, ja niitä on nykyään ainakin ajoittain kohtuullisen hyvin tarjollakin. Harlekiinpeipon hoito on hyvin pitkälle vastaavaa kuin seeprapeipon, mutta on hieman herkempi ja pitää vähän lämpimämmästä. Harlekiinipeippo on myös varsin altis esim ilmapussipunkeille ja ainakin tuontilintuja kannattaa tarkkailla jos niille ei ole annettu loishäätöä jo kaupassa. Myös vitamiinien ja hivenaineiden, etenkin jodin, saannista tulee huolehtia hieman tarkemmin kuin "peruslinnuilla", samoin valoa ja ilmankosteutta kannattaa säädellä jos höyhenyksessä on ongelmia. Indigo Sundanparatiisipeippo Laji sundanparatiisipeippo  Erythrura tricolor Metsässä koiras Indigo syyskuussa 2019 Muuta  Paratiisipeipot ovat harvemmin tarjolla olevia värikkäitä ja trooppisia loistopeippoja. Ne ovat sukua harlekiinipeipoille, ja hoito on pitkälle varsin vastaavaa. Sundanparatiisiipeippo on suvun lajeista pienimmästä päästä, mutta koostaan huolimatta se tarvitsee suuren häkin. Vain lentohäkissä tai lintuhuoneessa tämä hyvin vilkas laji saa riittävästi liikuntaa eikä liho liikaa. Paratiisipeippo syö myös jauhomatoja ja hedelmiä monia muita loistopeippoja innokkaammin. Sundanparatiisipeippo Laji sundanparatiisipeippo  Erythrura tricolor Metsässä koiras Indigo syyskuussa 2019 Muuta  Paratiisipeipot ovat harvemmin tarjolla olevia värikkäitä ja trooppisia loistopeippoja. Ne ovat sukua harlekiinipeipoille, ja hoito on pitkälle varsin vastaavaa. Sundanparatiisiipeippo on suvun lajeista pienimmästä päästä, mutta koostaan huolimatta se tarvitsee suuren häkin. Vain lentohäkissä tai lintuhuoneessa tämä hyvin vilkas laji saa riittävästi liikuntaa eikä liho liikaa. Paratiisipeippo syö myös jauhomatoja ja hedelmiä monia muita loistopeippoja innokkaammin. Muut suoranokat Hilla Siru Kanarialintu Laji kanarialintu Metsässä punaoranssinsävyinen Hilla elokuu 2019, pieni keltakirjava Siru syyskuu 2019 Muuta  Kanarialintu on tunnettu ja pidetty lemmikki eikä suotta. Se on täysin ihmisen jalostuksen tuotos, kanarianhempon (Serinus canaria) pohjalta useista luonnolajeista risteytetty jo sukupolvien ajan. Kanarialintu on helppohoitoinen, suhteellisen kesy ja rauhallinen ja koiraan laulu sulostuttaa talven pimeitä kuukausia kun luonnon linnut ovat hiljaa ja maailmalla kylmää paossa. Kanarialintu on niitä harvoja lemmikkilintuja joita voi suhteellisen hyvällä omallatunnolla pitää yksinäänkin, ne kun eivät luonnossakaan muodosta mitään kiinteitä parisuhteita. Toki kanarialainenkin kuitenkin arvostaa lajikavereidenkin seuraa ja käyttäytyy vilkkaammin parvessa tai pareittain. Punakardinaali Laji punakardinaali Cardinalis cardinalis Metsässä 1 naaras Rosa Hollannista syyskuussa 2016, saman kesän poikasia, 1 koiras Zorro kuoriutunut 2022, haettu kasvattajalta Ruotsista kesällä 2023 Muuta  Punakardinaali on suunnilleen timanttikyyhkyn kokoinen, mutta rotevampi lintu, joita harvemmin meillä näkee vaikka Keski-Euroopassa melko suosittu ja perinteikäs aviaariolintu onkin. Pohjois-Amerikasta peräisin oleva laji on kuitenkin varsin sopiva lintu meidänkin ilmastoomme, ja voi kestää ulkohäkissä vielä pientä pakkastakin. Kardinaaleille kelpaa hyvin monenlainen ruoka, siementen ja voima/yleisruokien ohella ne syövät erilaisia marjoja ja hedelmiä ym tuoreruokaa ja mielellään myös hyönteisiä joko elävinä tai kuivattuina. Eloisana lintuna kardinaali ei viihdy pienessä häkissä vaan on lähinnä kookkaaseen lentohäkkiin tai lintuhuoneeseen sopiva lemmikki. Ulkoilumahdollisuus ainakin kesäkaudella on hyvin suositeltavaa. Vaikka kardinaali normaalisti on hyvin sopuisa pienempiäkin lintuja kohtaan niin pesimäaikaan se on varsin  reviiritietoinen eikä silloin samassa häkissä pariskunnan kanssa välttämättä kannata olla mitään samantyyppisiä tai -värisiä lintuja. Idänsiniviiriäinen Laji idänsiniviiriäinen Coturnix chinensis Metsässä Kukkoveljekset Kieku ja Kaiku, ostettu kasvattajalta heinäkuussa 2019 Muuta  Aasiasta kotoisin oleva siniviiriäinen on kanalinnuista pienin, ja sopii mainiosti sisälemmikiksikin. Parhaimmillaan viiriäiset ovat isomman lentohäkin pohjaa kuopsuttamassa, mutta toki niitä voi ihan yksinäänkin pitää vaikka vanhasta isosta akvaariosta tai kanihäkistä tuunatussa asumuksessa, joka sisustetaan suojakatoksilla, juurakoilla, muovikasveilla tms ja pohjalle laitetaan kuoputtelun mahdollistavaa irtokuiviketta. Tärkeintä on häkin riittävä pohjapinta-ala, ja se että huomioi säikähtävän viiriäisen pomppaavan voimalla suoraan ylöspäin. Häkissä on siis oltava pehmeä ja joustava katto, tai riittävästi korkeutta, ettei lintu loukkaa itseään. Siniviiriäisiä voi ruokkia esim peippojen, kanarialintujen tai undulaattien siemenseoksella ja voimaruoalla sekä tuoreruoalla. Myös pienirakeinen kanan munitus- tai poikasrehu käy jos sitä jostain onnistuu saamaan pienemmissä erissä.  Etenkin muniva kana tarvitsee runsaasti energiaa ja proteiineja ruoasta.