Vuonosia

Tuumailin jotta en taida jatkossa jaksaa hevosteluista joka tuntia enää erikseen kirjata, vaan jonkunmoisia koosteita silloin tällöin.
Pari viime tuntia on sujunut edelleen Nasun kanssa, pikkuhiljaa tässä tutustutaan paremmin toisiimme, ja viime kerran käyntilaukannostoharjoitukset sujui varsin kivasti.

Viime viikonloppuna kävin vähän räpsimässä heposista tarhailukuvia valoisaan aikaan.

Sen verran kylmä viima kävi, että uusin tulokas ei kovin pitkään pihalla ollut, piti siitä sitten räpsiä kuvat ensin.

Sitten kävin vähän tammatarhassakin häiriköimässä. Hitusen kuvailua hankaloitti Fjella joka yritti osallistua tunkemalla turpansa korvaan, ja Gorunn joka olisi ollut vaan tulossa rapsuteltavaksi eikä siitä meinannut päästä tarpeeksi kauas jotta olisi voinut kuvan ottaa. :D

 

Kaapista ulos

Alkuviikosta pikkutenavat alkoivat kurkkia pöntästä, ja pikkuhiljaa sieltä ovat pulpahdelleet häkin puolellekin tutkimusmatkoille. Nyt ovat jo kaikki ainakin päivisin ulkona ja saivat tänään renkaatkin kinttuihin.

Hiljaiseksi vetää...

Siivet toimii, mutta laskeutumista pitää vielä vähän harjoitella

Reilukerho kokoontuu, hämmentynyttä sisarusta voi kiskoa pyrstöstä

RUOKAAAA!!

Siniharmaat ja vihreänharmaat erottaa yllättävän hyvin toisistaan, eli isona sinisiksi aikoo
kolme ja vihreiksi kaksi poikasta. Sukupuolia joutuu vielä tovin jännäämään.

Alkuun suunnittelin jotta jos kerrankin laittaisi noille umpirenkaat, vaan siinä vaiheessa kun muistin niitä ruveta mallaamaan niin koivet oli jo ihan toivottomasti liian suuriksi kasvaneet, eli mennään taas halkaistuilla vuosirenkailla...

Ja just kun pääsin kehumasta jotta kaikki on terveenä, niin eikös Roihukin alkanut nuupottaa tokkuraisena ja hakeutua lämpimiin kohtiin. Siinä vaiheessa tietysti jo olin ihan varma että parveen on iskenyt joku sikaornitoosiruttoflunssa ja kuolee koko sakki kolmessa päivässä. Mut onneksi tuo nyt näyttäisi olevan  miedompi vaiva ja parin sairashäkkipäivän ja troppauksen jälkeen potilas on jo kovasti virkistymään päin eikä kukaan muu ainakaan toistaiseksi oireile (*kiivasta puun koputusta*).
Laitoin varulta vielä vesipulloihin kaikille vitamiinibuustauksen päälle, jos nyt jostain syystä ruokien mukana ei olekaan kaikkea tarpeellista vatsaan asti otuksille päätynyt.

 

Oops, I did it again...

Joitakin vuosia sitten talvi yllätti akvaristin, enkä ehtinyt haavia kultakaloja lammikosta ennen kuin jäivät jään alle. 

Piti sitten lapion kanssa hakata jäätä rikki että sai fisut varastoon talvialtaaseen...

... Ja arvatkaas kuinka kävi taas tänä vuonna... (Sen säätiedotuksessakin ennustetun lumipyryn piti olla ihan vaan semmonen samantien sulava ensilumi eikä mikään penteleen minijääkausi...)  

Kolme kultista löytyi jään alta samantien, mutta neljäs alkoi leikkiä kuurupiiloa. Vilaukselta vain näin sen verran että hengissä sekin edelleen on. Ja aina kun vesi alkoi edellisen mylläksen jäljiltä kirkastua oli taas uusi jää pinnassa eikä kalanmetsästyksestä tullut mitään.

 

Eipä siinä oikein muu auttanut kuin toivoa, ettei vettä kierrossa ja hapekkaana pitävä suodatinkin jäädy tukkoon ja odotella plussakelejä että pinta pysyi taas sulana. Vaan ei sitä penteleen eväkästä alkanut löytyä sittenkään. 
Tänään luovutin ja juoksutin altaasta veden suurimmaksi osin pois ja kauhoin pohjasta haavitolkulla maatuvia lehtikasoja ja nostelin pois reunalta valuneita kiviä joiden väliin kala pääsee piiloon, vaan ei siitä hyväkkäästä edelleenkään näkynyt pyrstönvilaustakaan. Lopulta sitten kun jätin veden muutamaksi tunniksi taas selkiytymään se ilmestyi taskulampun valokiilaan matalampaan kohtaan ja pääsi viimein haavin kautta taas kavereiden luokse.

 

Joka syksyhän yhden tai kahden viimeisen kalan kanssa saa kiroilla muutaman tovin ennen kuin ne löytyy lahoavien lehtien mustaksi värjäämästä vedestä ja vuoden mittaan kertyneen tauhkan seasta. Ja joka syksy pyhästi päätän että ensi vuonna haavin ne talteen vähän aikaisemmin kun ne vielä ovat enemmän liikkeellä ja näkyvissä. 
Jokohan se päätös ensi syksynä oikeasti realisoituisikin... 
(Mut kun niillon enemmän tilaa ja mukavampaa lätäkössä ja melkein jouluun astihan sulaa keliä nykyilmastolla riittää jajaja...)

Enkelit ja demonit

Tirppalandiassa kaikki tällä hetkellä ihan mallillaan, ei ny ainakaan ketään hetkeen kuollut tai sairastunut...

Pikkuiset kasvaa ja alkaa jo näyttää ihan linnuilta ja ihan suloisiltakin. Kamera näyttäis saavan pari niistä vähän harmaammansävyisiksi. Jossei ole vaan jotain valon ja varjon vääristymää niin vois siellä olla niitä sinisiäkin seassa. : )

Trilli ja Tirlittan on väsänneet pönttöön oikein komean pesän, mutta ei noilla kuitenkaan näytä olevan munimiseen asti kiinnostusta, no katsellaan nyt vielä hetki ...

Tuo kardinaalipoika kyllä vähän rupesi epäilyttämään, yritin ottaa pari kuvaa söpösti kattolampussa kylvyn jälkeen kuivattelevasta tipusta.

Mut sitten kamerasta paljastuikin joku supernaturalista karannut helvetin esikartanoiden demonitipu...

- Be afraid, be very afraid...

Isompia ja pienempiä poneja

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Sigurd
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Sigurdin kanssa treenailu meni yleisesti ottaen ihan kivasti, sain sen ravailemaan melko rennosti heti alusta asti, joskin laukkatehtävien aikana meinasi vielä vähän mennä valmistelut vaan posottamiseksi. Itse laukka kyllä rullasi ihan nätisti ja sopivassa tempossa. Tehtävänä siis pituushalkaisijalle ravissa ja vuorotellen molempiin suuntiin voltin kautta laukalle ja raviin taas hetken uralla laukkailun jälkeen.

***

Varsinainen päivän yllätys sen sijaan tuli ihan tallissa, on jo pari viikkoa katseltu Kaylan pallomahaa ja ihmetelty eikö vieläkään ole pientä karsinassa. Nyt se sitten päätti tarjoilla meille oikein once-in-a-lifetime näytöksen ja juuri kun oltiin nakeltu tunnin jälkeen poneille heinät ja tehtiin lähtöä, se kellahti kyljelleen ja plopsautti superkuun kunniaksi varsan maailmaan. Vähän siinä kotiinpaluu viivästyi ihmetellessä tulokasta. :D

Voipi olla ettei ihan hetkeen näin tuoretta kavioeläintä pääsekään näkemään...

 

---

Aika: Perjantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Hyppyjä

Untelo oli vaihtanut tallissa karsinaa ja täti hetken ihmetteli vanhan tyhjän boksin äärellä jotta onkos se vielä pihalla, kun ei ollut tajunnut katsoa sinne käytävän toiselle laidalle tullessaan. 
Ensimmäisissä maneesihyppelöissä mentiin aika yksinkertaista pikkurataa. Udna taas alkuverryttelyissä ja ensimmäisillä hypyillä vähän jopa tahmean oloinen ja sitten yhtäkkiä lopputunnista veti taas rallivaihteen päälle. Eipähän käy elämä tylsäksi tuon kanssa...

***

Pikkuhonkkelikin oli muutamassa päivässä muuntunut joksikin jakkivasikaksi ja peittynyt paksuun vaaleaan pörrökarvaan. Kuulemma jo pihalla oli käynyt treenaamassa pukkilaukkailua.

Iloa ja surua

Hyvien uutisten osasto ensin. Pikku skinheadit viikon vanhoina kasvaa ja pulskistuu kovaa vauhtia, emot pitää tunnollisesti kuvut pullollaan. Silmätkin alkaa pikkuhiljaa aueta.

 

Virittelin vähän paratiisipeippoja varten varastosta jämäpalahäkkiä pikkuhäkin päälle jotta pääsisivät korkeammalle, mutta alkoivatkin kantaa tavaraa pönttöön ennen kuin ehdin ne siirtää ja saavat nyt pysyä entisellä paikallaan vielä tovin jotta näkee kiinnostaisiko munintakin. Mietin laittaisko siihen kattohuoneistoon sitten niiden sijaan punapääharrikkapariskunnan kun ne ovat viime aikoina rakentaneet ahkerasti pesää keittiöikkunan orkidea-amppeliin. Mahdollisesti viimejouluisen pojan vois morsionsa kanssa antaa myös pesiä, niin olisi sitten mahdollista muodostaa erisukuisia pareja tämän kauden poikasista.

Bumblefoot-tapauksen paraneminen on nyt viimeinkin alkanut edistyä, eli kokolattiamatto auttaa. Jospa nuo eristysselliläisetkin nyt pian saisi lentohäkkiin muiden kanssa.

Suunnilleen tässä tilassa jurrattiin vaikka kuinka pitkään

Pari viikkoa pehmustetuilla orsilla ja haavaumat on selvästi lähteneet kutistumaan :)

Takaiskuna sitten Sangria vain puoli vuotta parvessa vaikuttaneena ihan yhtäkkiä ilman mitään ennakko-oireilua oli nuupallaan häkin pohjalla ja nopeassa tahdissa heikkeni ja kuoli hoitoyrityksistä huolimatta.
En näköjään jostain syystä saa kanarialintuja (ainakaan naaraita) pysymään hengissä ilman että aina kehittävät jotain ihmeellisiä vaivoja, mietin yrittäisikö vielä kerran Roihupoloiselle uuden kaverin etsiä vai joko suosiolla luovuttaisi. Pitää nyt ainakin hetki seurailla että muut linnut pysyy terveinä ennen kuin uusia hommaa.

Maneesiin taas

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Nasu
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Kun lunta rätkii vaakasuoraan silmille ei yhtään harmita siirtyä taas kentältä maneesiin... Vähän taas hakemista pienemmässä tilassa pyörittelyyn ilman törmäilyjä, mutta kyl se siitä taas hiljalleen. Nasulla aika sopivasti pakkasvirtaa, ja ilman ylimääräistä rautaa suussa oltiin taas huomattavasti paremmin samalla aaltopituudella, hetkittäin jopa vallan hyvinkin. Ohjelmassa lähinnä vähän taivuttelua volteilla, ja sitten vähän siirtymisiä uran sisäpuolella ja laukannostoja pienen käyntipohkeenväistön jälkeen. Tällä kertaa ne laukatkin nousi taas ongelmitta ja pätkittäin lähes tasapainossakin.

Sinisplittipojat 2pv

5/6 munista loppujen lopuksi kuoriutui. Ainakin toistaiseksi kaikki vauvat virkun ja hyvinsyötetyn näköisiä. : ) Jos yhtä hyvin jatkuu niin seuraavaksi jännätään miten isäpapan siniset ja vihreät geenit on jakautuneet, tuleeko yhtään sinistä poikasta.