Seuraavana aamuna kurkkaa altaaseen ja totea että se penteleen pullo on unohtunut puskemaan hiilidioksidia altaaseen reilua vauhtia koko yön, puolet kaloista roikkuu pinnalla epätoivoisesti happea etsien, kiekot lojuu pohjalla kyljellään henkeään haukkoen ja kimalaispallot harrastaa kuviokelluntaa selällään.
Juur näinhän sitä haluaa aamunsa aloittaa. Onneksi on edes liukuva työaika ja etätyömahdollisuus.
Hätävedenvaihto käyntiin, happitabuja pohjalle, elottomana kelluskelevat pallot haavitaan muovirasiaan ja koitetaan elvyttää, kaikilla kuitenkin vielä kidukset heiluu. Hetken näyttää siltä että pallot saattaisivat vetyperoksidin voimalla toipua, kääntyilevät ainakin oikein päin, mutta sitten ne taas yksi kerrallaan hiipuvat ja viimeinenkin liike lakkaa. Vain yksi jäi henkiin, alunperinkin altaaseen piilottelemaan jäänyt joka ei niin huonoon kuntoon ehtinyt.
Kiekot sentään nousevat lopulta pystyyn ja parin tunnin päästä näyttävät siltä että pieni tukehtuminen vaan piristää päivää. Jos nyt ei jotain vasta myöhemmin ilmaantuvia sivuvaikutuksia ole tullut (olisi kyllä harmittanut hyvin huolella jos vielä nekin olisi heti hankinnan jälkeen tipahtaneet...). Muutkin asukkat näyttävät pääsääntöisesti olevan OK ja miljoonakalat nyt ei juuri mitään erityistä edes huomanneet...
Mutta mun palleroni, just kun tänään meinasin ne siirtää toiseen altaaseen. Sori pienet, mamma kämmäsi nyt todella pahasti... :´(
