Isin tyttö

 - Kiva kun on pari seuraihmistä joiden kanssa voi katsella leffaa.

- Tai kerjätä rapsutuksia

- Tai leikkiä aarteenetsintää.

- Tai vaan ottaa nokoset kainalossa

Maaliskuun neulepläjäys

Nyt on neuleprojekteissa meneillään villapaitakausi. Kaksi valmiina ja kolmas vielä puikoilla. Tosin välitöinä tuli tehtyä myös jämäkeristä briossipipo ja -kaluri.

Ja toki nyt edes yhdet sukat, Novita x Fazer remixboksista.

Vanhoja varastolankoja sain tuhottua siniseen riimuvillapaitaan, tämä vielä odottaa käyttäjää.

Punaiseen villatakkiin on upotettu useampi puna-oranssinsävyinen minivyyhti ja muutakin sopivansävyistä varastolankaa. Tummemmanpunaisia yksivärisiä joutui tosin ostamaan uusiakin kesyttämään kirjavuutta. Tämä oli useammassakin mielessä vähän testiprojekti. Kuviointi on kokonaan "kirjoneuletta ilman kirjoneuletta", eli mosaiikkineuletta jossa aina neulotaan vaan yhdellä langalla kerrallaan kerros-pari ja kuviointi tehdään nostamalla toisenväriset silmukat puikolle alemmalta kerrokselta (ja pari kertaa purin ja kirosin kun tajusin että pariin sekalaisilta sivuilta haalittuun kuviokaavioon olikin piirretty vain joka toinen kerros ja ne piti neuloa tuplana...). Toinen itselleni vielä ennen kokeilematon tekniikka oli steekkaus, eli suljettuna neuleena neulotun paidan muuntaminen villatakiksi leikkaamalla se julmasti auki saksilla. Vähän hirvitti mutta ihan toimiva oli lopputulos.  (Joskin hieman taas aliarvioin ohuen langan tarvitseman julmetun silmukkamäärän ja tuli vähän tyköistuvampi kuin oli suunnitelmissa, mutta mahtuu sentään...)

Ensin kuivaharjoittelua jämälankatilkulla

Jo neuloessa keskelle eteen jätin muutaman silmukan "saumanvaran". Hävettävän pitkään kaapissa pölyttyneellä ompelukoneella keskelle pujotellun merkkilangan molemmin puolin suorat ompeleet ja vielä siksakkia vahvistukseksi.

Sitten (hui ollakseen) tuhotaan vaivalla tehty neulos saksilla...

Vähän lisää siksakkia leikattuun reunaan, jonka voi sitten piilottaa nappilistan sisään onteloneuleella.

Napit paikoilleen ja valmista tuli! (Onpas kuvasssa pienen näköinen kaula-aukko, mutta ei siihen kuristu)

Viralliset avustajatkin arvostivat pahimmilla pakkasilla isompia neuletöitä.

3 in 1

 Maatiainen:

 

Scottish fold:

American curl:

 

- Jatkapa vielä hetki niin lisätään settiin vielä manulin ja ihmissyöjätiikerin risteymä...

Ja taas mennään...

Kyllästyin jo talveen lopullisesti tammikuun lopulla, tilasin läjän siemeniä ja survoin ensimmäiset multiin pari viikkoa sitten. Hain puutarhalta vielä pari riippapelargonin pistokasta kaveriksi. Melkein kaikki on jo ainakin yritelleet itää, vaikka osa oli viimevuotisia jäämiä joiden kanssa aina on arvoitus ovatko vielä itämisintoisia. Esimerkiksi tomaatit ei tunnu välittävän mitään parasta ennen -päiväyksistä kun taas samettikukissa usein edelliskeväänä hankitut siemenet itää seuraavana vuonna enää hyvin harvaan ja vaivaisesti. 

Voisi reippaimpia alkaa siirrellä idätyskopista jo muihin tiloihin niin saisi seuraavat kokelaat muhimaan. Pitää vaan ensin pitää linnuille kynnenleikkuukierros niin voi sitten rauhassa vallata varahäkin pariksi kuukaudeksi taimikasvatukseen. (Käsitelty tirppa siis laitetaan varahäkkiin rauhoittumaan ja odottelemaan loppujen valmistumista niin sen ei tarvitse stressata enää haavilla huidonnasta eikä tarvitse itse yrittää muistaa mikä otus oli jo trimmattu ja mikä ei).

Turhan aikaisessahan osa noista on, vaan kun ei malta odottaa. Todennäköisesti huhti-toukokuussa noiden kanssa taas masentuu ja kiroilee kun ei se aikainen ja lämmin kevät tullut tänäkään vuonna eikä taimia saa ajoissa ulos vankistumaan vaan vähäiset sisätilat on täynnä jotain honteloita liian tiheässä ja liian pimeässä kasvavia reuhakkeita... 

Erityisesti ilahduttaa nuo pari hentoista sinivaleunikon alkua, olin ihan varma että niistä ei tule yhtään mitään kun saattaa tarvita kylmäkäsittelyn ennen kuin suostuu edes itämään. Vaan pitkä matkahan noista sirkkalehdistä vielä kukkiin on, etenkin kun huhujen mukaan on vielä nirso kasvupaikastaan...

Valeunikon lisäksi ensimmäisessä kylvöporukassa on keijunmekko, begonioita, petunioita, tomaatteja, salkoruusu,hopeaputous ja indigo (joka kyllä tarvinnee uuden yrityksen kun ainokainen itänyt taisi jo mennä taimipoltteeseen...). Ja ne pelargonipistokkaat.

Niksinurkka II

Vetoisassa tilassa koneella työskennellessä jännetuppitulehdusta voi ehkäistä pehmeällä ja lämpimällä turkisrannetuella.

Mattolelu

Riitu ei yleensä elektroniikkaleluista innostu paria nuuhkaisua enempää, mutta nyt löytyi semmoinen joka ainakin kerran jaksoi jopa viihdyttää. Riitun yksi lempileikkejä on muutenkin metsästää maton alla liikuteltavaa huiskaa tai keppiä tms, tuon kanssa pääsee palvelusväen selkä vähän helpommalla... 😛

Aika löysä vaan kiinnitys tuossa vaakatangossa, sen sai muutaman kerran tökätä uudestaan paikoilleen.
(Lisäys: Pysyyhän se varsi paremmin kiinni kun pikkuisen uskaltaa käyttää voimaa ja napsauttaa sen oikeasti pohjaan asti paikoilleen...)

Videoklippi noin minuutin (Kaisla kuorsasi takan päällä niin sai kerrankin rauhassa touhuta)

Oops, I did it again

- Tuota mamma hei, voisiko tämän kassin vaihtaa....

 - Taas  tämmöinen joka hyökkää kimppuun ja tarttuu lonkeroillaan kiinni ja meni rikkikin...

Hairahdus

- Ajattelin nyt kerran vähän kokeilla samassa pedissä nukkumista tuon härvääjän kanssa.

- Mutta alkaa heti tuntua ettei tämä sittenkään ollut kovin hyvä ajatus...

- Jep, paljon parempi kovilla rappusilla pakkasessa ihan omassa rauhassa.

Niksinurkka

Saunan jälkilämmössä karvakinkut palvautuu lauteilla mukavan pehmeiksi.

Varastoinnissa taas käteviä on tämmöiset läpinäkyvät pussit, joista heti päältä näkee mitä sinne on säilötty.

Siivekkäitä

Hoksasin jotta kerrankin kaikki tirpat on yhtä aikaa suunnilleen asiallisessa höyhenessä, joten kävinpä räpsimässä vähän passikuvia, ja samalla muistiin mikä onkaan tämän hetken kokoonpano.

Pohjalla kuopsuttelee edelleen siniviiriäiset Kieku ja Kaiku, ne on melkein koko ajan pienessä liikkeessä (paitsi nukkuessa) niin niistä on hiukan hankala saada kunnon kuvia...

Vanhimmasta päästä kaartia on viimeiset harlekiinipeipot, oma kasvatti Nova, ja vanhempi Sif (joka näköjään on nokkahuollon ja ehkä kalkkijalkapunkkihäädön tarpeessa).

Ja sundanparatiisipeippo Indigo (jolta joku riiviö yhdessä välissä nyppi pyrstöä niin pahasti ettei se enää kasva kunnolla).

Kardinaalikaksikko Rosa ja Zorro ovat myös aika levottomia sieluja eivätkä kunnolla malta pysyä paikoillaan.

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Kanarialaisilla on pientä höyhenten uusintaa, joten juomapulloissa on ollut värijauhetta pitämään punasävyisten Fenixin ja Raakun värit kirkkaina (punatekijäiset kanariat on samanlaisia kuin flamingot, eli eivät itse juuri tuota punaista pigmenttiä mutta siirtävät ravinnon mukana tulevat karotenoidit höyheniin). Raakku muuten on pienesti yrittänyt laulellakin, eli ilmapussipunkkitilanne lienee hallinnassa.

Vihreänä saapunut Trillikin taitaa sittenkin omistaa punatekijän ja on alkanut kasvattaa pudokkaiden tilalle kirkkaanpunaisia höyheniä, nyt sitten jännätään onko lopputulos kokopunainen vain jonkunsortin kirjava harlekiini...

Pikkuisen on Helioskin saanut näemmä oranssinkeltaista sävytystä rintaan, ehkä hiukan turhan reippaalla kädellä tullut sitä värijauhetta annosteltua...

Pihalla tirppabaarissa oli muutaman päivän ajan asiakaskato. Syynä lienee tuo tontin takaa kurusta bongattu satunnainen kulkija, joka oli pyytänyt mustarastaan lounaalle..

Ja loppukevennyksenä vielä rescueankkaparvi joka on kokonaan unohtunut esitellä vaikka on meillä majaillut jo pitkään. Ne oli julmasti vaan dumpattu johonkin laatikkoon tuon mainoksen kuvausten jälkeen, ja talonmies osan pelasti työpaikaltaan.