05 maaliskuuta 2026

Ja taas mennään...

Kyllästyin jo talveen lopullisesti tammikuun lopulla, tilasin läjän siemeniä ja survoin ensimmäiset multiin pari viikkoa sitten. Hain puutarhalta vielä pari riippapelargonin pistokasta kaveriksi. Melkein kaikki on jo ainakin yritelleet itää, vaikka osa oli viimevuotisia jäämiä joiden kanssa aina on arvoitus ovatko vielä itämisintoisia. Esimerkiksi tomaatit ei tunnu välittävän mitään parasta ennen -päiväyksistä kun taas samettikukissa usein edelliskeväänä hankitut siemenet itää seuraavana vuonna enää hyvin harvaan ja vaivaisesti. 

Voisi reippaimpia alkaa siirrellä idätyskopista jo muihin tiloihin niin saisi seuraavat kokelaat muhimaan. Pitää vaan ensin pitää linnuille kynnenleikkuukierros niin voi sitten rauhassa vallata varahäkin pariksi kuukaudeksi taimikasvatukseen. (Käsitelty tirppa siis laitetaan varahäkkiin rauhoittumaan ja odottelemaan loppujen valmistumista niin sen ei tarvitse stressata enää haavilla huidonnasta eikä tarvitse itse yrittää muistaa mikä otus oli jo trimmattu ja mikä ei).

Turhan aikaisessahan osa noista on, vaan kun ei malta odottaa. Todennäköisesti huhti-toukokuussa noiden kanssa taas masentuu ja kiroilee kun ei se aikainen ja lämmin kevät tullut tänäkään vuonna eikä taimia saa ajoissa ulos vankistumaan vaan vähäiset sisätilat on täynnä jotain honteloita liian tiheässä ja liian pimeässä kasvavia reuhakkeita... 

Erityisesti ilahduttaa nuo pari hentoista sinivaleunikon alkua, olin ihan varma että niistä ei tule yhtään mitään kun saattaa tarvita kylmäkäsittelyn ennen kuin suostuu edes itämään. Vaan pitkä matkahan noista sirkkalehdistä vielä kukkiin on, etenkin kun huhujen mukaan on vielä nirso kasvupaikastaan...

Valeunikon lisäksi ensimmäisessä kylvöporukassa on keijunmekko, begonioita, petunioita, tomaatteja, salkoruusu,hopeaputous ja indigo (joka kyllä tarvinnee uuden yrityksen kun ainokainen itänyt taisi jo mennä taimipoltteeseen...). Ja ne pelargonipistokkaat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti