Hilla kanarialintu kuoli kevätkesällä ihan yllättäen, ja loppukesästä viimeinen Siru-kanaria vähän vähemmän yllättäen (se on ollut koko ikänsä hyvin vaisu ja hiljainen ja lähinnä yllätti että se on näinkin kauan elänyt). Ihan jopa monta viikkoa sinnittelin "ei uusia lintuja"-ajatuksessa, kunnes tuli niin ikävä kanarianlaulua että löysin itseni eläinkaupan lintuhäkin edestä ja poikakolmikko sieltä lähti matkaan. Kerranhan täällä vain eletään ja siihen eläkkeeseenkin, jolloin ainakin teoriassa voisi pidempiäkin reissuja tehdä, on vielä aikaa hyvinkin keskivertokanarian elinikä...
Keltainen kanarialintu olla pitää, se on klassikko. Katselin ensin tummemmankeltaisia, vaan yksi vaaleammista puhkesi siinä nenän edessä niin pehmeään ja kauniiseen lauluun että se nyt oli aivan pakko kotiin saada. Ihan priimahankinta.
Havittelin myös vähän tummempaa akaattikuvioista haileasti pronssinsävyistä lintua (siis tumma punatekijäinen tiilen/oranssinsävyinen tummalla selkäkuvioinnilla), mutta se ei ainakaan siinä katsellessa suostunut laulamaan niin vähän mietin onko se naaras, jolloin ei kovin todennäköisesti ole laulua luvassa, vaikka mahdollista sekin on. Myyjä sanoi jotta takahuoneessa olisi yksi pronssikoiras jos kiinnostaa, ja tuumasin jotta otetaan sitten se jos on varmempi laulaja. Kävi sen paketoimassa kuljetuslaatikkoon niin etten sitä nähnyt ennen kuin kotona, jolloin kävi ilmi että tumma akaatti se kyllä on, mutta vihreä eikä ole pronssinsävyä nähnytkään (jossei seuraava sulkasato jotain yllätystä tarjoa). Noh sievähän tuokin, terve ja laulaa niin ei välitetä pienestä erheestä. Ja onpahan hyvä tekosyy vielä joku punasävyinen lisätä porukkaan jos sopiva vastaan tulee....
Kolmas kaveri on sitten punainen mosaiikki, eli valkoinen punaisilla kuvioilla ihan ulkonäkösyistä matkassa. Noita on ollut pari ennenkin mutta jääneet aika lyhytikäisiksi (liekö geneettisesti vähän heikkoja). Viime hetkessä päätin jotta kokeillaan nyt kerran vielä ja arvoin vaan jonkun poikien joukosta. Tämä nyt on toki ulkoasultaan sitä mitä pitää, mutta eläinkaupan naapurihäkin papukaijakakofoniassa jäi huomaamatta että pienenkin liikkumisen jälkeen sen hengitys kuulostaa lähinnä kehräävältä Riitulta ja ääni on enemmän raakuntaa kuin laulua. Periaatteessa tuon varmaan olisi saanut palautettua, vaan kun kauppa ei ihan kulman takana ole niin tuumasin jotta olkoon. Heitin ensiavuksi punkkilääkkeet kehiin (ilmapussipunkki kun on aika tavallinen rohinan syypää kanarioilla, mut ei toki ainoa). Jos ei auta niin voi olla että tuokaan ei kauhean kauaa ilonamme ole, aika harvoin noilla pienillä mitään isompaa vaivaa saa hoidettua ilman että potilas hyytyy matkalle. Tällä hetkellä kuitenkin rahinoista huolimatta on ihan virkeä ja eläväinen.
Saavat nyt vielä oleilla jonkun aikaa tarkkailussa tuossa pienemmässä häkissä ja totuttautua muihin kavereihin pienen turvaetäisyyden takaa. Nimetkin pitäisi vielä keksiä.
Oven takana joku kovasti haluasi tulla sanomaan tulokkaille käspäivää taspäivää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti