I'm gonna swing from the chandelier

- Mitäs katselet Kaisla?
- Onko tuolla lampussa joku banaanikärpänen??

- Kaisla rakas...????!
- NO KU KÄRPÄNEN!!

- Se kyllä taisi mennä jo...

Rottasota 6-0

Hyvin menee, rotalla siis. Rinteen kolonsuilta on tähän mennessä loukkuun jäänyt metsähiiri, jokunen pienempi hiiri, pari myyrää ja yksi kovaonninen talitintti. Rotta vaan kiertää loukun ja kirmailee edelleen erittäin virkeänä. Seuraavaksi ehkä voisi kokeilla jotain toisenmallista loukkua, vähän isompaa elävänäpyytävää, jos saataisiin vaihteeksi vaikka minkkejä tai oravia?

- Tuolta se tuli...

- ... ja tuonne se meni.

- Me autettais kyllä mielellään, mut kun tässä on tää verkko välissä...

Loppukevennyskurre

Puikkoja ja neuloja

Otsikosta huolimatta tämän postauksen aiheena ei ole käsityötarvikkeet vaan akvaarion vähän erikoisemmat asukkaat.

Puikkokaloja on ollut isossa altaassa jo pidemmän aikaa kolme kappaletta. Tarkemman lajin on dementikko unohtanut, mutta joku pieniksi jäävistä kuitenkin kyseessä. Aika todennäköisesti nauhapuikkokala (Macrognathus circumcinctus). Nämä viettävät aika piilottelevaa elämää pohjakasvipuskien ja juurakoiden lomassa, niin että monta kertaa on saanut ihmetellä onko niistä kaikki vai ei yhtään hengissä, kun ruoka-aikaankin usein on näkynyt korkeintaan yksi. Lisäksi ne liikkeellä ollessaan hyörivät ja kiemurtelevat niin vilkkaasti että edes etäisesti selvää kuvaa on aika toivoton saada. Kiekkojen siirryttyä isoon altaaseen niitä on nyt kuitenkin alkanut näkyä enemmän, varmaan pakasteruokien innostamana.

Siinä missä puikkokala sujuvasti vääntää itsensä solmulle, on uusimmat tulokaat sitten enemmän mallia "notkea kuin rautakanki". Liikkeessä mistä kiekot hommasin, on kiekkoaltaassa killunut myös makean veden neulakaloja. Vaikka ne heti ensinäkemältä aiheutti lämpimän läikähdyksen akvaristin rinnassa, en antanut itseni niistä haaveillakaan, tuskin edes tohdin tarkemmin katsoa. Kun eihän ne syö kuin jotain elävää ruokaa ja muutenkin ronkeleita. Vaan sitten kauppias meni mainitsemaan jotta nuo osaa kyllä syödä pakasteitakin ihan sujuvasti... Pari viikkoa vielä pakotin itseni "harkitsemaan" asiaa, vaan tuossahan nuo kaksi aasianneulaa (Doryichthys boaja) nyt sitten ui kun ei kukaan muukaan niitä tajunnut ostaa pois siinä välillä. (Ja nyt kyllä hetkeen ei kalakaupoista ostella kuin ruokia ja tarvikkeita, eikä altaisiin vilkaistakaan, eikä myöskään katsella kalalistoja ja tilausluetteloita...)

Puikkomaisempia nämä neulat on kuin nuo puikkokalat... Niminä voisi olla vaikka Addi ja Prym :D

Se noiden ruokinnassa on kuitenkin ongelmana, että ruokavalio koostuu nyt aika yksipuolisesti sulkasääsken toukista, jotka jää veteen leijailemaan riittävän pitkäksi aikaa, että nuo varsin rauhallisesti ja arvokkaasti liikkuvat otukset niitä ehtii napsia. Ja se että niitä toukkia saa lappaa altaaseen aika reippaasti että neuloille jää ruokaa sittenkin kun kiekot ja puikot tunkee osingoille... Noh, jos alkaa tuntua että pakastematokustannukset kovin pilviin nousee, niin pitää  tuosta pienemmästä altaasta tehdä niille ihan oma yksiö, korkeintaan jotain pientä nanokalaa tai muuten yhtä hidasta seuraksi... Vois myös kokeilla jotain elävää ruokaotusta niille viljelläkin, pitää vaan testailla mikä kelpaa ja toimii,  osaisikohan ne vaikka banaanikärpäsiä pinnalta napsia? Änkyrimatoja? Tilasin saksalaisesta nettikaupasta vesikirpun ja makean veden lehtijalkaisten muniakin niin voi kokeilla kelpaako ne ja saisiko niitä ylipäätään sopivaan kokoon asti kasvatettua suht helposti. Isomman vesikirppuviljelmänhän voisi kesän ajaksi vaikka pihalle saaviin pystyttää. Ja ihanne toki olisi jos nuo saisi edes jotain kuivaakin ruokaa napsimaan, kuten kuivattua survaria tai tubifexia, vaan se taitaa olla jo vähän utopistinen haave...

- Nii oliko sulla niitä toukkia...?

Mut on ne pienistä haasteista huolimatta kovin ihania. Lähinnä merihevosta mihin pääsee ilman suolapurkin pystyttämistä... (Niitä mä hommaan ehkä sitten joskus eläkkeellä kun voi kokopäivätoimisesti keskittyä niitä paapomaan...)

Silmät pyörii eri tahtia niin kuin kameleontilla

Uusi lelu

Hairahduin sitten ostamaan uuden kameran. Kyllähän se vanhakin olisi näihin satunnaisräpsyihin kelvannut, mut on noissa uudemmissa malleissa etenkin huonommassa valossa kuvaukseen (mitä nyt etupäässä noiden lemmikkielikoiden kanssa käytännössä tekee...) tekniikka paremmin kehittynyt...

Muutama vertailukuva nopeasti räpsittynä ihan perusautomatiikalla ilman säätöjä ja muokkaamattomina uudella Canonin R7:lla (vasemmanpuoliset kuvat) ja vanhalla (oikeanpuoliset kuvat) 100D rungolla samalla objektiivilla.

Amaryllis on uudella kameralla luonnollisemman värinen ja terävämpi

Heittolaukaukset iltavalaistusta altaasta ei päällisin puolin hirveästi eroa...

...mutta yksityiskohtiin zoomatessa vanha on paljon suttuisempi ja rakeisempi

Lintuhäkistä uusi kamera saa vähän paremmin irti sopivan valkotasapainon ja valotuksen

Ja heikkovaloisella käytävällä Riitukin on uudessa kamerassa terävämpi ja sävykkäämpi.

Muutama testauskuva uudella kameralla, kyllä sillä ihan kelvollista jälkeä on mahdollista saada jopa minun "ei ehdi / jaksa säätää"-tekniikallani... 😁

- Nälkä, mikä ihana tekosyy...

Voihan rotta

Voi rähmä. Näköjään kauramaatilla on alkanut käydä kutsumaton vieras. Johan tässä parikymmentä vuotta menikin ilman ongelmia.

Söpöhän tuokin oikeastaan on ja yksi nyt vielä menisi pihalemmikkinä, mutta taitaa nuo penteleet lisiä sen verran tehokkaasti että tuskin yhteen jää. Ei kauheasti kiinnostaisi ruveta myrkkyjä levittelemään niin kokeillaan nyt ainakin alkuun ihan vaan loukkua, joka nyt ainakin suht nopeasti ja kivuttomasti pitäisi otuksen hoidella. Jos ny siihen suostuu menemään...

Ei nyt oikein keskellä talvea voi tuota keltasirkkujen ruokintaa lopettaakaan. :(