Voltinveivausta

Aika: Keskiviikko
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Pikkuhiljaa taas satunnaisia kesätuntejakin ohjelmistossa kun leirit on pidetty. Udna oli saanut taas vähän uudenlaiset kuolaimet, varrelliset nivelet. Saattoi jopa toimia vähän paremmin kuin edelliset. Veivailtiin paljon taivutteluja ja minivoltteja niin että etuset pyöri melkein paikoillaan ja takaosaa väistätettiin ympäri. Lisäksi ravissa pituushalkaisijalla paljon voltteja molempiin suuntiin. Lopuksi vielä pienen laukkaverryttelyn jälkeen ravissa kulmankatkaisu, voltti oikeaan ja vastalaukassa sitten takasin uralle. Varsin tehoisa tunti siis. Ympyrällä Udna laukkasi etupainoisena ja pitkänä huonossa rytmissä, mutta vastalaukassa ja ravissa skarppasi paremmin.

R.I.P. Rellu

Korjaamolta tuli tyly tuomio. Moottori on entinen, eikä tuonikäiseen mitenkään päin laskien kannata uutta enää alkaa virittelemään. Se siitä autosta sitten, eipä muu auta kuin tyhjentää säästötililtä omat ja varastetut ja alkaa kierrellä autokauppoja... Eipähän tarvii miettiä pidempiä lomamatkojakaan muutamaan toviin...

Viikonloppusutinaa

Mikäs mukavampi lomanaloitus kuin lähteä rälläysreissulle tyttöporukalla. Aamutuimaan lauantaina nelikko Solsikken vakiotuntilaisia pakkautui autoon ja ajelimme Jokioisiin päämääränä issikkatalli Alfadis. Perillä meitä odottelikin sitten useampikin karvainen kesäheila. Minun seuralaisekseni valikoitui harmaasävyinen Bangsi-herra, ja hetken harjailun ja satuloinnin jälkeen nousimme ratsaille ja aloitimme viikoloppuvaelluksen.

Sää oli kesän keskiarvoon nähden vallan mainio ja aurinkoinen, paikoin hyvinkin lämmintä. Bangsi kuulemma pelkäsi autoja mutta ei niille sitten loppujen lopuksi juuri korvansa lotkauttanut, vähän nyki niskojaan jos moottoripyörä meni vähän kaumpana viereisellä tiellä. Pehmeästi tölttäämään vaan sitä en vähäisellä issikkakokemuksellani kunnolla saanut kuin ihan mateluvauhtia,  ja vauhdikkaammat pätkät mentiin jotain täryttävämpää kyytiä, ilmeisesti ravia (ihan oudolla ratsulla ja pienellä kokemuksella vähän hankala pelkällä perstuntumalla arpoa mitä askelta siinä käynnin ja laukan välissä oikein kulkee kun vaihtoehtoina on ravi, töltti ja passi ja mahdollisesti vielä joku noiden sekoitus, etenkin kun se pelkkä ravikin voi heposesta riippuen olla mitä tahansa lähes tasaisesta tehosekoittimeen).

Bangsi ja kumppanit pienellä hengähdystauolla matkan varrella 

Noin neljän tunnin kopsuttelun jälkeen saavuttiin majapaikkaan Lintulan hevostilalle, missä ruokailun ja hetken elpymisen jälkeen vielä saatiin kokeilla vähän lännenratsastusta tilan omilla hevosilla. Tai oikeastaan vähän centered ridingin ja lännenratsastuksen sekoitusta. Ihan hauskaa, vaikka olikin ratsastaja alkuun aika hukassa siinä miten painoherkän hevon saa edes kävelemään suoraan, saati kääntymään 360 astetta jonkun metri kertaa metri neliön sisällä ja kun ne ohjatkin on kummalliset eikä niitä oikein pitäisi paljoa käyttää. Ratsuna ollut suokki Poika on aika tanakka ja satulakin vielä sen mallinen että selässä sai suunnilleen istua spagaatissa.

Poika ja Speedy

Toveri treenaamassa ruutukäännöstä

Ratsujen mielipiteitä ratsastajien taidoista...?

Grillissä käristetyn pannari-makkarailtapalan ja aitassa nukutun yön jälkeen aamu valkeni harmaana ja tihkusateisena. Pakattiin kamppeet, satuloitiin ponit ja aloitettiin matka takaisin lähtöpisteeseen. Bangsi vaan oli kerännyt yön aikana jotain pölhöenergiaa ja viileämmällä kelillä kodin jo houkutellessa alkoikin kyttäillä niitä autoja. Ja sitten oltiinkin kivassa kierteessä kun vaikka kuinka koitti selässä istua rennosti ja rauhallisesti niin alkoihan siinä muutaman säpsäyksen jälkeen väkisinkin auton tullessa vähän keräillä ohjaa tiukemmalle ja arvailla mitä hepo nyt tekee ja sinkoaako johonkin suuntaan. Ja tietysti hevonen ottaa vielä vähän lisää kierroksia siitä ratsastajan jännityksestä ja loikkii entistä herkemmin.  Etenkin siinä pätkällä kun kuljettiin kakkostien vieressä menevää pienempää tietä meinasi isommalla tiellä kulkenut tukkirekka saada ponin pomppimaan tasajalkaa. Metsäpolkuja kulkevalla loppupätkällä saatiin molemmat vähän rentouduttua paremmin ja päästiin sinne kotitalliin loppujen lopuksi ihan kunnialla ja hengissä vaikkakin vähän märkinä tappavan tasaisesta sateesta.

Mutta kaikkiaan kyllä oikein kiva ja  antoisa viikonloppu, vaikka takalisto vähän hellänä onkin...

Loma!

Nyt alkoi kesäloma. : )

Puuttuisi enää lämmin kesäsää ja toimiva menopeli...

Lisää varsoja

Taas iltatunti Udna kera. Vähän hypeltiin pientä kahden esteen sarjaa, mulla vaan kesti hetken sisäistää että poni on edelleen pikkuisen laiskanpulskealla päällä eikä lähde normaalityyliinsä  kaahaamaan esteen nähdessään ja  pitäis oikeasti vähän ratsastaa eteenkin.

Nasukin oli viimein edellisyönä jakautunut, meni siinäkin tovi taas uusia ja vanhoja vauvoja ihaillessa. Kerrankin muistin taas ottaa kamerankin mukaan.

Soutaa huopaa

Ei nyt tuo kesä osaa päättää olisiko tulossa vai menossa. Säätiedote ennusti ensi yöksi kokonaista yhtä astetta lämmintä, eikä lähiaikoina päivätkään kovin hääppöisiltä näytä. Koleassa aamussa jo seeprapeipotkin oli läjäytyneet kasaan lämmittelemään vaikka sitkeinä sisseinä eivät aamukuudelta edes kopissa viihtyneet. Otinpa siis iltapäivällä haavin kauniiseen käteen ja keräsin taas koko poppoon sisälle juhannuksenviettoon. Tiedä sitten onko niille ikävämpi palella vaiko stressautua eestaas siirtelystä ja lämpötilanvaihteluista, vaan ei pikkutirppoja kyllä noissa keleissä raaski pihallakaan pitää vaikka kuinka on lämpökoppi tarjolla. Pääsivät siis toistaiseksi pikkuhäkkiin Sancyn ja Huun seuraksi odottelemaan kylmän aallon ohimenoa.

Sancy näyttäisi onneksi voivan jo ihan hyvin ja on nyt taas Huun kanssa yhdessä, edelleenkään niiden toimeentulossa ei näyttäisi ongelmia olevan. Lämpölamppu on kyllä edelleen päivisin päällä varmistamassa toipumista.

Väliponeilu

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Alkeisleirin lomassa ponit jouti vähän tekemään hommia meidänkin kanssa. Tosin Udna tuntui olevan vähän kesälomatunnelmissa eikä sitä olisi oikein kiinnostanut muuta kuin hölkötellä pitkänä. Parilla ravivoltilla nyt kuitenkin vähän alkoi antaa periksikin ja kasautua. Veivattiin myös vähän kiemurauraa ja kahdeksikkoakin laukassa vaikka ne vähän levälleen jäikin. Uudet kuolaimetkin oli saanut suuhunsa, semmoinen anatominen taivutettu niveletön kuolain, katsotaan miten sen kanssa alkaa sujua.

Kotiutusta ja kuntoutusta

Uusi tyttötimantti sai hetken arpomisen jälkeen nimen Sancy (milloinkahan sitä viimein saisi noille harrikoillekin nimet kehitettyä, eihän nuo vanhimmat ole vasta kuin kaksi vuotta talossa olleet...).  Parin päivän hengähdyksen jälkeen kalastin tiistaina Huun pihalta sisälle ja laitoin pikkuhäkin väliseinän paikoilleen niin saivat hetken ihmetellä toisiaan turvallisesti "katsoa saa muttei koskea" tyyliin. 

Kun kumpikaan ei mitenkään erityisen kiihtyneeltä saati aggressiiviselta näyttänyt, otin muutaman tunnin jälkeen väliseinän pois jotta pääsevät kunnolla tutustumaan. Ei edelleenkään mitään suurta draamaa havaittavissa, ei rakkautta ensi silmäyksellä mutta ei nahisteluakaan, semmoista uteliaan kohteliasta hengailua.  Vastaavasti sujui seuraavatkin päivät, samalla orrella yleensä nukkuivat mutta ei kylki kyljessä. En toki koko aikaa häkin vieressä tuijotellut tai kotonakaan jatkuvasti, mutta aina kurkatessa on rauha vallinnut häkissä eikä lintuhuoneesta ole kuulunut mitään sellaista ääntä joka viittaisi mitenkään siihen että ahdistelisivat toisiaan, vain pientä rapinaa normaalista liikkumisesta ja satunnaista huuhuttelua.

 Loppuviikosta iltaisin kuitenkin aloin katsoa että Sancy on vähän väsyneen näköinen, tarkemmin tutkiessa kuitenkin reipastui heti ja arvelin että ehkä on vaan tottunut kaupassa menemään aikaisemmin nukkumaan ja ihan vaan on väsynyt. Perjantaina töistä tullessa se kuitenkin kyyhötti silmät puoliummessa häkin pohjalla väsyneenä, voimattomana ja viluisena, eikä juuri edes reagoinut käteen ottoon, laihtunut selvästi. Eihän nyt VOI toinenkin naaras heti alkuunsa kuolla. Missä vika, ei näy mitään ripulia tai rohinoita. Onko Huu kuitenkin sitä huomaamatta jotenkin häiriköinyt niin ettei ole saanut rauhassa syödä? Vai onko se vaan kylmettynyt?  Olen pitänyt lintuhuoneen ikkunaa auki niin että tottuvat vähän vaihteleviin lämpöihin ulkohäkkiin siirtoa ajatellen, mutta onko sitten ollut vähän liian nopeasti liian viileää jos kaupassa on ollut vähän tavallista lämpimämpi lampun alla pikkuhäkissä ja vielä muuttostressiä päällä? 

Noh, Huu nyt ainakin kaiken varalta takaisin väliseinän taakse että Sancy saa olla ihan rauhassa. Lintu polvelle ensiapua varten, onneksi suostui ja jaksoi ruiskusta nokanpieleen valutettuja kolatippoja niellä, siitä saa nestettä, vähän energiaa sokerista ja piristäviä aineksia (joo, lightlitkut ei kelpaa, mielummin sitten vaikka laihaa teetä ja hunajaa, tai vaikka ihan vaan sokerivettä). Ikkuna kiinni ja lintu takaisin häkkiin lämpölampun alle ja sitten voi vaan antaa olla rauhassa ja toivoa parasta. Onneksi Sancy vastasi hyvin lämpöhoitoon ja silmät alkoi aueta vähän enemmän jo parin tunnin päästä. Annoin lisää kolaa vielä pari kertaa illan mittaan muutaman tunnin välein ja jätin lämpölampun päälle yöksi ja kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivoin että aamullakin on vielä elävä lintu vastassa ja jaksaa itse jossain vaiheessa syödäkin.  
    

Ja selvisihän se yöstä : ) ,  nyt tässä alkaisi olla jo varovaisen toiveikas, tipu piristyy koko ajan ja on alkanut taas väistellä kättä vaikkei vieläkään kovin kauas lampun alta poistu. Ruokakupilla on ainakin käyty levittelemässä siemeniä ja kun tavaraa tulee peräpäästä ulos niin kaipa sitä sisäänkin menee...

Pitää nyt vaan hiljalleen aloittaa uudestaan sekä yhteiselo Huun kanssa että normaaliin tai vähän viileään lämpöön totuttelu jahka on taas kunnolla toipunut (olettaen että ei nyt tulekaan vielä jotain yllättävää takapakkia).

Tutustumiskäynti

Aika: Perjantai
Paikka: Klaukkalan ratsastuskeskus
Ratsu: Pommie
Opettaja: ...
Aihe: Koulua

Ensivierailu naapuriin kun siinä viimeinkin on taas elämää, hassua käydä vanhassa tutussa mutta kuitenkin samalla ihan uudessa tallissa (ja vähän arvelutti oliko nyt varmasti ihan viisasta varata tunti pe 13. päivä...). Ratsuna tumma tamma joka karsinassa äärimmäisen kiltti ja rauhallinen. Selässä kuitenkin hyvin reipas ja meinasi etenkin laukassa kuumua ihan kunnolla. Lähinnä vain tutusteltiin ratsuihin eri askellajeissa ja tehtiin vähän siirtymisiä ja ympyröitä ja lopussa pikkuisen pohkeenväistöäkin.
Vaatisi vaan vähän enemmän totuttautumista pitkästä aikaa isomman hevosen liikkeisiin ja reippaamassa tempossa sitten alkaa hölskyä ja jännittää kroppaa, mikä saa sitten kuumuvan ratsun entistä kuumemmaksi. Mut hengissä selvittiin ja ihan kiva kokemus kuitenkin kaikkiaan. 

Hirveän hyvää tekisi itselle välillä noilla herkemmilläkin hevosilla hölkytellä, mutta sen verran suolainen hinta noilla irtotunneilla että tuskin ainakaan niitä tulee kovin tiuhaan otettua... Enkä sitten tiedä olisiko varaa/jaksamista sekä tuolla että vuonoilemassa ihan vakitunnilla käydä..

Vastuksia

Rellu oli maanantaina huollossa, tänään töistä tullessa jonkun matkaa ennen kotia rupesin kuuntelemaan jotta jostain kuuluu vähän epänormaalia ääntä, etenkin kaasuttaessa. Ei nyt kuitenkaan niin paljoa että ihan isosti olisin huolestunut. Pysähdyin vielä apteekin kohdalla ja siitä lähtiessä meteli vaan alkoi hiljalleen kasvaa kunnes viimeiset viissataa metriä rupesi jo hirvittämään pääseekö perille asti ollenkaan kun ei uskaltanut kaasua painaa juuri ollenkaan. Hiljalleen hivuttamalla kuitenkin pihaan pääsin, parkkeerasin auton ja riensin itkemään Talonmiehelle jotta Rellulla on ny joku pipi. Jep, eihän se enää sitten käynnistynyt ollenkaan. Onkohan ne sössineet huollossa vai laukesiko joku osa nyt vaan sattumalta juuri nyt samaan aikaan? No, rahaa palaa joka tapauksessa että tuon  edes saa johonkin hinattua tutkittavaksi ja lääkittäväksi. (Vaan kiltti auto kun kuitenkin urheasti pihaan asti toi ennen uupumista eikä esim keskelle motaria jämähtänyt...)

Eikä juurikaan mielialaa nostattanut todeta heti perään että yksi harrikkakoiraistakin oli yllättäen vainaana ulkohäkin pohjalla : (. Laihtunut se oli yhtäkkiä (ihan normaalilta tuntuui vielä viime viikon lopulla kiinni haaviessa) eli joku vika päässyt huomaamatta hiipimään. Ei sitä jotenkin ikinä totu siihen että nuo pikkutirpat on usein niin nopeasti vaihtuvia lemmikkejä vaikka sitkeimmät hyvinkin pitkään elelee.