Aamu 17.12. Hki Vantaa. Boardingin alkaessa lentoemo huikkaa "lähdetään täältä sateesta Las Palmasiin". Kannatetaan. Kuutisen tuntia myöhemmin maisemassa on tappavan tasaisen pimeyden ja räntätihkun sijasta palmuja, aurinkoa, merta ja plusasteita riittävästi enemmän kuin lähtöpisteessä. Kaksi viikkoa Maspalomasissa ilman herätyskelloja ja työkiireitä. Ja ilman ikuista pimeyttä. Tykkään sanoisi naamakirjan käyttäjä.
Sää on vähän turhan tuulinen ja aamut jopa viileitä grillailuun, vaan eipä me sitä muutenkaan ikinä harrasteta, puolisen tuntia per loma riittää kyllästymään siihen touhuun. Baaribiletys ja shoppailukaan ei kiinnosta (siis niin kauan kun näkyvissä ei ole elikkotuotteita, kukkia tai hevostarvikkeita...), mitäs me sitten täällä tehdään? No avoppivanhempien paimennuksen ohessa (joo, pieni rentoutusefektin latistaja...) tietysti rällätään pitkin saarta vuokra-autolla loppumattomia neulansilmämutkamäkiteitä pitkin maisemia, markkinoita ja elämänmenoa ihmettelemässä. Palmitos Parkissa tipuja moikkaamassa. Kasvitieteellisessä puutarhassa rehustoa ihastelemassa. Kävelyretkillä dyyneillä ja vuorilla. Ja minulle tietysti pakollinen ratsastuskeikka ...tai pari. Ja antaudutaan ravintoloiden sisäänheittäjien armoille tai haetaan marketista pullo viiniä, patonkia ja paikallisia juustoja. Nojoo, kierrettiin me muutama ostoskeskuskin ihan vaan katsomassa mitä roinaa tällä maailmankulmalla ihmisille on tarjolla.
 |
| Auringonlasku dyyneiltä katsoen, oikealla Faro (majakka) |
 |
| Ja ne dyynit... |
 |
| Roque Nublo, käytiin ensin juurella ihmettelemässä ja kierrettiin sitten nyppylä patikkapolkua pitkin. Muutama kiipeilijä rimpuili tietään ylös kallion huipulle asti |
 |
| Näkymä Roque Nublon reunamilta |
 |
Maisemaa näköalapisteeltä, edessä kanarianmäntyjä, keskellä Roque Nublo,
taustalla meri, Teneriffa ja Teide! |
 |
| Harmaasävyjä eukalyptusten reunustamana |
 |
| Pilvi tuli vastaan... |
|
|
|
| Derringer, joka urheasti kanniskeli turpeaa turistia kanjonin kivisiä polkuja pitkin ja jaksoi vielä innostua laukkaspurteissakin... |
 |
| Tallikoiria, pikkumusta juoksenteli mukana koko kahden tunnin ratsastuslenkin ajan. Molemmat kuulemma löytyneet vuorilta hylättynä, laihana ja kirppuisena. |
|
 |
| Tallikana ja tallitipuja (kopissa ettei tallikoirat listi tallitipuja...) |
|
| Ei päässyt laihtumaan tällä(kään) reissulla: |
 |
| Ei se kolmen pallon jätskiannos menun kuvassa ihan näin pesuvadin kokoiselta näyttänyt. Kermaakin oli varsin riittävästi |
|
 |
Mä tilasin juu T-luupihvin mut en arvannut että ne ihan puoli lehmää tuo.
(Liian tottunut Suomen perussyöttölöiden säälittäviin kuivaksi paistettuihin kengänpohjannokareisiin...) |
|
Paluu arkeen tuli uudenvuodenaattona, koneesta sai katsella ilotulitteiden tuikintaa maan pinnalla. Vuosi vaihtui rattoisasti odotellessa laukkuja hihnalta. Kotimetsässä oli vain paksu ja ruudinkatkuinen savu jäljellä juhlinnoista. Pimeää ja pakkasta kymmenkunta astetta. Voiskohan siirtyä talvikuukausiksi etätöihin johonkin inhimillisen kestokyvyn rajoissa olevan ilmaston seuduille...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti