Ostomania

Loma lopussa ja töissä taas. Pitää siis harrastaa pientä lohtushoppailua...

Eteisen säilytyssysteemit ei ole olleet mitenkään hillittömän toimivat ja yhtäkkiä sitten päätettiin hakea ruotsalaisesta askartelutarvikeliikkeestä pari tee-se-itse-pakettia. Ja tadaa: meillähän on lähes esittelykelpoinen eteinen!

Tästä lähdettiin, tursuileva naulakko ja kenkäkaappi, joka vie kyllä tilaa vaan ei siihen juuri mitään mahdu. Tässä on jo ehditty raivata puoli eteisen lattiaa peittävä kenkäkasauma...

Ja tässä sitten uudet komerot!

Sitten sattui silmään ilmoitus myytävistä harlekiinipeipoista Turussa, suoraan kasvattajalta. Siinäpä oiva tilaisuus paikata parveen kesällä syntynyt ammottava aukko. Kolme komeaa veljestä lähti sieltä matkaan. Kaiken lisäksi pysähdyttäessä syömään kauppakeskuksessa, oli siellä Faunattaressa sininen naaras, juuri sellainen sinirintainen ja mustapäinen mitä olin suunnitellut hankkivani jahka jostain löytyy. Piti sitten vielä sekin kaapata takapenkille edellisten lisäksi vaikka onkin vähän rähjäinen sulkasatoilevana ja päässä vielä poikashöyheniäkin. Nyt puuttuisi sitten enää se vastaava sininen koiras, ja mahdollisesti vielä toinen naaras jos jossain vaiheessa pesittelyäkin harkitsisi...
Ovat nyt hetken tuossa pikkukopissa totuttelemassa taloon, jahka saan lentohäkin siivottua ja sisustettua uudelleen. Ulos noita ei nyt enää  tässä vaiheessa kesää kannata viedä. Poijat on todella rauhallisia ja lähes kesyn oloisia (toki kameralla sohiminen vähän hermostuttaa...), selvä ero moniin eläinkauppojen Keski-Euroopasta rahdattuihin tuontilintuihin.

Tuostahan sais abstraktin ryijymallin....

Ja vielä viimeksi sitten tänään eräässä turmiollisessa ruoholahtelaisessa kaupassa keltanorsukalavauva aiheutti välittömän "voi hellanduudelipiäntä" -lässytyskohtauksen ja mukaanhan se sitten lähti. Kun ei vaan menis hukkaan. Ja ylipäätään hengissä pysyisi edes vähän kauemmin kuin pari päivää tai viikkoa. Positiivisena yllätyksenä se ei odotusten mukaan paennut lähimpään pimeään koloon viikoiksi murjottamaan vaan alkoi heti aktiivisesti touhottaa ympäri purkkia paikkoja tutkien ja suuhunpantavaa etsiskellen. Toivoa siis on... Ei sitten ainakaan ihan vielä niitä pallokaloja tuohon kulmapurkkiin tulekaan.

Moi, mä oon Ronsu!

Mä olen aika pieni vielä (vieressä siis suht keskikokoinen kierteissarvikotilo)...

Täällä mä nyt vaan kärsin