Kasvukauden yhteenveto

Kesä tuli ja meni. Ihan liian nopeasti. Vielä kasvit pihalla reippaasti porskuttaa vaan kyllä niille lähtölaskenta jo on alkanut. Mitäs tästä sateisesta kaudesta nyt jäi sitten käteen...
 
Kasvihuone. Tomaatintaimista tuli varmaan parhaat ikinä (siis noin ikkunakasvateiksi) ja osassa oli kukkia jo istuttaessa. Vaan siihen vaiheeseen ne sitten jumahtikin moneksi viikoksi kun alkukesä oli sateinen ja viileä. Kyllä sieltä tipottain on jo jotain saanut syötyäkin vaan raakileiksi taitaa suuri osa jäädä. Ananaskirsikat ja paprikat on ihan kesken vielä, niistä ei mitään ehdi tulla. Kurkuntaimiin iski pahasti punkit eikä niitä lomareissun aikana kukaan ollut pelastamassa niin jäivät kituviksi nysiksi. Yhden suloisen turhakekurkun sain sentään sydänmuotilla kasvatettua, suunnilleen ainoaksi jäi.

Kasvimaalta tuli tänä vuonna aika vaisu esitys. Alkukesällä oli mukamas jotain kiireitä niin puolet penkeistä jäi tyhjilleen kun en niihin siemeniä saanut ajoissa. Ja loputkin melkein hukkui rikkaruohoihin kun ei ehdi/jaksa/viitsi kitkeä tarpeeksi. Kaalinsiemet oli vissiin vähän yli-ikäisiä, ei kunnolla itäneet ja nekin jotka suostui taimettumaan oli pitkään todella pieniä ja vaivaisia, nyt istutukseen asti selvinneet alkais päästä kunnolla kasvun vauhtiin vaan myöhäistähän tuo jo on. Herneet kyllä kasvoi reippaasti, mutta palot niin matoisia ettei niistä juuri mitään saanut käyttöön asti. Pavutkin juroi todella pitkään viileässä kelissä ja jäivät aika vaisuiksi, sais sieltä kai nyt jokusen palon syödäkseenkin kun kävis keräämässä. 
Porkkanat ovat kasvaneet varsin terhakkaasti, mutta edelleenkään mä en osaa kasvattaa niistä kunnollisia vaan tulee aina jotain kummallisia tappeja ja/tai haaraisia kummajaisia. No, onneksi tuosta postimerkkiläntystä ei ole elanto kiinni vaan on ihan harrastuspiiperöintiä. Minttu, melissa, oregano ja rakuuna sentään uskollisesti rehottaa vuodesta toiseen.

Kesäkukkiakin se sateinen alku hidastutti hurjasti vaikka esikasvatus onnistui ihan kohtuullisesti, "köynnöspuu", sinitähtöset, daaliat ja timanttikukat on vasta aloittaneet kukkien pukkaamisen joten eipä niistä kauaa ehdi iloita. Portinpielen ruukkuistutus on ollut koko kesän todella kitulias, pitää vissiin ensi keväänä viimeinkin hävittää se ruukussa majaa pitävä muurahaiskolonia...

Suoraan penkkiin kylvetyt sekasiemenet sentään ihan ilahduttavasti kukkivat, joskin kuvassa komeannäköisen oopiumiunikon kitukasvuinen koko oli kyllä pieni pettymys. 

Vaan samettikukka ei ikinä petä, kasvaa nopeasti ja porskuttaa koko kesän säässä kuin säässä, apinankukatkin onnistui ihan OK, ne on pienenä niin olemattomia ja hitaasti vauhtiin pääseviä että polte vie nopeammin kuin ehtii sanoa kastelukannu.

Marja- ja hedelmäosasto on ollut tuottelias. Vadelmat tosin kärsivät sateesta ja oli paljon rusuisia, homeisia ja matoisia, mutta kyllä niistä sentään pari piirakkaa ja jokunen purkki hilloa saatiin. Mustikat riehaantui vallan hurjiksi ja niitäkin hillottiin (vattujen kera kuningatarhilloksi)  ja piirakoitiin aika lailla, vieläkin viiemisiä kypsyy ja söin eilen muutaman kourallisen suoraan puskasta. Omenapuu päätti pukata kaikien aikojen sadon, ja koko elokuun söin omenoita niin että korvista tursusi, leivoin piirakkaa, keitin hilloa, tiristin mehuksi litratolkulla (ei kyllä mitenkään helppo homma noista jauhoisista kesäomenoista, mehulingolla saa aikaan vain sosetta jota sitten koitin houkutella edes etäisesti juoksevaan olomuotoon puristelemalla harsokankaan läpi) ja itkettävän paljon ehti vielä pilaantuakin ennen kuin niitä ehti työstämään. Omenasouvin seassa jäi sitten punaherukatkin poimimatta tältä vuodelta kokonaan. Tai olishan noita puskissa vieläkin vaan ei taida enää laatu olla kovin kummoinen. Ja tyrnikin pitäis poimia, niitäkin on ihan kohtuullisesti tulossa. Toinen isoista tyttöpuskista vaan kallistui ja kaatui puoliksi kasvihuoneen päälle tukkimaan tietä, kai se on leikattava alas keväällä. Poikaahan harvensin aika reilulla kädellä jo kesällä kun alkoi levittäytyä vähän liikaa.

Zilga pukkaa tasaisesti satoa, kun vaan ehtisi kypsyä kunnolla. Eilen maistelin vaan olivat vielä aika karvaita...

Kesän varsinaisia ilopilkkuja ovat olleet nuo talvella Tukholmasta raijatut verenpisaran pistokkaat. Vähän hitaastihan nekin alkuun pääsi pihalle istutettua, vaan komeat niistä on tullut ja kukinta juuri nyt ihan parhaimmillaan (paitsi yhdellä joka on päättänyt kasvattaa pelkkiä lehtiä). Kun raaskisi vaan ajoissa, ennen kuin pakkanen vie, ne kaivella laatikoista ylös varastoon talvehtimaan....

"Flash", paljon pieniä ja sieviä punaisia kukkia ja raikas, isokukkainen "Frosted flame"

"Golden girl" oli pieni pettymys, aika hailakan värinen ja sininen muuttuu kovin nopeasti punaiseksi kukan ikääntyessä. Ja jotenkin nuupahtanut yleisvaikutelma.

"Cecile", upean kokoiset ja kauniin sini-roosat kerrotut kukat. Tämän ainakin haluaisin saada pysymään hengissä talven yli. Punertuu tosin sekin vanhetessaan.
"Heidi Ann", hiukan pienempi ja vaaleampi kuin edellinen. Nuoressa kukassa todella herkkä vaaleansinertävä sävy, vanhemmiten vähän tylsän pinkki.

Melkein kaksoset; nimetön tumma pikkufuchsia ja aavistuksen vaaleampi ja valtavan kokoinen "Jubie Lin"