Uuden vuoden alkukuulumiset

Jouluntienoo ja vuodenvaihde sujuivat sen verran tiiviisti eestaas maata ajellessa ja sohvalla laiskotuskoomaillessa, että blogiparka on jäänyt taas ihan retuperälle. Korvauksena nyt tilannekatsausta vähän kaikkeen...


Tirppaosastolla taas vähän pientä säätöä meneillään. Kanariaperhe on siirtynyt lentohäkkiin ja lapsi itsenäistyy kovaa vauhtia, mahdollisesti poika siitä on tulossa jos ahkerasta lauluharjoitepulputtelusta jotain voi päätellä.

Pikkumiäs?

Isä ja poika

Väriltään tuo on tällä hetkellä vähän haalempi painos vanhemmistaan, saa nähdä jääkö sellaiseksi vai vahvistuuko värit vielä iän myötä.

Ruska vaan taas rupesi pesinnän loppuvaiheessa taas hinkumaan ja puuskuttamaan, joten meni toviksi pikkuhäkkiin lämpöä ja lääkitystä saamaan heti kun sen pystyi hyvällä omallatunnolla lastenhoidosta irrottamaan. Pääsi taas tänään muun perheen pariin kun sai kuurin loppuun ja hengitys näyttää taas ainakin toistaiseksi normaalilta.

Benkin on ollut vähän vaisun ja lämpöhakuisen oloinen viime päivinä, mutta lähempi tarkastelu ei paljastanut ainakaan mitään näkyvää tai kuuluvaa ongelmaa hengityksessä tai ripulia tai huolestuttavaa laihtumista tms, ilmeisesti päällä oleva sulkasato vaan vähän uuvuttaa.

Lisäksi viimeinen siitä muutama vuosi sitten ostetusta harlekiinipeippoveljeskolmikosta kuoli välipäivinä ihan yllättäen. Vissiin niistä päiväys meni umpeen kun kaikki tipahtivat puolen vuoden sisään ihan samalla tavalla suorilta jaloilta "terveenä" ja varoittamatta. Olisin nyt pari vuotta vielä niille ikää suonut ennen kuin voisi sanoa että ihan vaan vanhuuteen menivät, ehkä joku vika perimässä? Noh, harrikkaparvi meni siinä jo niin ankean pieneksi että kävin sitten Willan Fauniksesta hakemassa pariskunnan lisää. Olin niitä jo aiemmin vähän katsellut, vaan kun ei valkorintaisella naaraalla oikein ole tässä kokoonpanossa jalostuksellista käyttöä niin olen odotellut tulisko jotain muuta tarjolle. Eipä oikein ole tullut, joten nuo nyt sitten meille muuttivat. Itse asiassa sen naaraan sain jopa ilmaiseksi kaupan päälle kun sillä on pientä nokkavikaa, no meneehän se tuossa "koristelintuna" muun porukan seassa. Silläkin vähän hengityskin vinkuu rasituksessa, joten saavat nyt molemmat ainakin ilmapussipunkkihäädön ennen muiden sekaan pääsyä.

Ihan komea ja eläväisen, joskin vähän säikyn oloinen diluutiokoiras, tästä toivoakseni saattaisi tulla uusi puoliso keltaiselle leskirouvalle jolloin teoriassa voisi tulla keltaisia lapsiakin...

Valkorintanaaras, vähän ristinokkaa ja liikakasvua alanokassa, seuraillaan josko pikkuviilailulla alkaisi korjaantua vai onko loppuiän trimmattava...

Terrapuolella pantterikameleontti syö kuin possu, keikkuu oksilla, köllii lämpöpisteessä ja juuri vaihtoi nahkaakin, eli ainakin sillä rintamalla kaikki OK (kiivasta puunkoputusta tähän väliin). Mikroliskoista ne kaksi häntänsä tiputtanutta alkoivat yksitellen kuihtua ja kuolivat lopulta, eli jäljellä enää yksi, joka näyttää kyllä ihan hyvin viihtyvän yksinään (silloin harvoin kun sitä ylipäätään näkee, ei  ihan antoisin lemmikki...). Akvaarioissakaan ei mitään uutta ja ihmeellistä, yksi sinisistä kiekoista tosin hyytyi hiljattain, mutta muut on edelleen pirteitä ja hyvinsyöviä. Pitäis vaan sekä altaille että pantterin terralle tehdä jossain välissä vähän perusteellisempi raivaus/siivous/sisustusoperaatio ku vaan sais taas aikaiseksi...

Hepoilemassa on tullut tässä välissä käytyä Udnalla vielä kolme kertaa, kaksi niistä omin päin pyörittelyä ja yksi hyppäri parinkymmenen asteen pakkasessa (säätila on sahaillut eestaas paukkupakkasen ja vesisateen väliä, ikinä tiedä mitä päälleen kiskoisi..) Hyppärillä Udnalla oli suussaan olympiat, mikä rauhoitti huomattavasti sen normaalia "jeeeee esteitäää!!!"-kaahotusta, piti vaan itsellä vähän arpoa paljonko ohjaa pitää/voi käyttää ettei liikaa lähde vauhtia pois ja turhaan häritse ratsua. Maanantain vuoden virallinen kaudenaloitustunti vietettiin sitten Sigurdin kanssa. Edelleen vähän tekniikka haussa miten sen saisi parhaiten vähän rennompaan ja  rauhallisempaan tempoon ravissa ilman jatkuvaa ohjista kiskomista ja omien jarrutuslihasten kramppausta, mutta kyllä ne peruspyöritykset ja temponvaihdot ja ravivoltti-laukka-ravivoltti-laukka-jumpat sentään oikeissa askellajeissa ja suunnilleen hallinnassa saatiin menemään... 

Ilta-askartelut taas kuluvat tällä hetkellä lähinnä PP:n Kirppu-lin lampaiden ystävällisesti tuottaman villapussukan parissa. Kaikki villat on jo pesty, suurin osa karstattukin, ja sitten pitäis pikkuhiljaa alkaa poljeskella rukkia että saa ne muunnettua langoiksi. Mahdollisesti testailla värjäillä osaa ja vielä sitten arpoa jotta tekiskö niistä tuotoksista puseroa vaiko jotain ihan muuta...