Yhdet häät ja kolmet hautajaiset

Eilinen oli taas kerran niitä päiviä kun vakavissaan kyseenalaistaa harrastuksensa mielekkyyttä. Kun nyt kuitenkin tosissaan koittaa tarjota noille tirpoille isot tilat ja muutenkin asiallisen hoidon niin oisko se nyt ihan kauhean liikaa vaadittu että ne pysyisivät terveinä ja hengissäkin jonkun kohtuullisen ajan?

Viikon sisällä on siis tullut kolme vainajaa lintuparveen. Ensimmäinen oli lokkipeippo Ben, joka nyt onkin jo pidempään ollut aika raihnainen ja laiha, eikä kesällä sattunut silmäkulmahaava ainakaan edistänyt kuntoutumista vaikka se nätisti paranikin. Hetken aikaa jo näytti että se olisi ollut menossa hitusen parempaan suuntaan, vaan sitten kunto romahti ja sitkeästi taistellut sissi siirtyi paremmille hirssimaille. 

Ben ja melkein parantunut silmäkulma...

Seuraavat hautajaiset sitten oli aikalailla jälleen kerran oma vika. Kaapissa on joku suihkeputeli mm auringossa palaneelle iholle suositeltua öljyä jossa on teepuu yhtenä ainesosana. Teepuuhan on antibakteerista ja desinfioivaa ja ties mitä hienoa, ja olen tuota aiemminkin hiukan sipaissut tipuillekin nirhamiin ja kostuttamaan satunnaiskaljuiluun taipuvaisten harrikkayksilöiden paljasta ihoa.  

Laittelin tällä kertaa öljyä vähän enemmänkin rähjääntyneelle Ruskalle, joka on edelleenkin ihan virkku ja ongelmaton (siis sen kroonisen rohinan ja harsuuntuvan höyhenpeitteen lisäksi...), ja kahdelle harlekiininaaraalle (sininen ja valkorintainen) joille vähän reilumpi annos olikin yllättäen liikaa. Ne olivat illalla vähän vaisuja mikä nyt ei sinänsä ollut ihme käsittelyn jälkeen, vaan seuraavana päivänä ne olivatkin sitten jo ihan tokkurassa lämpöhäkin pohjalla ja saaneet jonkun myrkytysreaktion. Eipä siinä muuta voinut kuin koittaa pitää hunajavedellä reppanat nesteytettynä ja odotella josko ajan kanssa helpottaisi, vaan kuolo sitten korjasi lopulta molemmat. Eri tavoin on siis mennyt nyt yhteensä viisi lintua puolen vuoden sisällä. Onko todella huonon tuurin putki päällä vai mikä tässä mättää...?

Hyvää matkaa, ja anteeksi

Märkä rähjäke lämpöhäkissä

Noh, jottei menisi ihan synkistelyksi, niin se ainoa elossaoleva ja terve harrikkapari (kesän ruotsintuonnit) ovat kovasti toisilleen lirkutelleet kun herra sai sulkasatonsa valmiiksi, ja laitoin ne nyt sitten pikkuhäkkiin pöntön kanssa. Jos ny vaikka sais vähän uusia jäseniä parveen ennen kuin nuokin kuihtuu ja kuolee pois... (Yritin jo käydä lohtushoppaamassakin, vaan tarjolla näillä kulmilla on tällä hetkellä vain kaksi yhdessä myytävää naarasta, ja nekin sisarukset. Yhden voisi ottaakin vaan en välttämättä kahta lähisukuista naarasta haluaisi joten mietitääs ny vielä hetki...)  

Nuoria ja terveitä vielä...

Pönttö kiinnostaa ja pelottaa, siellä voi olla vaikka käärme...

Nuoripari joutuu tosin toistaiseksi tyytymään puolikkaaseen häkkiin kun toisella puolella on Huu hetken asumuserossa puolisostaan, jotta Sancy saa taas edes hetkeksi kasvatettua itselleen niskahöyhenet (terveitä NE sentään muuten on)... 

Keltaisella harrikkamammalla on edelleen se lipooma mahassaan, mutta ei se ainakaan mitenkään vauhdikkaasti kokoa kasva, eikä tunnu muoria vaivaavan isommin joten on edelleen vaan seurannassa. Tympäisee tuo kasvain, kun ilman sitä tuo lintu olisi todella hyvää pesitysainesta, ei ikinä minkäänlaisia höyhenvaivoja eikä liikakasvuja nokassa ja muutenkin virkku ja laadukas. Flirttailee häikäilemättömästi poikansa kanssa (saiskohan tuolle nuorelleherralle edes kunnollista morsianta tyrkytettyä kun se on niin äitinsä lumoissa). Poijalla myös on vähän höyhenvajausta naamassa, joskin sen pistän ainakin osittain viimeisen haukkatörmäilyn piikkiin... 

Ei kenelläkään sattuisi olemaan minipulun tarvista, nämä olis niiiiin kovasti pesimässä että rouvan niska on ihan kaljuuntunut rakkauden tiimellyksessä...

Ja paratiisipeipot ovat edelleenkin eläväisiä ja söpöjä, herralla vaan edelleen sulkasatoa kesken ja piikkejä pukkaa. Pitäis niillekin nimet kehitellä, tyttö on ihan selvä Tirlittan, mut pojan nimi on vielä hakusassa. Ja sitä edelleen siipisulatonta Hallaa (joka ehkä vähän näyttäis yrittävän edistyä nyt...) lukuunottamatta seepratkin on toimeliaita ja terveitä. 

Nimetön herra paratiisi

Roihu laulelee aarioitaan sellaisella intensiteetillä, että oksat pois. Niin kovasti toivoisin että Ruskan saisi sen verran kuntoutettua että vielä yhden pesueen poikasia noilla saisi tehtyä, mutta jos tuo keuhkorohina ei tosiaankaan millään konstilla parane tai edes vähene, niin eipä sitä niin rasittavaan touhuun enää viitsi laittaa...