Chiaistrauma

Sattui pöydällä silmään joskus jostain tarjouksesta kokeeksi ostettu koskematon pussillinen chiansiemeniä, niitä joilla pitäisi olla sen seitsemänkymmentä hienoa ja hyvää terveysvaikutusta ja ravinnekoostumus jotain vallan loisteliasta. Keksinpä jotta noitahan voisi vaikka nakata tipujen idätyssatsiin mukaan, onhan noita joissain siemeneseoksissakin joku promille mukana muutenkin. Siispä reilu kerros chiaa siivilän pohjalle ja tipujen omaa seosta perään,  huuhtaistaan vaan pölyt ennen liotusveteen laittoa. 

Paitsi että en tiennyt että chia käyttäytyy vedessä kuten krassin- tai pellavansiemenet, eli kasvattaa ympärilleen sammakonkutumaisen hyytelökerroksen. Tämä selvisi  kyllä noin kymmenessä sekunnissa, kun vesi ei enää mennytkään siivilästä läpi siihen liimautuneen chialimakelmun johdosta.
Hups, laitetaan silti satsi likoon, jospa se geeli riittävässä vesimäärässä alkaa hajota.

Juu ei, se vaan avosylin imaisee sisäänsä kaikki ne muutkin siemenet, ja valutteluyritelmien jälkeen irtonaisten itujen sijaan lopputuloksena on vetistä ja sitkeää siemenhyytelöä, joka kelpaisi mainiosti jonkun kauhuelokuvan limahirviön eritteeksi.

Noh, kun riittävästi tunkee sekaan kuivavoimaruokaa imemään liian kosteuden ja vähän porkkanapalasia yms kuohkeuttavaa ja karkeaa ainesta, niin näyttää tuo epämääräinen hyyhmä ainakin joillekin tirpoillekin kelpaavan. Ja parin päivän valutuksen ja "idätyksen"  jälkeen näyttäisi että alkaa se liisteri sittenkin ainakin vähän hajotakin niin että riittävän tarmokkaalla sekoittelulla vesi jo läpäisee siivilän ja sotkua saa ainakin vähän huuhdeltuakin.
Ehkä tätä voi kokeilla joskus toistekin... ainakin vähän pienemmällä chiaosuudella...