Ei kahta ilman kolmatta

Alan kohta tosissaan uskoa että tällä tontilla on joku kirous timanttikyyhkyjen suhteen. Ja että onnettomuudet tulee kolmen sarjoissa, Pantteroidin ja Vernan jatkona eilen tuli törmäilykiintiö täyteen Herra Huulle, Huupululle, Huuhaalle. 😢
Ironista on että pulut oli eilen sisällä, juurikin koska haukkoja on ollut taas satunnaisesti liikkeellä ja Huulla on ollut taipumus ikävästi teloa itseään panikoituessaan. Vaan oli sitten vaellellutkin pihalle sillä aikaa kun ovi oli auki jotta ulkoilijat ajelehtii takaisin sisälle.  Joku säikyttelijä, josta en itse näköhavaintoa saanut, sitten ilmeisesti juuri samaan aikaan oli liikkeellä kun alkoi paniikkikopinaa kuulua ja viimeiset tiput tuli sisälle varsin vauhdilla.  Pihahäkki näytti tyhjältä, mutta pääluvusta puuttui Roihu ja Huu. Tarkemmin tutkiessa Roihu löytyi piilottelemasta ruohikon seasta vain henkisesti kärsineenä, mutta Huupolo lojui hengettömänä selällään pähkinäpensaan juurella. En tiedä mihin se oli törmäillyt, ei ollut edes suoraan ikkunan alla, olisko onneton sitten paksumpaan orsipuuhun tai ihan seinään kopsahtanut säikkyessään.

Nuo harrikat on vähän herkkiä "kertakäyttölintuja", ja kun niitä on suht monta niin siihen on jo osittain tottunut että niitä aika tasaiseen tahtiin kuoleekin. Ja timanttinaaraiden kauttakulku talossa on jo lähes legendaarisella tasolla. Mutta Herra Huu oli jo kantaväestöä, persoona ja melkeinpä seurallisin noista linnuista, omalla vähän ujolla ja hömelöllä tavallaan. Suuri aukko jäi parveen. Ja taas minulla on vain yksi yksinäinen timanttikyyhky.