Hajoita ja hallitse

Harlekiiniosasto alkoi olla jo siinä kunnossa että voi alkaa taas yhdistellä pojat ja tytöt keskenään. Eivät kuitenkaan ihan vielä parveen lentohäkkiin päässeet. Poistuneiden parvenjäsenten johdosta yhtään vanhaa pariskuntaa ei ole jäljellä (jossei lasketa ei-toivottuja äiti-poika / sisar-veli yritelmiä), joten jaottelin harlekiinit vielä vähäksi aikaa pareittain eri häkkeihin toiveena saada aikaan omaan silmään sopivia pariskuntia. Eihän noita tietysti väkisin voi saada toisilleen suosiollisiksi, mutta jos nyt edes jonkun parin saisi naitettua pesityskelpoiseen kombinaatioon...

Ihan liikaa häkkejä huollettavana tällä hetkellä. Jos  viikon - pari vielä säätäisi
ja sitten ainakin pienimmät häkit poistaisi taas käytöstä

Sirius ja Vega, toiveissa poikue sinisiä lapsia

Uusista linnuista sininen koiras ja naaras näytti jo karanteenissa vähän lämpenevän toisilleen. Ne saavat nyt piakkoin pöntön tarjolle jos innostuisivat pesimään asti. 

Jossain internetin syövereissä on sattunut silmään väite jotta sininen-sininen yhdistelmän poikaset olisi heikompia kuin sininen-splitti yhdistelmästä, mutta en kyllä  itse kokeilematta tuota täysin usko. Varmasti jos siniset vanhemmat on sukua toisilleen  voi tulla heikennystä, ja varmasti sininen voi olla splittiä tai normaalia herkempi, mutta kun sininen väri ilmentyäkseen joka tapauksessa vaatii  sinisen geenin molemmilta vanhemmilta niin vähän ihmetyttää onko sillä niin väliä tuleeko se siniseltä vai splitiltä vanhemmalta. Toki jonkunlainen yhteisperiytyvä geeniklikki voisi tuohon vaikuttaa, mutta taaskin jos molemmat vanhemmat on  muuten terveitä ja elinvoimasia ja risteytyksiä normaaleihin sukulinjoissa aina välillä tehty, niin voisi kuvitella tuonkin vähemmän vaikuttavan. Mutta pitää nyt tuolla yhdellä parilla testata ja katsoa mitä tuplasinisen yhdistelmän kakaroista tulee jos on tullakseen. Ainakin nuo on eri kasvattajilta niin ettei pitäisi sukusiitosrasitetta olla.

Tiffany poloisen pikkuvaivat vaan jatkuu, pyrstö on edelleen töpö, ja viime viikolla huomasin että se näytti kirjaimellisesti vetäneen herneen nenään, ilmeisesti törmäillyt sen verran että vahanahassa oli möntti. Koitin sitä vähän rapsutella josko siinä vaan olisi joku pieni tulehtunut pesäke jonka saisi aukaistua, mutta oli sen verran kovan tuntuinen että ei sillä oikein vaikutusta ollut. Laitoin sitten vaan vähän pihkavoidetta jotta mahdolliset hyytymät lähtisi pehmenemään ja jäin seuraamaan tilannetta. Vähän patti vielä kasvoi , mutta ennen kuin ehdin pyydystää tipun uudestaan tarkemmin tutkittavaksi, olikin möykky sitten yksi päivä irronnut itsekseen. Pieni palkeenkieli vahanahassa vielä on, mutta muuten nokka on ihan siistin näköinen.

Roihu oli jossain vaiheessa sitä mieltä että kaveria ei jätetä eikä juuri suostunut poistumaan  Auroran arestihäkin vierestä niin tuumasin että sama ne on molemmat laittaa häkkiin toisilleen seuraa pitämään. Aurora vaan tuumasi että pienessä häkissä kun ei muuta tekemistä ole, niin voi aikansa kuluksi vaikka pöyräyttää ruokakauppiin parit munat haudottavaksi... Vaihdoin nyt sitten taas kaikki kanariat lentohäkkiin  ja pulut pikkuhäkkiin siksi aikaa että Tiffany saa pyrstönsä ojennukseen (on sillä jo uutta kasvua aluillaan, mutta en nyt ihan varma ole etteikö sitä vielä joku muukin vähän harvenna...) 



Tappiopuolella sitten pappatöötti Tuisku löytyi yksi päivä yllättäen vainajana häkin pohjalta ja siirsi samalla parven vanhimman linnun tittelin poikansa Tieran nimiin. Vähän tässä vielä arvon käynkö hakemassa jostain uuden seepran Tieralle kaveriksi vai saako tyytyä muunlajisten seuraan. Ei sekään enää ihan nuori ole, niin aika todennäköisesti uusi kaveri jäisi taas yksin lähivuosina, jossei sitten ottaisi paria äijää kerralla poikaporukaksi.