Ongelman myöntäminen on alku parannukseen?

Minulla ehkä saattaa olla jonkunasteinen shoppailuaddiktio. Ei tosin mihinkään "normaaliin", niin kuin vaatteisiin, koruihin, laukkuihin tai kosmetiikkaan. Vaatteiden ostoa yleensä suorastaan inhoan, kun aika harvoin tulee vastaan mitään missä hinta, laatu, ulkonäkö ja istuvuus kohtaavat sopivana yhdistelmänä. Ruokaankaan ei nyt mitenkään kohtuuttomasti tuhlailla, ja elektroniikkaan tai huonekaluihin vain tarpeen mukaan. Jos se on ehjä ja/tai toimii se kelpaa vielä.

Mutta ne harrastukset.

Tokihan kerran-pari viikossa ponin selkään könyävä tätiratsastaja tarvitsee housut hellekelille, kesäkelille välikausikelille, kylmälle kelille ja ihan-liian-kylmää-kelille (etenkin kun nykyvuosina viimeksimainittuja  on sen verran harvakseltaan että hankinnat tuppaa kummasti kaapissa kutistumaan käyttöjen välillä) Ja ainahan voi yhdet ylimääräiset hommata varalle, jos hyvä tarjous sattuu kohdille. Ja hanskathan on kulutustavaraa, pitää niitäkin riittävästi olla, eikö muka?

Noh, housuhamstraukset poislukien tuo nyt kuitenkin jollain tapaa vielä kurissa pysyy, kenkiä on vaan kahdet (joista toiset alkais kyllä olla jo kohta uusimisen tarpeessa...) ja vain yksi kypärä. (Ja kuka nyt oikeasti voi sanoa ei jos tulee tekstari "kiinnostaisiko hyppääminen perjantaina"? )

Lankakaupoissa olen jatkuvassa vaarassa lipsua "vain tarpeeseen"-periaatteista ihan kokonaan, mutta siellä sentään hillitsee tieto ettei kahden hengen talous ihan määrättömiä määriä villasukkia tai -puseroita tarvitse. VAIN pari laatikollista säilytystilaa pursuaa lankakeriä.

Puutarhalikkeissäkin ollaan hyvin vaarallisilla vesillä, onneksi tontti on pieni ja sisällekään ei rajattomasti viherkasveja mahdu (yrittää toki aina voi...), lähinnä kesäkukkien kanssa meinaa lähteä välillä mopo käsistä.

Vaan eläinkaupat sitten on ihan oma lukunsa. Jos itselleen ei ihan kaikkia kivoja hömpötyksiä raaskikaan ostaa, niin lapsiahan saa hemmotella mielin määrin, etenkin karvaisia/höyhenikkäitä/suomuisia sellaisia. Kalojen suhteen alan sentään nykyään olla aika hyvässä hoitotasapainossa, mutta kyllä akvaarioliikkeisiinkin on vuosien varrella aika hyvä osa tuloista tullut kuskattua ja satunnaisia lipsahduksia voi tulla edelleen. 

Lintujen osalta eläviä alkaa olla sen verran että niiden hankinnassa on pakkokin pitää jo joku järki päässä, mutta tarvikkeiden kanssa ollaan taas aika kaltevalla pinnalla. Kotimaisissa kaupoissa yleensä (onneksi?) valikoimat on sen verran suppeat, että kunnon mania-asteelle on hankala päästä, peipon- ja kanariansiemeniä useimmiten tasan se yksi merkki ja laatu tarjolla kilon pusseissa, lisäksi ehkä yksi tai kaksi erilaista voimaruokaa. Ulkomaan nettikaupoissa sitten voipi välillä repsahtaa jo pahasti, saati jos sattuu reissaamaan Keski-Euroopan runsaudensarvien äärellä auton kanssa...

Ja täysin uusiin sfääreihin ostoshekumoinnissa on sitten päässyt kissan kanssa. Tokihan kaikki viettävät päiväkausia plaraamassa läpi kymmenien eri märkäruokamerkkien lukuisia eri variaatioita ja niiden tuoteselosteita arpoen mikä nyt olisi riittävän hyvälaatuista ja vielä sattuisi kelpaamaankin varsin valikoivalle nirppanokalle? Aina jostain kaupasta löytyy jotain uusia merkkejä joita voi ostaa muutaman pussin tai purkin testattavaksi, ja järkeväähän se vaan on niitä jotka sattuvat kelpaamaan kannattaa sitten ottaa vähän reilummat varastot, etenkin jos sattuu olemaan tarjouksessa jossain. Ja täytyy vähän eri merkkejäkin olla, ois kai se tylsää koko ajan yhtä ja samaa pupeltaa ja ties mitä puutoksiakin tulisi? Ja märkäruoan rinnallehan tarvitaan vielä kuivamuonaa, ja voihan vaihteluksi pakasteeseen jotain raakaruokaakin hakea!
Ja ruokien lisäksi sitten on vielä hiekat, valjaat, lelut, kiipeilypuut sun muut enemmän tai vähemmän tarpeelliset tarvikkeet. Voi onni ja autuus!

Meillä on siis yksi (1) kissa.
Pysyyköhän se nyt varmasti hengissä seuraavaan kauppareissuun asti...?

Mut eihän tämä oikeastaan edes ole ongelma niin kauan kun kaikki tulee kuitenkin tällä vuosisadalla käytettyä ja tilillä riittää katetta, eihän...?