Keväällä tuli laitettua kasvimaalle pari kesäkurpitsan tainta, vaikka en oikeastaan edes pidä koko vihanneksesta. Ja ne penteleet sitten tietysti pukkasi satoa enemmän kuin ehdittiin tai edes haluttiin kuluttaa, vaikka ahkerasti niitä koitin vähän kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin ruokiin survoa (edelleenkään en ole keksinyt miten niistä saa mitään muuta kuin mauttomia ja vetisiä klimppejä muuten kuin vaan raastamalla hienoksi jonkun soosin sekaan). Kyllästyspisteen saavutettua sitten lopetin kurpitsoiden keräämisen ja ne viimeiset paisuikin melkoisiksi möhkäleiksi joita olisi kyllä hätätilassa voinut hyvin käyttää nuijan korvikkeena. Lokakuun alkupuolella ensimmäisten halloweenmainosten aikaan juolahti mieleen jotta voisikohan noita kaivertaa niin kuin kestävämpiä talvikurpitsoita ja keräsin mötkylät sisälle talteen kun alkoi ensimmäisiä hallaöitä pukata.
Vajaa pari viikkoa sitten tein ensimmäisen testikaivertelun, ja vaikka kapea muoto hiukan hankaloittaa ontoksi raaputtelua, niin kyllä siitä ihan käyttökelpoinen tuli (vaikka näyttääkin enemmän joltain steroidimaamyyrältä kuin kissalta joka oli suunnitelmissa).
Nyt vaan tuo koekappale alkaa olla jo aika kuivahtanut, ryppyinen ja hampaaton...
Sunnuntaina koversin sisukset ja maanantai-iltana kaivertelin pintakoristeet loppuihinkin kurpitsoihin, ja nyt on sitten halloweenkoristeita varsin riittävästi (ja ranne kipeä)...
Ensin syntyi haamujengi ja olmi (joka ehkä kuitenkin anatomisesti on enemmän nahkiainen...) Olmin kurpitsa oli jo valmiiksi päästä hiukan pilaantunut ja pehmeä, ja olmi valuttaa sisuksistaan koko ajan kuolaa, joten sai jo siirtyä ulos portinpieltä koristamaan. Tuskin kestää montaa päivää ennen kuin saa mennä tutkimaan kompostin sisäpuolta...
Lopuista puolikkaista tuli pari tuoretta kissaa ja yksi pöllö.
 |
| Kuka ei kuulu joukkoon? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti