Lahjuskatselmointi

Meillähän yleensä ei toisillemme joululahjoja ostella, paitsi pikkuisen otuksille, ja ihmiset voi ihan itse hankkia just sitä mitä tarvitsee ja/tai haluaa. Omaan tarpeeseen ja "tarpeeseen" tuli hommattua ainakin hauska kissapalapeli ja uusi vyölaukku ja Talonmies alkoi viritellä taas filmikameratarvikkeita harrastuksekseen. Yhteisenä hankintana käytiin Tukholmassa rälläämässä vähän paremmalla hyttiluokalla, tosin joulutoritunnelmointia tehokkaasti hillitsi sille lauantaille osunut sinnikäs vesiräntäsade.

Koko joulukuun ajan iloa on tuottanut jo syksyllä hommattu lankajoulukalenteri, ja iloa riittää vielä hamaan tulevaisuuteen ennen kuin nuo on työstetty johonkin toiseen muotoon. Vyyhdit on minikokoa, mutta saa niistä  mukavasti yhdisteltyä toisiinsa sointuvia nippuja, ja toki viimeistään isomman kerän kylkeen liitettynä saa jo pitkävartisempiakin sukkia tai lapasia tai mahdollisesti jopa isompiakin töitä tehtyä. Parista luukusta tuli vyyhdin sijaan lammasmittanauha ja silmukkamerkkejä.

Kissoille tuli perinteisen cittarin tuoreen possunsydämen lisäksi tilattua myös yllätysjoulupaketti (Kiskattien innoittamana). Kuusen alle asetettua pakettia koitettiin hammastella auki jo ennen aattoa, niin piti pelastaa se kaappiin odottelemaan H-hetkeä. Sisältö oli vallan sopiva, etenkin punainen kiiltonauhalisäkkeinen mato on hittituote onkisyöttinä, ja on hiirtäkin läimitty ympäri lattiaa. Palvelijoillekin löytyi paketista suklaata ja pieni tassukynttilä.

Tirpat sai virikejoululyhteen lisäksi uuden omin kätösin askarrellun joulukuusiorren. Tyypillisesti vaan vielä pieni epäluulo vallitsee uutta sisustetta kohtaan... :D

Pikkuallasta varten sattui jostain käteen sopivan pieni leväraappa (tosin aika tylsä...), ja hommasin myös parven niitä jo jonkun aikaa suunniteltuja platyjä taiston katoamista paikkaamaan, sekalaisella värikattauksella. Muutama lisääkin mahtuu jos vastaan tulee jotain vähän erilaisia kivan värisiä (jostain syystä niitä klassisia tummanpunaisia västäräkkejä ei nyt ole tarjolla missään lähiliikkeissä). Isommat altaat sai lähinnä lupauksen pienestä sisustuksen raivauksesta/paremmasta asettelusta jahka tässä joululomailulta ehtii ja viitsii...

Monelle sattui pyrstöön mikkihiirikuvio.

Vakavalla asialla

 - Mamma osti meille tassunauhat muistuttamaan että kaikilla tovereilla ei ole ollenkaan omaa palvelijaa. Tai palvelijat ei jostain syystä pysty huolehtimaan hoidokeistaan niin kuin pitäisi. 

-Nämä kuulemma pikkuisen auttaa niitä. Ja ruoka-apuakin voisi välillä tarjota vaikka joidenkin eläinkauppojen kautta.

- Ja kait vaikeuksissa olevien pienten ja isojen ihmisolioiden avustuskin voisi auttaa tekemään niistä parempia palvelijoita?

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Hyvää joulua!

- Tuo ehkä oli poro...?

- Oli sitten taas ihan pakko...

- Kivoja poroja.
- Joo, oikein hyviä...

Joululaatikoita

Lähenee, lähenee...

- Hei, iso paketti. Tuoksuu varastolle ja vähän hiirentassuille...

- Tuossa nurkassahan on sun hampaanjäljetkin, onkohan tämä...
- Jooo, kyllä sen täytyy olla...!!!

- Jeeee, joulukiipeilypuu!
- Mä meen kaivamaan kaapista mamman kanssa lisävarusteet.

- On se kiva!

Katoamistapaus

Pikkualtaan taistelukala on kadonnut ihan jäljettömiin. Se oli kyllä jo pari päivää ennen asian havaitsemista jotenkin vaisun ja väsyneen oloinen. Altaan siivouspäivän jälkeen sitä ei sitten äkkiä näkynytkään missään, tarkemmasta ajankohdasta ei ole tietoa, kun paljon tuo tykkäsi lymyillä kasvien seassa piilossa. Eihän noista ikinä tiedä kuinka vanhoja ovat jo täkäläisiin kauppoihin kaukaisilta mailta tullessaan, niin on hyvinkin voinut kuolla kupsahtaa ihan vanhuuttaankin, mutta missä ruumis?? Onko jotenkin vettä vaihtaessa luiskahtanut reunan yli joko takaosan suodatustilaan tai jopa lattialle?

 

Ihan vaan kaikki vaihtoehdot kartoittaakseni kysyisin sattuisiko olemaan silminnäkijähavaintoja eräältä karva-apulaiselta, joka varsin tiiviisti pyöri avonaisen altaan liepeillä siivoustoimien aikaan silloin kun pääsiivoaja oli pois purkin ääreltä ...?

Perinteiset

 Hyvää itsenäisyyspäivää!

Molemmat joulukalenteritkin oli päivän teemassa mukana 💎😄

Odottelua

 - Ei oo ketään täällä nyt...

-  Ihan kiva, mutta saisko tähän kissanpentuja?

- Tuleeko joulu nopeammin jos nukun mamman joulukalenterin päällä?

Tinttibaari

 - Tuli talvi niin me mamman kanssa putsattiin tinttimaatit.

- Ja täydennettiin jyvävarastoja.

- Nyt on taas hyvä pihabongailla! Saa nähdä suuttuiko punatulkut kun ne kävi jo lokakuussa katsomassa onko mitään tarjolla, vaan silloin oli vielä niin lämmintä ettei ollut baari auki.

Harmaata arkea

Tähän aikaan vuodesta meinaa elo olla vähän tasapaksua puurtamista. Jouluun on vielä aikaa, talvilomaan vielä enemmän, kesästä ja lämmöstä vain hailea muisto. Säät on ankeimmillaan kun harmaa pilvimassa ja kolea sumuinen kosteus syö sen vähänkin päivien lyhetessä pilkahtavan valon. Perinteinen marrasputkihaaste on loputonta veden ja liejun ja kuolleiden lehtien liukastamien polkujen kahlausta.

Suomiehen sorapohjan harmautta rikkoo viileänkosteassa kukoistavien sammalten vihreys, jonka sävy on kuin toisesta maailmasta

Putkipolulla tarponut kanssakulkija oli jo luovuttanut, oma tunnelma välillä samaa luokkaa

Paitsi että harmaat haivenet omassa päässä lisääntyy hitaasti mutta varmasti, alkoi toisen silmän näkökentässä häiritsevästi pyöriä jotain tummanharmaita juovia ja roskia. Siispä silmälääkärille, onhan tuo näöntarkastus ja lasien uusintakin ollut jo pitkään "pitäis"-listalla. Diagnoosina ongelmasilmässä irronnut lasiainen, tapahtuu iän myötä melkein kaikille. Oireet häviää ajan kanssa itsekseen, eikä ollut repinyt verkkokalvoa mennessään. Bonuksena kuulemma silmissä myös alkava harmaakaihi. Mielummin ottaisin kyllä niitä ikälisiä ihan vaikka rahana.

Arvatkaas kumpi harmaa oli se oireileva, joka sai tupla-annoksen tutkimustippoja?

Vaan onhan sitä toki sentään mukavaakin harmautta. Aika tasan viisi vuotta sitten (häh, eilenhän se suunnilleen oli???) harmaa Riitu-tiikeri muutti taloon, ja molemminpuolisen alkuhämmennyksen jälkeen on suvereenisti asettunut hallitsemaan valtakuntaa. Toivomme yhteiseloa vielä monta viisivuotiskautta lisää.

Harmaasävyinen juhla-asetelma

Onnenamuletteja

Sanovat, että jäniksenkäpälät tuottavat onnea. Väittäisin että vähintään yhtä paljon onnea tuottaa kissankäpälät. Etenkin kun ne tulee neljän kappaleen pakkauksissa.

Kultaa ja timantteja

 Ihan kuin olis marraskuu alkanut. Joko saa mennä talviunille?

Lammikkoeläjät sai pitkään lämpimänä jatkuneen syksyn ansiosta kerrankin ihan ajoissa talteen talvikotiin varastoon. Kultakalat haaviutui varsin kivuttomasti, mutta vilkkaita ja nanosekunnissa piiloon puikahtavia mutuja joutui metsästämään useamman illan (vastahankaiset otukset löytää ja saa kiinni parhaiten pimeän aikaan tehokkaan taskulampun avulla). Mutuja on nyt löytynyt kahdeksan kappaletta, enempää ei ole enää edes vilahdellut. Ainakin yksi ehkä hävisi muonavahvuudesta jo kesän aikana, todennäköisesti se toinenkin loppukesästä. Nuo on tosiaan niin vilkasliikkeisiä ja ujojakin että niiden laskeminen lammikossa on vähintäänkin haasteellista, samoin kuvaaminen.  (Saisko ne jotenkin opetettua tulemaan kauniisti riviin ja pysymään paikoillaan?)

Sisällä timanttitetrat aiheuttaa hieman päänvaivaa. Parveen on taas pulpahtanut pari minitimanttia sekaan. Jos noita tällä tahdilla ilmaantuu koko ajan uusia niin vuoden päästä altaassa on kohta sata timanttia. Ainakaan pienemmistä ei edes kovin hyvin erota mitkä on koiraita ja mitkä naaraita, että voisi erotella toiset vaikka ompeluseuralaan. Noh, pitää seurailla miten väestönkasvu etenee...

Pikkuallas on viimein asettunut, levä lähes hävinnyt ja kasvit alkaneet kasvaa, etenkin ompeluseurasta trimmattu karttulehtipusikko. Tämähän alkaa näyttää ihan kivalta! Vähän tekisi mieli jossain vaiheessa muuttaa se platylaksi, mutta ei nyt ehkä ihan lähiaikoina vielä...

Ompeluseura esittää: Hehän ovat kuin kaksi marjaa, puikkokala ja hiekkalohikäärme!

Halloweeniajan kunniaksi vielä loppukevennyslepakko: