Tähän aikaan vuodesta meinaa elo olla vähän tasapaksua puurtamista. Jouluun on vielä aikaa, talvilomaan vielä enemmän, kesästä ja lämmöstä vain hailea muisto. Säät on ankeimmillaan kun harmaa pilvimassa ja kolea sumuinen kosteus syö sen vähänkin päivien lyhetessä pilkahtavan valon. Perinteinen marrasputkihaaste on loputonta veden ja liejun ja kuolleiden lehtien liukastamien polkujen kahlausta.
 |
| Suomiehen sorapohjan harmautta rikkoo viileänkosteassa kukoistavien sammalten vihreys, jonka sävy on kuin toisesta maailmasta |
 |
| Putkipolulla tarponut kanssakulkija oli jo luovuttanut, oma tunnelma välillä samaa luokkaa |
Paitsi että harmaat haivenet omassa päässä lisääntyy hitaasti mutta varmasti, alkoi toisen silmän näkökentässä häiritsevästi pyöriä jotain tummanharmaita juovia ja roskia. Siispä silmälääkärille, onhan tuo näöntarkastus ja lasien uusintakin ollut jo pitkään "pitäis"-listalla. Diagnoosina ongelmasilmässä irronnut lasiainen, tapahtuu iän myötä melkein kaikille. Oireet häviää ajan kanssa itsekseen, eikä ollut repinyt verkkokalvoa mennessään. Bonuksena kuulemma silmissä myös alkava harmaakaihi. Mielummin ottaisin kyllä niitä ikälisiä ihan vaikka rahana.
 |
| Arvatkaas kumpi harmaa oli se oireileva, joka sai tupla-annoksen tutkimustippoja? |
Vaan onhan sitä toki sentään mukavaakin harmautta. Aika tasan viisi vuotta sitten (häh, eilenhän se suunnilleen oli???) harmaa Riitu-tiikeri muutti taloon, ja molemminpuolisen alkuhämmennyksen jälkeen on suvereenisti asettunut hallitsemaan valtakuntaa. Toivomme yhteiseloa vielä monta viisivuotiskautta lisää.
 |
| Harmaasävyinen juhla-asetelma |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti