Neulomiseen tarvitaan lankaa ja sopivan paksuiset puikot, eikä välttämättä mitään muuta. Vaan ajan mittaan siihen oheen voi alkaa hiipiä kaikenlaista pientä oheissälää, niin kuin vaikka puikkomittoja, mittanauhoja, silmukkamerkkejä, stoppareita, ohjekirjasia, palmikkopuikkoja, lankasaksia...
Sitten kun homma alkaa lähteä lapasesta (ja piposta, sukasta, huivista ja villapuserosta) niin voi alkaa hankkia ja testailla kaikenlaisia hifistelytarvikkeita, niin kuin vaikka neliskanttisia puupuikkoja, erilaisia pyöröpuikkosettejä vaihdettavilla kärjillä ja kaapeleilla tai keskeltä taipuvia sukkapuikkoja... (Puhumattakaan siitä alati turpoavasta varastosta sekalaisten kasvien ja elikoiden karvoja sisältäviä lankoja kaikissa sateenkaaren väreissä ja vahvuuksissa.)
Ja kun lopullisesti nyrjähtää, niin tokihan noin kaksi kertaa vuodessa käsiteltäviä lankavyyhtejä varten tarvitaan ihan välttämättä vyyhdinpuu ja kerijälaite. (Talonmies vyyhdinpuun virkaa toimittaessaan aina huokailee kovin kärsivästi, eikä välttämättä oikein keskity optimaaliseen suoritukseen, tai ole just heti tarvittaessa saatavilla. Ja kun se käsin kerintä vaan on niin puuduttavaa touhua, niin henkisesti kuin fyysisestikin).
![]() |
Kerijälaitteen testailu ensin vanhalta kerältä toiselle. Laatikko apuna ettei purettava kerä pyöri pitkin lattioita karvaantumassa... eiku... |
![]() |
Ja sitten vielä vyyhdinpuukin kaveriksi, ensimmäisessä testissä jotain vironvillaa lankavuoren uumenista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti