Nasta juttu

 Vähän erikoisemman näköinen iso perhonen räpisteli tontilla jokunen päivä sitten.

Kirjahyllyn ja interwebin konsultointi kertoi että kyseessä on nastakehrääjä, ja komeiden tuntosarvien perusteella herrasellainen.

"Koiraalla on tuuheiden tuntosarviensa ansiosta erittäin hyvä hajuaisti ja se voi haistaa naaraan usean kilometrin päähän. Koiraat lentävät nopeasti ja mutkitellen etenkin aamupäivällä, mutta naaraat viettävät päivät maastoutuneina ja aloittavat kömpelön lentonsa vasta illalla kuuden jälkeen."

Sekä suomenkielinen että tieteellinen (Aglia tau) nimi tulee noista siipitäplien keskellä olevista valkoisista nasta/t-kirjainkuvioista.

"Perhoset ovat lennossa toukokuun loppupuoliskolta kesäkuun alkupuolelle."

"Perhoset eivät syö mitään imagovaiheessa; laji on hankkinut kaiken tarvitsemansa energian toukkavaiheessa. Aikuisten perhosten elinikä jää siksi melko lyhyeksi."

Melko ankea elämä, juuri kun pääsee elämässään täyteen kukoistukseensa ja vaiheeseen "social butterfly", niin ei enää pystykään mitään syömään ja kuihtuu pois. Melko repaleinen ja voimattoman oloinen tuokin poloinen jo oli ja vain hoiperteli heinien seassa, sen lennot oli lennetty. Mutta kävipä sentään todennäköisesti viimeisenä elinpäivänään meitä ilahduttamassa.

Oikeutta omistajille ry

Hyvä lemmikkipalveluskunta, oletteko huomanneet, että työoloissanne voisi olla kohentamisen varaa?

Onko palkka ja luontoisedut työpanokseen nähden kovin mitättömät?

Ja sivukulut tuntuvat välillä kohtuuttomilta?

Oletko päällystöllesi pelkkä kynnysmatto?

Tuntuuko että vastuun taakka painaa raskaana rintaa?

Ja että ylitsesi kävellään ja epäasiallista palautetta suorastaan hierotaan naamaan?

Uudet ehdotuksesi hylätään välittömästi, eikä työtäsi arvosteta?

- Tätäkö muka pitäisi syödä?

- Jooei tuotakaan moskaa tänään.

- Tule, mene, älä tee noin, tee näin, kiinnostaa kiviäkin.

Koetko työpaikallasi peräti ilkivaltaa ja häirintää?

Tai onko muuten vaan kovin päähän potkittu olo?

 

 

Vastasitko kyllä useampaan kohtaan? Et ole yksin! Nyt kaikki piinatut palvelijat, orjuutetut omistajat ja hyväksikäytetty henkilökunta, nouskaamme barrikadeille vaatimaan parannusta!

(Siis ihan kohta kunhan sylissä söpösti nukkuva ja hyrisevä otus ensin herää ja on ruokittu ja rapsutettu ja asianmukaisesti palvottu)

Itse viattomuus

 - Jaa moi, hyvä kun tulitkin jo! Kato kun tuo namipussi rupesi ihan yllättäen riehumaan ja hyökkäsi kimppuun pöydältä, oli pakko ihan itsepuolustukseksi sitä vähän kurittaa...

Tipupohdiskelua

Jostain syystä tulee tirppoja kuvattua aina silloin kun ne on rähjäisimmillään, harlekiinit sulkasatoilee ja Rosalla taas päälaki höyhenetön . Noh, Zorro, kanariat ja viiriäiset sentään on ihan kuosissaan... Etenkin Zorrolla on kovin kevättä rinnassa ja aloittaa usein oman versiointinsa kanarialintujen laulusta joskus viiden aikaan aamulla, onneksi ei olla yleensä muutenkaan myöhään nukkujia...

Viime vuosi ei ollut oikein hyvä tirppaosastolle ja parvesta lähti monta jäsentä paremmille matomaille (tottakai ne rakkaimmat ensin). Jäljellä on enää kaksi kanarialintua, neljä peippoa, kardinaalit ja viirut. Tulevaisuus mietityttää tirppaharrastuksen osalta. Linnut ovat ihania, ja etenkin kanarialintuja välillä tekisi vähän mieli uusiakin pari ottaa laulelemaan ja ajatus kokonaan linnuttomasta lintumetsästä tuntuu kovin oudolta, mutta väkisinkin ne jää vähän paitsioon lähinnä tuolla omassa huoneessaan nököttäessään. Muualla lennätys ja pihahäkkiin lasku aina vaatii huolellista kissatetristä ja aikaa palaa kun aina joku päättää kadota siinä vaiheessa kun suurin osa olisi jo siellä missä pitää, eli ei sitä kovin minuuttiaikataululla voi harrastaa. 

Tämän hetken koko parvi, paitsi viiriäiset

Laulu toki ilostuttaa korvaa koko talossa, mutta muuten sitten noiden kanssa tulee nykyään touhuttua lähinnä perushuoltoa. Ja sitten se ikuisuusongelma miten niiden hoidon saa järjestettyä reissujen ajaksi. Etenkin sitten joskus sadan vuoden päästä kun viimein ehkä eläkkeelle pääsee, olisi  liikkuminen huomattavasti helpompaa ilman lintuja (jos ny kroppa siinä vaiheessä vielä edes auttavasti toimii, tai ylipäätään on hengissä...). Kyllähän ne teoriassa hyvin viikonkin keskenäänkin pärjäisi kun vaan reilusti jättäisi vettä ja ruokaa tarjolle, mutta ei kyllä juuri pidempään, ja on se viikkokin jo semmoinen aika että parempi jonkun olisi edes pari kertaa käydä tarkistamassa että kaikki on ok. 

Toisaalta kun etenkin nuo kardinaalit voi vielä pitkäänkin porskuttaa, niin se sitten on aika sama huollon kannalta onko niitä lintuja häkissä kaksi vai kymmenen. Voi siis olla että niitä lisälintujakin vielä sorrun hankkimaan, tai sitten jossain vaiheessa etsin viimeisille uuden kodin kun parvi kovin niukaksi alkaa kutistua, saa nyt nähdä... Eipä tässä vaiheessa onneksi mitään pakkopäätöksiä tarvitse tehdä. Sekin on vaihtoehto että pitää jossain kohti lintutaukoa ja sitten kiikkustuolivaiheessa uudestaan pari pikkulaulajaa kaveriksi ottaa jos vaan pystyy.

Syljeskelijät

Niin kuin aiemmin uumoilin niin eihän niitä juova-ampujakaloja voinut kauppaan jättää. Tuossa ne ihmeneloset nyt ompeluseuralassa virkeänä polskii (sain vielä ihan kivan könttäalennuksen kun määrää arpoessa tuumin jotta yksi on yksinäinen, kaksi voi alkaa tapella keskenään, eikä sitä neljättä sitten taas yksinään viitsisi kauppaan jättää...).

Muutama ensimmäinen päivä meni ujostellessa uutta paikkaa altaan takanurkassa kasvien seassa piilossa.

Vaan kyllä ne pian huomasi että ei täällä niitä kukaan yritä syödä, ja sen että vaikka yläosan ovien avauskolina sai ne ensialkuun katoamaan jäljettömiin, niin oikeasti se useimmiten tarkoittaakin että tulossa on RUOKAA. Ahneita nuo on kuin mitkä, kaikki uppoaa mitä altaaseen heittää ja vaan pysyy pinnalla tai keskivedessä leijumassa niin kauan että sen ehtii nähdä ja hotkaista. Niinkin ahneita että kun nakkasin kokonaisen pakastehyttyskuution jäisenä altaaseen kuvitellen että kelluu vähän pidempään ja voivat siitä napsia evästä sitä mukaa kun sulaa, niin ensimmäinen paikalle ehtinyt vetäisikin kuution kokonaisena kitusiinsa. Luulis vähän vatsaa kylmänneen...

Kuviointi on kaikilla hitusen omanlaisensa, ehkä nuo oppii jopa erottamaan toisistaan...

Yksi noista vähän enemmän piilottelee kuin muut, ehkä sitä toiset vähän kiusaa, mutta ruoka-aikaan sekin on kyllä reippaana jonossa, enkä nyt ainakaan mitään vakavampaa rähinää ole nähnyt, toivotaan ettei tulekaan sittenkään kun vielä vähän kasvavat ja mahdollisesti alkavat miettiä olisiko oma reviiri kimppaa mukavampi (sukupuoliahan noista ei erota mitenkään). Ammuskelua en vielä nähnyt ole (sais tulla kesä ja kärpäset testattavaksi..), mutta joskus altaan suunnalta kuuluu jotain omituista syljeskelynkaltaista ääntä, ja pari kertaa on yläosan laseissa ollut vesiroiskeita epäilyttävän korkealla, että toivoa on sitäkin ehkä joskus päästä todistamaan.

Hilpeää vappua!

 

- Menit sitte möläyttämään ettei ole mitään tekemistä kun ulkona on kylmä.
- Joo. Sori siitä.

(P.S: Häntä hyvin, kaikki hyvin, t: Riitu)