Yksi päivä havahduin huomaamaan, että isossa altaassa majailevaa vanhaa partamonnia ei ole näkynyt viime aikoina. Plekothan kyllä luonnostaan ovat aika ujoja ja hämärissä lymyileviä kaloja, ja altaassa on pari pimeää juurakko-kasvipuskakasaumaa joihin helposti häviää isompikin otus, mutta tuo nyt kuitenkin suht säännöllisesti jossain on näyttäytynyt leviä rapsuttelemassa. Arvelin jotta kun sillä on jo melko reilusti ikää niin on saattanut vetäytyä johonkin piiloon ja siirtyä hiljaa autuaammille uimavesille. Sisustusta en ala purkaa kuin vasta äärimmäisessä hädässä, niin tuumasin jotta kattellaan vielä pari viikkoa ja jos ei näy niin julistetaan kuolleeksi (ja vaihdellaan vettä vähän ahkerammin tovi...).
No se pari viikkoa oli ja meni ilman partishavaintoja, vaikka koitin nakella pohjaruokatablettejakin syötiksi. Yritin myös kurkkia sinne sisusteiden taaksekin, mitä nyt lasien ja kasvipuskien läpi näki, mutta ei tulosta. Kävin sitten lopulta kalakaupassa hakemassa kolme uutta poikasta talkkareiksi, ja pari jo jonkun aikaa suunnitelmissa ollutta nokkamonniakin samaan syssyyn. Jahka nuo pikkupartikset vähän kasvaa niin voi katsella mikä on sukupuolijakauma ja siirtää ehkä jonkun/joitakin toiseen purkkiin (mm koska partamonnien lempiharrastus on pukata maailmaan jälkikasvua jatkuvalla syötöllä). Niistäkään ei ole kyllä ole montaa vilausta näkynyt sen koommin kun ne altaaseen laski, mutta pienestä
koosta johtuen se nyt oli odotettavissakin.
 |
| Uudet kaverit on blondimpaa värimuunnosta |
 |
| Nokkis |
Ja kappas, eiköhän tietysti heti seuraavana päivänä se vanha partiskin varsin virkeänä aineellistunut jostain pohjaa möyhimään...
 |
| - Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja |
Toinen jo aikaa sitten hukkaantunut on muuten verkkopiikkipleko. Sitä ei ole näkynyt ainakaan puoleen vuoteen, jokohan sen nyt jo uskaltaisi kirjata tappioksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti