Rataa

Paikka: Solbacka (Rästi)

Ratsu: Jussi
Opettaja: Suvi
Aihe: Hyppytunti

Rataa lyhyemmissä ja pidemmissä pätkissä. Edelleen vähän homma hakusassa mut kyl me Jussin kans saatiin suunnilleen oikeiden aitojen yli koikkelehdittua. Esteiden väleissä aina väärä laukka ja korjausyritelmistä tuli moneen otteeseen hyvin kaunista ristilaukkaa...

Mutkahyppelyä II

Paikka: Solbacka (Rästi)

Ratsu: Nancy
Opettaja: Piude
Aihe: Hyppytunti

Kahden-kolmen esteen loikiskelua suht tiukoilla kurveilla, olisi teoriassa kait pitänyt keskittyä tahdin ja tempon ylläpitoon, vaan kun edellisestä "oikeasta" hyppytunnista on jo tovi niin meni lähinnä tohkeissaan toheltamiseksi ja yrittäessä ylipäätään saada hepo suunnilleen oikeaa reittiä ja yli niistä polvenkorkuisista esteistä... Ja joka välissä sai aina vaihtaa laukankin että se siitä tasaisesta temposta.

No hauskaahan tuo pomppiminen aina on vaikkei taidot päätä huimaakaan.

Lopussa katseharjoitus niin että piti tehdä seis-ravi-laukka -siirtymisiä Piuden käsimerkkien mukaan, ja aika vauhdikkaassa tempossa, eli ei kovin kauaa saanut kerralla jäädä tuijottamaan ratsun niskaa... :p

Mustaa kultaa ja kukkia

Aamu oli kaunis ja aurinkoinen, joten päätin toteuttaa ryöstöretken tallin lantakasalle. Rellun takakontista penkit nurin, vähän suojaa ja kuokka ja hanskat mukaan. Kasan kyljessä oli jo komea kolo, muitakin ollut samoilla apajilla. Kasan pohjalla on paksu kerros oikein mustaksi ja muhevaksi palanutta turvelantaa, ainoa ongelma on malttaa jättää muovisäkit sen verran vajaiksi että niitä jaksaa vielä johonkin kanniskellakin... Mä vaan näillä keikoilla onnistun aina jotenkin lannoittamaan itsenikin.  Edelliskerralla käytin jätesäkkejä ja heilauttaessani paketin olkäpäälle tökkäsin siihen sormella reiän ja sain miellyttävän turvesuihkun suoraan paidankauluksesta sisään. Tällä kertaa se pohjakerrosten koverruksessa syntynyt pintakerroslippa päätti romahtaa alas just kun mä olin siinä kaivelemassa, ja hetki meni sitten kaivautuessa ylös sen lantamuhjun alta...

Vaan nyt on sitten ahkeroitu urakalla, lipanalus siivottu kesäkuntoon ja sekä kasvihuone että kasvimaa on käännetty ja putsattu enimmistä juolavehnän ja vuohenputken juurista, ja eilen kärräsin sinne jo vähän omaa kompostia maata kuohkeuttamaan. Sitten sekaan reilusti lantasäkkien sisältöä ja vähän tuhkaa happamutta hillitsemään, vielä vähän kääntelyä niin istutusalustat on kasveja vaille valmiit.

Sipulikukatkin alkaa hiljalleen päästä kunnolla vauhtiiin...

Keittiökatastrofit

Hiivataikinat ja minä ei sovi yhteen. Jostain syystä olen täysin kykenemätön arvioimaan paljonko jauhoja tarvitaan että taikinasta tulee sopivaa, ja lopputulos on sitten aina joko mallia "blob, valuva kuolema" tai  "karjala takaisin, tykinkuulia piisaa".

Sain sitten kuningasajatuksen illalla ennen nukkumaanmenoa pikaisesti tekaista pitkästä aikaa itse ruisvuokaleipää, jälleen yksi lukuisista yritelmistä saada aikaan semmoinen täydellinen rukiisen makuinen, mutta mehevä eikä liian hapan, eikä luojan tähden ainakaan makea lopputulos. Edelleenkään ei oikein onnistunut.

Meinasin ensin tehdä pohjaksi semmoista hyvin hautunutta puuroa, jossa rukiin maku oikein tehostuu. Vettä kattilaan ja kaapista sekalaisia ruistuotteita perään. Päätin myös testata tuota psylliumia, josko sillä saisi vähän paremmin sitkoa ruistaikinaan, ruokalusikallinen puoleen litraan vettä. Noh, puurossa oli noin litra vettä, joten pari ruokalusikallista, sen voinee kostuttaa jossain parissa desissä vettä etukäteen. Tai sit ei, se pentelehän turposi ja turposi niin että varmaan toinen litra piti vettä lisätä ettei se ole ihan jankkia. Ja sillä aikaa tietysti se puuronviritelmä kärähti kattilan pohjaan kiinni (oli siihenkin tullut sitä jauhoa ropsautettua vähän turhan runsaasti vesimäärään nähden..). Kiroillen nakkasin siihenkin lisää vettä perään ja arvioin jotta pienen hiiltymisen takia en kyllä ala koko satsia aloittaa alusta.

Noh, kuten tarkkaavainen lukija voi tässä vaiheessa päätellä oli taikinanaihiossa jo nestettä ja muutakin tavaraa aika paljon reippaasti enemmän kuin alunperin oli suunnitelmissa, ja siinä vaiheessa kun puuropohjan, hiivan ja erehdyttävästi paksua tapettiliisteriä muistuttavan psylliumin sai taikinakulhoon, alkoi jo reunat paukkua vastaan. Kenwood veivaamaan ja jauhoa sekaan niin kauan että sotkun sai edes vähän sakenemaan, siinä sivussa telkusta leffaa seuraten. Ja sitten hetki kohotusta, se sentään kerrankin näytti sujuvan hyvin.

Leivontavaiheessa kävi pian  tuskallisen selväksi että taikina oli ihan liian löysää ja liisterimäistä, vaan kun kello alkoi olla jo aika paljon, upotin köntin vaan jauhokasaan sen verran että sen sai pyöriteltyä vuokaan jonkunlaisena kiinteänomaisena pallerona, jämistä pari litturieskaa pellille. Ja vielä toinen hetki kohotusta.

Littanat oli uunista tultua ihan lähes leivän näköisiä, mutta testiyksilöä halkaistessa totesin jotta sisällä oli edelleen raakaa mönjää. Reilun tunnin paistamisen jälkeen unijukka alkoi kolkutella ja otin vuokaversiotkin pois uunista, pinta oli kyllä kauniin ruskea. Vaan seuraavana aamuna totesin jotta raakoja nekin oli edelleen sisältä. Ja kaiken kukkuraksi se penteleen liisteri oli jymähtänyt teflonvuokiin niin tiukasti ettei sitä saanut irti kuin haarukalla kaivamalla sentin paloina.

Että saiskos olla maukasta ruisvuokaleipää...

Jospa tuo edes kuivuisi kunnialla sen verran että voi viedä hevosille järsittäväksi...

Kaarrepuomeja

Paikka: Solbacka

Ratsu: Mikki
Opettaja: Piude
Aihe: Ulkoavut ja puomit

Alkuverryttelyssä hölkkää pitkän sivun puomin yli, istunnat ojennukseen siinä sivussa vähän mutkia matkaan myös. Tehtävässä pitkän sivun lopussa täyskaarron kautta kaari  toiseen päätyyn ja vastakaarrolla takaisin pitkälle sivulle. Kaarella puomisarja - yksittäinen puomi - puomisarja joita loppua kohden muutettiin pikku esteiksi. Lenkkiä pyöritettiin ensin ravissa ja sitten laukassa molempiin suuntiin. Tavoitteena osua suoraan puomeille-esteille ja pitää tahti tasaisena sekä tietysti selvittää suht tiukat kaarrotkin kunnialla rikkomatta laukkaa, ja pitää oikea laukka hypyn jälkeenkin.

Mikki viimein päässyt sairaslomalta taas hommiin eikä yskinyt pahasti, kulki varsin kivasti ja loppuravissa tarjosi taas vähän peräänantoakin (tyypillistä, ne viimeiset kolme sekuntia menee hyvin...)

Taivutuksia

Paikka: Solbacka (rästi)
Ratsu: Solo
Opettaja: Suvi
Aihe: Avotaivutus

Avotaivutuksenomaista väistätystä toisella pitkällä sivulla voltin jälkeen (etuosa uran sisäpuolella), ensin käynnissä ja suoristuksen jälkeen raviin. Sitten ravissa ja suoristuksen jälkeen laukannosto. Solo vähän jäykkä mutta muuten suht kauniisti ja kuuliaisesti kulki. Väistöissä hetkittäin jopa ihan kohtuullisia pätkiä silloin kun itse malttoi olla vääntämättä itseään (ja siinä sivussa hevosta) johonkin omituiseen umpisolmuun ja sohlaamatta ylimääräisiä...

Nyrjäytin kyynärpääni koittaessa liian raivokkaasti kumisualla pyöritellä talvikarvaa irti Solon kankusta.

Vappupiknik

Kaunis mutta hieman kolea kevätsää vappuna. Käveltiin Torronsuon luontolenkki ja grillailtiin laavulla. Jalat tönkkönä pitkästä aikaa pidemmästä kävelystä mut kivaa oli.

Kahdeksikkovastalaukkaa

Paikka: Solbacka
Ratsu: Jonna
Opettaja: Piude
Aihe: Vastalaukka

Ympyrällä molempiin suuntiin ensin pari volttia ulospäin sailyttäen ison ympyrän asetus, hevosen suoruus ja omat avut ojennukseen (siis ainakin teoriassa...). Sitten laukassa kahdeksikkoa säilyttäen koko ajan sama laukka, eli toinen lenkki vastalaukassa ja toinen myötälaukassa. Taas kädet ja jalat ja kroppa sojotti välillä vähän mihin sattuu, mutta Jonnahan silti tikittelee tasaista tahtia niin kuin halutaan...

Pienet kasvaa

Pikkutiput kasvaa vauhdilla ja niistä on tulossa jo kohta isoja tipuja. Nokat punastuu koko ajan ja höyhenetkin alkaa pikkuhiljaa vaihtua aikuispukuun.

Pikkumiehellä alkaa tulla jo vähän raitaa rintaan ja ruskeaa poskeen.

Pikkumies ja "keltainen" ovat ainakin varmoja poikia, ainakin päätellen siitä säälittävästä narinasta jonka kait pitäisi olla laulua. Toisaalta "oranssi" näyttäisi saavan koiraan värimerkkejä myös.

Välillä tulee väsy...

Ja lopuksi vaihteeksi vähän kylpykuvia. Pulikoinnin katseluun ei kyllä kyllästy ikinä.
 

Pihapuuhailua ja uutta eväkansaa

Lumi pysyi pihalla varsin sitkeästi, vasta loppuviikon vesisade vei viimeiset alueet. Pari päivää vielä saisi maa kuivahtaa ennen kuin haravointiurakan voi aloittaa tosissaan. Verryttelin jo vähän etupihalla että pääsee sipulikukat kasvamaan sen puolen metrin vaahteranlehtikerroksen alta (joo, en jaksanut haravoida syksyllä...).

Hyasintit on nupulla, narsissit urheasti puskee viimeisen lumikasan läpi.

Kevättähti aloittelee kukintaa, kohta saa raparperia...

Lätäköstäkin suli viimein jäät ja sitä pääsi putsaamaan, pumpataan pois talven muhinut vesi ja keräillään vuoden muta- ja puunlehtikertymät pois pohjalta...

Pari päivää nenässä leijuvan mädänhajun ja liejumuhjun lappamisen minä kyllä kestän, mutta ehdottomasti tympeintä lätäkön putsauksessa on sammakot. Eihän kurnuttajissa sinänsä ole mitään vikaa, ovat varsin söpöjä ja sympaattisia otuksia, vaan onko niiden ihan pakko tunkea koko suvun voimin tuohon lammikkoon mukatalvehtimaan niin että keväällä niitä saa nostella pois turvonneina ja muhjuisina vainajina. Mistä saa pieniä kylttejä joissa lukee sammakoksi "tämä lätäkkö EI ole talvehtimiskelponen"? Sammakonraatoindeksin perusteella kulunut talvi oli varsin ankara, muttei ihan niin paha kuin edellinen... Aiempina vuosina niitä on löytynyt yleensä pari-kolme, mutta nämä pari viimeistä lumista ja kylmää talvea ovat olleet aika tuhoisia tienoon loikkijapopulaatiolle.

Perussiivoilun jälkeen vielä huuhdotaan irtomudat reunoilta ja kiviltä ja koitetaan saada likainen vesi mahdollisimman vähiin altaassa.

Ja sitten vaan puhdasta vettä tilalle...

Kun vettä on riittävästi viritellään suodatin paikoilleen ja vesi kiertoon puron kautta.

Kaloja vaille valmis : ) Hain jo pari uutta pikkuistakin kuolleiden tilalle, saavat pari päivää varastoaltaassa totutella viileämpään veteen ja uusiin kavereihin ennen pihalle tuuppaamista.

Sisälammikossa sampimonni hengaili edustavasti oksalla vedenvaihdon jälkeen.

Olkkarin nurkkaan on tilauksessa uusi kulma-allas. Siihen kaloja miettiessä yhtäkkiä sit tulikin mieleen että ison altaan tädennykseksi on ihan pakko saada pikkuparvi kultapyrstösateenkaarikaloja... Vähän kakaroita vielä, mutta eiköhän niistä ihan komeita tule jahka vähän kasvavat.