20 joulukuuta 2017
19 joulukuuta 2017
Luukku 19: Äidit ja pojat
Tänään esittelyssä on loput harlekiinipeipot (jouluisen aasinsillan saatte tähän luukkuun itse keksiä, nyt ei irtoa).
Parvessa on kaksi leskeksi jäänyttä harlekiinirouvaa poikiensa kera. Molemmat pojat ovat vähän liikaa toiveissa ottaa isänsä paikan emon rinnalla, ja kova yritys olisi esitellä niille muitakin vaihtoehtoja...
Keltainen Verna-mamma on harlekiinipeipoista vanhin, ja porskuttelee yhä tarmokkaasti alavatsan rasvakasvaimesta huolimatta.
Parvessa on kaksi leskeksi jäänyttä harlekiinirouvaa poikiensa kera. Molemmat pojat ovat vähän liikaa toiveissa ottaa isänsä paikan emon rinnalla, ja kova yritys olisi esitellä niille muitakin vaihtoehtoja...
Keltainen Verna-mamma on harlekiinipeipoista vanhin, ja porskuttelee yhä tarmokkaasti alavatsan rasvakasvaimesta huolimatta.
| 
|
| Hekla ja Krafla Heklanpoika | |
| 
|
| Verna ja Verso Vernanpoika | |
18 joulukuuta 2017
Luukku 18: Karkkirasia
Malawiallas on kuin joulun makeisrasia, täynnä karkkeja kiiltävissä ja värikkäissä kääreissä.
17 joulukuuta 2017
Luukku 17: Perhejuhla
Jouluhan on perhejuhla, ja Lintumetsän harlekiinipeippoparvesta löytyy myös pieniä perhekuntia.
Aiemmin esiteltyjen Yukonin ja Orinocon vanhemmat Odin ja Freija ovat onnellinen pariskunta, ja hoitelevat parhaillaan toista poikuettaan. Eli luvassa toivottavasti lisää sinisiä kotimaisia.
Herra ja Rouva Ruotsalainen (nimestä voi päätellä näiden alkuperää.. :D) ovat myös vakiintunut pariskunta. Niiden parivuotias poika Trollen alkoi syyskesällä kosiskella Hollannista tuotua keltaista Lunaa ja Ruotsalaisten lapsenlapsia onkin nyt pöntössä kasvamassa.
Ainoa täysin perheetön parvessa on Sonic (nimi juontuu hassusta vinkunasta jolla se aina aloittaa laulusäkeensä), hiukan hiljainen ja syrjäänvetäytyvä koiras jolle muut ei oikein ole lämmenneet. Siniseen perheeseen Orinocolle sitä koitin partneriksi tyrkyttää, mutta ei neidille ainakaan tässä vaiheessa kelvannut.
Vaan jospa sekin vielä oman sydänystävän löytäisi jossain vaiheessa.
Aiemmin esiteltyjen Yukonin ja Orinocon vanhemmat Odin ja Freija ovat onnellinen pariskunta, ja hoitelevat parhaillaan toista poikuettaan. Eli luvassa toivottavasti lisää sinisiä kotimaisia.
| 
|
| Freija ja Odin | |
Herra ja Rouva Ruotsalainen (nimestä voi päätellä näiden alkuperää.. :D) ovat myös vakiintunut pariskunta. Niiden parivuotias poika Trollen alkoi syyskesällä kosiskella Hollannista tuotua keltaista Lunaa ja Ruotsalaisten lapsenlapsia onkin nyt pöntössä kasvamassa.
| 
|
| Herra ja rouva Ruotsalainen | |
| 
|
| Trollen ja Luna | |
Ainoa täysin perheetön parvessa on Sonic (nimi juontuu hassusta vinkunasta jolla se aina aloittaa laulusäkeensä), hiukan hiljainen ja syrjäänvetäytyvä koiras jolle muut ei oikein ole lämmenneet. Siniseen perheeseen Orinocolle sitä koitin partneriksi tyrkyttää, mutta ei neidille ainakaan tässä vaiheessa kelvannut.
Vaan jospa sekin vielä oman sydänystävän löytäisi jossain vaiheessa.
16 joulukuuta 2017
Luukku 16: Possut lätissä
Hiemanhan nuo liejuryömijät on olemukseltaan kuin mutalätäkössä lojuskelevat jouluporsaat...?
15 joulukuuta 2017
Luukku 15: Karvakorvat
Vuonotalli Solsikken keltaiset plussapallerot eivät toki kirjaimellisesti katsoen Lintumetsän eliöstöön kuulu, mutta ovat sen verran oleellinen osa lintutädin fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitoa, että ansaitsevat kyllä paikkansa kalenterissa. Siispä tässä luukussa muutama räpsy tallin joulukoulukisoista, ensin poneista joiden selässä itsekin on tullut viime aikoina matkusteltua. :)
Ja vähän muitakin pikkujoulutunnelmia:
 |
| Udna on pätevä esteponi, mutta sujuu peruskoulukiemuratkin |
 |
| Valkohallakko Nasu, etenkin laukka vaatii ratsastajalta vähän totuttelua ja kunnon istuntaa |
 |
| Entinen jalostusori Sigurd, on hieno kaveri, mutta välillä vähän haastava saada kulkemaan rentona ja oikeinpäin |
 |
| Katla, herkkä ja hienoravinen tamma, ei ihan aloittelijoille |
Ja vähän muitakin pikkujoulutunnelmia:
| 
|
14 joulukuuta 2017
Luukku 14: Salakalat
 |
| Normaalinäkymä plekosta |
Suurella kärsivällisyydellä ja pienellä väijynnällä voi joskus onnistaakin...
 |
| Verkkopiikkipleko, ujo hämärän hiippari |
 |
| Partamonnia vähän useamminkin näkee, mutta sekin vetäytyy vauhdikkaasti lymypaikkaansa jos epäilee että siihen kiinnitetään huomiota |
13 joulukuuta 2017
Luukku 13: Timanttien säihkettä
Lintumetsän Lucia-neitona saa toimia parven tuorein tulokas (jos vielä pöntössä olevia karvattomia rääpäleitä ei lasketa), nuori ja sievä timanttikyyhkyneiti Tiffany.
Ja missä on Tiffany on siellä myöskin Herra Huu, jonka tyttö jo tukevasti kietaissut pikkusiipensä ympärille. Timantit liikkuvat lentelyn lisäksi paljon myös ihan kävellen, eikä ole harvinaista nähdä ne marssimassa pitkin lattioita tiluksia mittaillen. Vähän hömelöitähän nuo kyyhkyläiset ovat, mutta kovin sympaattisia.
Ja vielä kuuma lahjavinkki:
Kaikkihan muistaa takavuosien bonsaikissat? Nyt saatavilla myös bonsaipulu, sievä koriste kirjahyllyyn eikä vie paljoa tilaa!
Ja missä on Tiffany on siellä myöskin Herra Huu, jonka tyttö jo tukevasti kietaissut pikkusiipensä ympärille. Timantit liikkuvat lentelyn lisäksi paljon myös ihan kävellen, eikä ole harvinaista nähdä ne marssimassa pitkin lattioita tiluksia mittaillen. Vähän hömelöitähän nuo kyyhkyläiset ovat, mutta kovin sympaattisia.
 |
| Pulupartio kierroksella |
 |
| Herrasmies vie neidolle kukkia... |
Ja vielä kuuma lahjavinkki:
Kaikkihan muistaa takavuosien bonsaikissat? Nyt saatavilla myös bonsaipulu, sievä koriste kirjahyllyyn eikä vie paljoa tilaa!
12 joulukuuta 2017
Luukku 12: Punakuonot
Eilisen mustan haamun vastapainoksi tänään esitellään pari valkoista Petteri Punakuonoa. Tuisku ja poikansa Tiera ovat viimeiset jäänteet vanhasta seeprapeippoparvesta, ja ovatkin tämänhetkisen lintuparven vanhimmat (Tuisku ehkä noin vajaa 7v jos on samana vuonna kuoriutunut kuin on hankittu, tarkemmasta syntymäajasta ei ole tietoa). Reipas äijäkaksikko viihtyy aina yhdessä ja tööttäilee toivottavasti vielä pitkään ilonamme.
 |
| Tuisku |
 |
| Tiera Tuiskunpoika |
11 joulukuuta 2017
Luukku 11: Mustan joulun kärsäkäs
Musta joulu on näillä kulmilla enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta eipä hätää, löytyy siihenkin teemaeläin.
Mustanorsukala Ronsu taitaa olla tällä hetkellä talouden vanhin lemmikki. En edes muista kauanko se on isossa altaassa kärsinyt (pun intended), ainakin kymmenen vuotta, todennäköisesti kuitenkin lähemmäs viittätoista. Sekin on enemmän hämärän otus ja viihtyy päivällä enimmäkseen varjoisen juurakon suojissa. Mikä tahansa ruoka, ja etenkin pakastesurviaiset, saa sen kyllä vauhdilla piilostaan ja herkkä kärsä löytää herkkupalat lennossa jo välivedessä vajotessa, eikä pohjaltakaan mikään jää löytymättä. Ronsulla on hiukan kärttyisä luonne ja liian lähelle tulevat rauhaa häiritsevät häsläkalat palautetaan nopeasti ruotuun kevyellä sähkönapauksella. Nopeat liikkeet ja hämärän suosiminen tekevät Ronsustakin hieman haasteellisen kuvattavan, eikä sitä siksi kovin paljoa blogissa näy.
Mustanorsukala Ronsu taitaa olla tällä hetkellä talouden vanhin lemmikki. En edes muista kauanko se on isossa altaassa kärsinyt (pun intended), ainakin kymmenen vuotta, todennäköisesti kuitenkin lähemmäs viittätoista. Sekin on enemmän hämärän otus ja viihtyy päivällä enimmäkseen varjoisen juurakon suojissa. Mikä tahansa ruoka, ja etenkin pakastesurviaiset, saa sen kyllä vauhdilla piilostaan ja herkkä kärsä löytää herkkupalat lennossa jo välivedessä vajotessa, eikä pohjaltakaan mikään jää löytymättä. Ronsulla on hiukan kärttyisä luonne ja liian lähelle tulevat rauhaa häiritsevät häsläkalat palautetaan nopeasti ruotuun kevyellä sähkönapauksella. Nopeat liikkeet ja hämärän suosiminen tekevät Ronsustakin hieman haasteellisen kuvattavan, eikä sitä siksi kovin paljoa blogissa näy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)