Kissa, riippumaton lemmikki

- Kattokaas karvanopat mitä teille lankavuorta louhiessa syntyi!

- Onks tää varmasti kunnolla kiinni?

- Mjoo, kelpaa!

- Minä testaan myös!

- Meneehän tämä...

Pitäis varmaan joku teline tuolle askarrella, meinaa venyä maahan asti eikä tuossa kohdin oikein paremminkaan saa kiinnitettyä... :D

Suvipuuhia

Ohoh, taas vaihtui kuukin. Ja loma alkoi!  Jos siis taas vähän raivaisi kertynyttä kuvamateriaalia...

Alkukuusta tuli taas jälleen hämmeneltyä lupiiniliemiä lankojen kera. Tumma ja vaalea turkoosi on lupiininkukilla värjätty, ja lehdistä ja varsista tuli varsin raikasta neonvihreää :D

Käytiin myös tarpomassa luontopolkua, jonka varrella pitäisi kasvaa vähän erikoisempia kultakuusia. Siellä on käyty joskus aiemminkin vaan ei ollut moista vielä sattunut silmään. Nytkin piti katsella pitkään kyltin kohdalla ennen kuin sattui silmään yksi vaivainen rääpäle. Noh, kyllä siinä vähän on keltaisemmat vuosikasvaimet normaalikuuseen verraten.

Porkkalassakin tuli visiteerattua pitkästä aikaa, lämmintä, aurinkoa ja merimaisemaa, komea rantakäärmekin poseerasi rannalla. 

Aurinkoa ja lämmintä kesäkuussa piisasikin jo melkein riesaksi asti, sadepilvet on kiertäneet tontin kaukaa niin että tippa tai kaksi on pari kertaa tullut, ja piha on rutikuiva. Selkä on kovilla kun koittaa rahdata kastelukannuja niin että kukat ja kasvimaaistukkaat hengissä pysyisi.

Portinpielessä majailevassa betonikukkaruukussa on jo pitkään pesinyt muurahaisia, jotka puree kipeästi aina kun siinä koittaa kukkia hoidella. Toukokuun lopulla tilasin pari aurinkokennolla toimivaa muurahaiskarkotinta, jonka ääni ja tärinä pitäisi karkottaa muurahaiset. Aika humpuukilta kuulosti, vaan tuumasin ihan piruuttani testata onko sillä mitään vaikutusta. Alkuun muutaman viikon näytti siltä että skeptinen minäni oli oikeassa ja muurahaiset vaan iloisesti juoksenteli laitteen päällä, tökkäsin sitten toisenkin toiselle laidalle ruukkua, josko tehostaisi vaikutusta. Yllättäen muurahaiset alkoikin  lopulta pikkuhiljaa vähentyä ja hidastua, ja tällä hetkellä niitä ei juurikaan enää ruukussa näy, liekö sitten laitteen vai säiden ansiota, mutta taitaa tuo sittenkin ainakin jotenkin toimiakin...
Pitänee siirtää nuo jossain vaiheessa kakkostestiin etuoven tienoolle, siinä on muurahaiskolonna myös mellastanut vuosia ja kaivaa hiekat pois kiveyksen alta.

Ensimmäinen karkotin juuri ruukkuun tökättynä toukokuun lopulla

Keskikesän juhlaa

 - Ois sitten juhannus, mitäs kivaa me tehtäis?

- Mjaaa....

- Tuolla ois vaikka rastaita vahdittavaksi.

- Tai voitais metsästää ötököitä.

- Tassutkin pitäis pestä...

- Nää, ei jaksa, jos vaan lepäiltäisiin. Aurinkokin lämmittää kivasti.

- Jooo..

- Toisilla sitä on perhe elätettävänä, oli pyhä tai arki...

Pihakauden korkkaus

Tirppasetkin pääsi ensimmäistä kertaa tälle vuodelle ulkoilemaan. Vähän on aloitus  venähtänyt, osittain alkukuun kylmien säiden takia ja osittain siksi kun olen taas kerran yrittänyt kylvää uutta ruohoa tarhaan. Se kun ei oikein etene jos siemenet syödään ennen kuin ne ehtii edes itää tai nypitään parempiin suihin heti  kun vähänkin vihreää näkyy. Nyt on ruoho jo hiukan ehtinyt kasvaa, apilakin itänyt ja kelit niin kohdillaan että kissat sai muutamaksi tunniksi luovuttaa tarhavuoron linnuille.

Kivasti vihertää (vielä...)

Hiekkakylpy auringon kera on pienen viiriäisen hemmotteluhoitoa

Olen onnistuneesti hajasijoittanut johonkin jemmaan virallisen pihasiemenkipon, näkyy tuo kissankuppikin kelpaavan :D

Etsi kuvasta viisi lintua

- Me kyllä haluttais tuonne kans!

Kesäkuun alku on rankkaa aikaa pihanysvääjälle

Tällä viikolla tiistai meni melko pitkälti reissulla Meilahden sairaalakolossiin. Lääkärin aikavarauslistoille oli sattunut jotain tuplabuukkauksia, ja kun lisäksi taksikin tuli vähän etuajassa (sen päälle että olin varannut kyydin niin että paikan päällä varmasti ehtii rauhassa harhailla oikeaan kohteeseen vaikka olisi vähän liikennejumiakin matkalla), niin ihan riittävästi sai odotustilassa istuskella ja viitisen tuntia meni koko keikkaan. Eipä paljoa tarvinnut sinä päivänä enää töitä tehdä, etenkin kun oli koko illan ihan rättiväsynyt tuon jälkeen. Varmaan osittain joku vastareaktio sille kun aina niitä tuloksia vähän jännittää, tälläkin kertaa onneksi "tilanne on rauhallinen" eli voi taas ainakin sen puoli vuotta elää "terveenä"(hah) ennen seuraavaa kontrollia.

Pikkuisen on taas ylenmäärin tullut hamstrattua ja kasvatettua sekalaisia taimia, etenkin kun ei tällä selällä kovin pitkään kerrallaan jaksa kumarrella, kyykkiä, kaivella ja nostella multasäkkejä.  Olenkin pikkuhiljaa tunti-pari kerrallaan kuoputellut kasvimaahan penkkejä ja kukkia lopullisiin purkkeihinsa, ja tällä viikolla riehunut oikein urakalla vähän kestokyvyn rajoilla kun talonmieskin on taas Kajaanissa käymässä. Töissä on ollut vähän tyhjäkäyntiä projekteihin tarvittavia datatiedostoja odotellessa, niin perjantaina pidin ison osan päivää ja torstainakin pari tuntia liukumavapaita ja nyt alkaisi viimein suurin osa kasvustoista olla purkitettu, kylvetty ja kuopattu.  Tarvitsisi enää nuo vihoviimeiset loppusijoittaa, niin pääsee sitten siistimään työskentelyalueen, tasaamaan pensasaidan, kastelemaan istutuksia (hellettä povattu...), uusimaan yrttilaatikon kasvustot, kitkemään taas joka paikan valloittaneita vuohenputkia ja muita rikkaruohoja jne..... Ja muutama ruukku olisi vielä tyhjilläänkin ja perennapenkeissä aukkoja, pitäis käydä puutarhaliikkeessä...

Irtoruukkuja lammikon laidalla. Suurin osa tämänvuotistista taimista on joko itse siemenistä kasvatettuja tai minikokoisina pistokastaimina tai juurakoina ostettu, eli tovi menee ennen kuin ne kukkimaan ehtii etenkin kun on nyt ollut aika viileää ja kasvu olematonta. Vaan onhan tässä vielä kesää.

Ensimmäiset keltaisen petunian pikkutaimet alkaa laatikoissa aukoa kukkiaan, ja perennapenkissä osa pioneista nupullaan.

Kasvimaatilkulle on tökitty esikasvatetut maissit, herneet ja hernekepit, pari tomaattia ja kesäkukan siemeniä. Kesäkurpitsantaimia vois vielä hakea tuohon tyhjään penkkiin ja pari pavunalkua on vielä sisällä odottelemassa lämpimämpiä kelejä. (Ja rikkaruohot kitkentää...)

Lämpimällä seinustalla pioni kukkii jo täyttä häkää, samoin valmiina ostetut pelargonit ja verbenat.

Orvokit meinasin viedä kissa/lintutarhan koristeeksi, vaan raaskiiko sittenkään kun kukkivat noin komeasti ja tarhassa ne tulee aika äkkiä syödyksi ja/tai liiskatuksi... Laatikoissa daaliaa ja apinankukkia, välissä inkalilja. 

Viiimeisiä taimia ja disaster zone joka pitäisi jossain vaiheessa raivata säädylliseen kuntoon. Taustalla näkyvä kukkahyllykkö on kuivumassa puunsuojan sivelystä ja menossa tarhaan kiipeilytelineeksi jahka joskus joutaa sille miettiä paikan ja kiinnityksen kestämään rallitusta.

Ja ettei vaan olisi liian helppoa, kuurasin myös takakuistia jotta voisi vetää siihen jossain vaiheessa kaiteeseen uutta maalia ja lankkuihin öljyä. Perjantai-iltana olikin sitten jo selkä paitsi poikki, niin myös hyvin väsynyt ja vähän kipeä, kuten myös jalat. Ja katitkin vissiin oli uuvuksissa yritettyään koko päivän tarhasta käsin vahtia mitä se mamma oikein pihalla puuhaa. Että näin riehakkaasti meillä (taas) vietettiin viikonlopun alkajaisia.

Lankavuoren louhinnassa on nyt meneillään heppavillapusero. Marjapuuro ja tumma punaisenlila ei ole ihan lempivärejäni, mutta johonkinhan nuokin pitää upottaa. Tummasta langasta neuloin jo aiemmin villahousut, vaan sitä pulpahtelee esille aina vaan uusia keriä... Mietin josko koittaisi tuon sitten joskus valmistuttua myydä (tai vaikka lahjoittaa punaiselle ristille tms), mut mites tuo myyntiteksti, "käsinneulottu tylsänvärinen käyttämätön villapusero, 75% villaa 25% polyamidia, saattaa sisältää kissankarvoja"?

Kirsikkapuisto ja kimalainen

Roihuvuoren kirsikkapuisto on parhaimmillaan juuri nyt! Käytiin siellä viime viikonloppuna, ja jos nyt taas lämpenee niin tuskin enää kovin kauaan kukat kestävät. Viime vuonna kun käytiin ensimmäistä nähtiin vain ne japanilaisen puutarhaosion nurkalla olevat muutamat puut, kun en kovin pitkälle jaksanut silloin vielä könkätä, eikä tajuttu että se pääpuisto olikin kauempana vesitornin juurella...

Yksi päivä tuli myös tehtyä päivän hyvä työ, kun elottoman oloista kimalaista vesisaavista poimiessa se alkoikin heilutella jalkojaan ja tarrasi viimeisillä voimillaan sormeen. Laitoin lämpimälle muurikivelle kuivumaan ja hain pikkupörrille vielä tipan hunajaa palauttamaan voimia. Kärsä olikin hunajassa melkein ennen kuin sain sen kädestäni laskettua.

Saanko mä perhosia aikaan enää...

No ainakin tämmöiset perhossukat tuli nykerrettyä. Ensimmäisen tikuttelin varmaan viikossa joskus kevättalvella, sitten toisen kanssa tuli loma, korona ja välikyllästyminen tuhottoman hitaaseen ja keskittymistä vaativaan ripellyskirjoneuleeseen, joten valmistui lopulta vasta viime viikonloppuna. Pohjaväri olilsi saanut olla vähän vaaleampi, vaan tuota nyt löytyi valmiiksi. Nyt sitten on puikoilla ihan simppelit perussukat ohuesta itsekseen raidoittuvasta niin saa ihan vaan neuloa ilman jatkuvaa silmukoiden laskemista ja lankojen veivausta

Ja onhan tuossa talvella tehdyssä, sohvan selkämyksellä roikkuvassa jämälankalokerikkopussukassakin yksi perhonen...

Joskus alkutalvesta tuli nämäkin tehtyä ennen perhosia, huomattavasti nopeampaa neuloa tuommoinen systemaattisesti etenevä ja toistuva kirjoneule.

Twelve points goes to Sweden

 Kis(s)akatsomo ei tykkää Ruotsista enää. Ikinä.

- No edes NATOssa oltiin ensimmäisenä...

Go Käärijä go!

Aika myöhään on nuo viisukarsinnat niin tuskin tulee katsottua, josko sitten finaalin jaksaisi kun on niin hurja hypetys meneillään. Lankavuorta kaivellessa tuli vastaan pari jämäkerää jotain purkulankaa melkein käärijänvihreänä, niin on nyt sitten pienen eläinrääkkäyksen jälkeen ainakin kis(s)akatsomo ojennuksessa, kävi miten kävi. 😜