Kanariansaarista käymättä oli vielä La Palma ja tuumailtiinkin jotta tämän vuoden talvilomailu voisi suuntautua sinne, se kun ei vielä ole niin ylituristeerattukaan kuin nuo yleisimmät kohdesaaret joissa alkaa olla jo paikalliset helisemässä. Valmismatkoja tuonne ei näemmä näiltä kulmilta tehdä, eikä suoria lentojakaan ole (niin kuin ei Gomerallekaan), mutta googlaus tuotti kuitenkin pienen kotimaisen matkanjärjestäjän, joka paikan päällä tekee pienelle ryhmälle majoitus + patikointipaketteja kunhan hankkiutuu ensin itse saarelle.
Tovi tuumattiin otetaanko tuo vai perinteinen vuokra-auto ja itsenäinen kiertely, ja päätettiin sitten kokeilla tuota valmispakettia. Siinä on käyntikohteet ja kuljetukset valmiiksi mietitty ja suunniteltu ja itsenäisellä autoilulla kävelylenkeillä pitäisi sitten aina rämpiä takaisin siihen lähtöpisteeseen. Samalla hyvä tilaisuus taas testata omaa turnauskestävyyttä valmiilla ohjelmapaketilla, kun suurimmassa osassa retkiä oli kuitenkin auto ja kuski koko päivän matkassa ja mahdollisuus myös vain katsella maisemat tai tehdä vähän lyhennetty lenkki jos jaksaminen loppuu kesken.
Niinpä kuun alussa vietiin kissat taas häkkikomennukselle Halikattiin, tirpoille tarjolle reilusti vettä ja evästä (fisut paastoaisi sujuvasti vaikka pari viikkoa, osalla tosin on ruoka-automaatti käytössä) ja suunnattin matkalaukkujen kanssa lentokentälle. Koneenvaihto oli Teneriffalla jossa kentällä joutui notkumaan useamman väsyttävän tunnin, etenkin kun se paikallislentokin oli vielä vähän myöhässä. Vaan viimein päästiin Palmalle, jossa vastassa oli Reissusiskojen Tarja ja Satu, illallinen ja huone kivassa ja kodikkaassa hotellissa puolihoidolla.
 |
| Huoneessa odotti pieni survivalpakkaus |
Viikon aikana pyörittiin pitkin saarta kaupungeissa, laakerimetsissä, männikköpoluilla, rannoilla, vuorilla ja laavakentillä. Rauhallinen ja ihanan vehreä saari, etenkin verraten edellisvuoden Fuerteventuraan joka oli suunnilleen pelkkää hiekkaa ja kiveä (hups, siitäkin on vielä matkadokumentti tekemättä, ja aika monesta muustakin reissusta...). Säätkin suosi ihan täydellisesti, lämmintä muttei liian kuumaa, ja parhaat näköalat saatiin ihailla ilman pilviä. Patikointi oli paikoin rankkaa näillä koivilla, ja jo ensimmäisen päivän jyrkähkö alamäkikävely kipeytti lihakset tehokkaasti pariksi päiväksi, mutta oikein hienoja polkuja ja maisemia nähtiin, lisänä mukavaa seuraa ja todella omistautuneet matkanvetäjät. Reissusiskoja voi kyllä todella lämpimästi suositella jos vaan tuontyyppiset matkat yhtään kiinnostavat!
 |
| Santa Cruz näköalapaikalta, josta käveltiin alas kaupunkiin |
 |
| Kirkkoaukio |
 |
| Laurisilvametsää Cubo de Galgan reitillä |
 |
| Merivesiuimala, kuulemma usein punaliputettu näillä matkoilla |
 |
| 2021 tulivuorenpurkauksen jälkiä raivataan edelleen |
 |
| Caldera de Taburienten puiston polku kulkee pääosin männikössä |
 |
| Taburienten parkkipaikaltakin on ihan hyvät maisemat |
 |
| Tazacorten uimaranta, ravintoloitakin löytyy |
 |
| Pitäiskö laittaa tämä kyltti omaankin oveen.... |
 |
| Merimuseona Santa Cruzissa toimii Kolumbuksen Santa Maria-laivan näköiskopio |
 |
| Saaren korkein huippu Roque de los Muchachos |
 |
| Näinkin voisi käydä, juuri kun päästiin polun loppuun pölähti pilvet paikalle ja näkyvyys nolla. |
 |
| La Palma on myös astronomien mekka ja yksi vuorenkulma täynnä teleskooppeja |
 |
| Casa Roja käsityömuseo |
 |
| Yksi vaelluspolku kulkee Cumbre Viejan laavakenttien läpi. |
 |
| Eteläkärjestä löytyy suola-altaita sekä vanha ja uusi majakka. |
 |
| Saaren suurin traakkipuupari |
( Lisää kuvia kiinnostuneille löytyy omassa GoogleDrivessä ja Talonmiehen albumissa )
Hienon loman päätteeksi kotimatka sitten oli vähän takkuisampi. Teneriffalle asti päästiin onnistuneesti, ja taas sen muutaman tunnin odottelun jälkeen iltapäivällä lastautumaan koneeseen loppumatkalle, vaan sitten kapteeni kuuluttikin jotta koneen akku ei pidä virtaa ja teknikot tutkii asiaa. Tovi istuskeltiin odottamassa, vaan siihen hätään ei vikaa saatu korjattua ja lento jouduttiin perumaan. Laukkujen metsästyksen jälkeen hetki epätietoista notkumista kentällä, ja sitten porukkaa alettiin survoa busseihin majoituskuljetuksiin. Meidän bussille osui arvonnassa vaatimaton viiden tähden all-inclusive hotelli, mikä aika tehokkaasti lievensi vaivaa ylimääräisestä lomapäivästä. Pikaviestitys Halikattiin varmisti että karvaotuksetkin voi jatkaa omassa hotellihuoneessaan niin pitkään kuin on tarvis.
 |
| Vois sitä huonommassakin hätämajoituksessa yönsä viettää.... |
Seuraavana päivänä uusi yritys, puoliltapäivin takaisin kentälle, jokunen tunti odottelua ja taas koneeseen. Vaan viime hetkillä se penteleen akku hyytyi taas, vaikka kuulemma päivällä laturinvaihdon jälkeen testeissä oli kaikki näyttänyt toimivan normaalisti. Siinä vaiheessa sentään lentoyhtiö toimitti toisen koneen, jota sitten odoteltiin taas muutama tunti kentällä. (Tunnelmat alkoi olla sekoitus elokuvista "Groundhog day" ja "Terminal" kun kolmatta kertaa reilussa vuorokaudessa jumppasi samasta turvatarkastuksesta läpi ja arpoi miten taas aikaa kentällä kuluttaisi...). Ennen puoltayötä sentään kolmannella yrityksellä päästiin matkaan ja seuraavana aamuna kotosuomeen nuutuneena mutta ehjänä.
Kissat pääsi taas kotiin ja etenkin vieraita ujosteleva Riitu on ollut taas kovin hellyydenkipeä hylkäyksen jälkeen. Ja muutkin otukset säilyi hengissä ja terveinä.
