Namibia - Botswana 3

Päivä 5 - Etoshasta Twyfelfontainiin

Ivecon inkontinenssi

Aamulla hieman haikein mielin pakattiin teltat taas traileriin ja lähdettiin hiljalleen ajelemaan juomapaikkoja kierrellen puiston porttia kohden.

Puistosta poistuttua matka jatkui Twyfelfontainin suuntaan. Pian kuitenkin ilmeni että pyykkilautasoratiet olivat rikkoneet Ivecon syylärin ja jäähdytinnesteet valuivat pihalle kiihtyvällä tahdilla. Vettä lisäiltiin vähän väliä eväsvesipullovarastosta ja siinä sivussa ihasteltiin vaikkapa vastaantulevia aasivankkureita ja pikkukaupunkeja.

Hieman nilkuttaen matkaa kuitenkin saatiin tehtyä vaikka moottorin nesteet pulputtelivat iloisesti aina pysähtyessä. Twyfelfontainin lähestyessä sisäinen botanistini hihkui hurmoksessa bongaillessaan tienpielistä Welwitschioita, siis niitä tuhansia vuosia eläviä aavikkorehuja joilla on vain kaksi lehteä joita kasvattelevat elinikänsä. Pysähdyttiin fossiloituneita puunrunkoja katselemaan ja sieltä löytyi niitä Welwitschioitakin ihan läheltä ihailtavaksi. Ja pari pientä agamaliskoakin.

Welwitschia, 500- vuotias

Twyfelfontain Country Lodge majoitti porukan illaksi, ihmeempää ohjelmaa ei tänään ollut luksuslodgen ravintolassa illastamisen ja maisemien ihailun ohella. Pihalla pompottavat maaoravat olivat suhteellisen kesyjä ja tamaaneja vilisteli kallioilla.

Tai no, olihan meillä illalla tähtienkatselutuokio. Täysikuu vaan himmensi tähdet aika tehokkaasti ja loppujenkin päälle kasautui pilviä (ensimmäiset koko reissulla...), joten meni lähinnä kuunkatseluksi. Vaan olihan lodgemajoitus varsin ylellisen tuntuinen kolmen telttayön jälkeen.

Päivä 6 - Twyfelfontain

Esihistoriaa, sotamaalauksia ja pinkkiä shampanjaa

Aamupäivä kului vallan rattoisan kulttuuripläjäyksen parissa. Ensi suunnistimme Twyfelfontainille, siis sille aidolle ja alkuperäiselle lähteelle, ja sen ympäristön tuhansien vuosien ikäisille kalliokaiverruksille.

Ihan sievä auringonnousu lodgen ikkunasta...

Esihistoriallinen kartta tienoon lähteiden sijainnista

"Tanssiva kudu" iloitsee sateiden saapumisesta

Twyfelfontein, itse lähde

Mitähän tapahtuisi jos tuon pienen kiven ottaisi pois...?

Pikaisesti käytiin katsastamassa myös "Organ pipes", erikoiset pystyyn jähmettyneet kivikerrostumat. Islannissa oli vähän samanlaisia.

Ja sitten päästiin paikalliseen kotiseutumuseoon tutustumaan damara-kulttuurin entisaikaisiin tapoihin.

Damara living museum, sisäänkäynti

Parantavien yrttien esittely

Aurinkovoiteen esittelyn jälkeen turistikin sai tökötit naamaansa ennen kuin ehti sanoa "damara".

Joku lautapeli jonka säännöt kyllä jäi vähän hämäräksi

Tulentekoa puutikkua hankaamalla.

Kylän vähemmän arvostettu asukas, joka pääsi hengestään heti kun turistit lopettivat kuvaamisen...

Ikävä vaan että edellisiltana tehdyt bussinfiksailuyritykset ei oikein toimineet vaan nesteet valuivat edelleen parkkipaikalle. Meidät palautettiin lodgelle odottelemaan tilannetiedotetta korjausten edistymisestä, alkuperäisen aikataulun mukaan nyt olisi pitänyt olla jo reippaasti matkalla rannikon suuntaan. Mutta mikäs siinä uima-altaan reunalla lekotellessa ja yrittäessä sihtailla kameraan hieman ujostelevia pihaliskoja.

Jonkun ajan kuluttua Pekka tuli ilmoittamaan jotta jäämme lodgeen vielä toiseksi yöksi (voi kuinka ikävää...) mutta ohjelma pyritään rukkaamaan niin ettei mitään oleellista jää pois jatkossa. Lisäksi lähdettiin ilta-ajelulle unimogin kyydissä etsimään aavikkonorsuja. Norsuhavainnot jäi kyllä muutamaan lantakasaan, mutta maisemat oli komeita ja unimogilla rallittelu oli kyllä jo kokemus sinänsä, tuli ihan Tansanian matka mieleen... Sundownerina tarjoiltiin pinkkiä skumppaa. Menetteleehän tuo.

Namibia - Botswana 4

Päivä 7 - Twyfelfontainista Swakopmundiin

Hyljekolonia ja dyynien Crocodile Dundee

Ivecon uusi syyläri oli viimein saapunut (tuoja oli kuulemma eksynyt matkalla) ja asennettu paikoilleen joten matka jatkui jälleen, suuntana Atlantin rannikko ja Swakopmund. Pitkällä siirtymällä jaloiteltiin jokusen kerran ja ihailtiin komeita tamaanikallioita ja muutakin elämää.

Rannikon siintäessä oltiin jälleen kerran vähän aikatauluista jäljessä ja hetki keskusteltiin jätetäänkö Cape Crossin turkishyljeyhdyskunta välistä, vaan juuri kukaan ei sitä halunnut. Niinpä tiputettiin traileri risteykseen, jätettiin Ewald vahtiin ja koukattiin kevyemmällä pelillä vauhdikkaammin pohjoiseen. Olihan siellä hylkeitä. Paljon. Eikä mitenkään ruusuinen tuoksu (minkä varaan Pekka oli vähän laskenut ajoituksessa, vaan eihän se tietty hc-luontoturisteja pysäyttänyt).

Ja sitten pikavauhtia Swakopmundiin, matkalla vaan napattiin lounaspaketit rantahotellilta mukaan ja syötiin ne matkalla bussissa. Perillä oli jo odottelemassa iltaohjelman kyyditys joten loikattiin vaan autosta toiseen. Tony Collard opasti meitä aavikon pikkueläimiin Swakopmundin lähellä olevalla pienellä dyynialueella. Myöhäisen saapumisen johdosta saatiin vähän typistetty kierros (ainoa asia mikä Namibian osuudesta jäi hiukan kaihertamaan) mutta aivan mahtava persoona. Tyyppi ajelee pitkin hiekkaa nelivetomaasturilla vetäen smalltalkia turistien kera, sitten yhtäkkiä lyö jarrut pohjaan ja käskee odottaa hetken, hilpaisee dyyni rinnettä ylös, kaivelee vähän hiekkaa ja tulee takaisin jonkun pikkuliskon kanssa. Uskomaton kaveri joka selvästi osasi hommansa ja aidosti välitti aavikkoluonnosta. Vaikka nyt vähän otuksia riepottelikin turistien iloksi.

Pikkulontti vähän murjotti häiriöstä (Chamaeleo namaquensis)

"Dancing white lady" (Carparachne aureoflava)

Sidewinder

Gekko joka viettää päivät maan alla hiekkaan kaivautuneena. (Palmatogecko rangei)

Namibialaista korvakorumuotia

 

Päivä 8 - Swakopmundista Walvis Bayhin ja Sesriemiin

Ostereita ja delfiinejä

Aamu hieman kosteankalsea ennen kuin aurinko taas alkoi lämmittää, ohjelmassa veneretki Walvis Bayn lahdella mereneläviä ihmetellen. Hämmästeltiin heti satamassa veneen kylkeen liimautuvia pelikaaneja, vaan ne olikin kärkkymässä veneoppaan tarjoilemia kalalahjuksia. Samoin pieni merimetso. Ja pian veneeseen rojahti hylkeitäkin ("odottakaa hetki ennen silittelyä niin katson kuka se on, osa puree"). Ja oli siellä niitä delfiinejäkin liikenteessä. Ja aamupalaksi voileipiä, tuoreita ostereita ja skumppaa (eikö nykyturistit muuta enää juo?). 

Timantinetsintäalus

Sitten olikin jo aika jättää rannikko taakse ja lähteä pitkälle ajolle kohti ikivanhaa Namibin autiomaata ja punaisia dyynejä. Aurinko jo laski ennen kuin saavuttiin majapaikkaan Sesriemin leirintäalueelle, mihin teltat pystytettiin viimeistä kertaa.

Pieni hidaste matkan varrella...