Poikaponi

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Sigurd
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Sigurdin selässä taas kun herran vakinaisempi ratsastaja ei ollut maisemissa. Mä saattaisin ehkä oikeasti tykästyä tuohon poniin. Nyt kun vähän alkaa saada näppituntumaa mitä sillä kärsii tehdä ja miten se mihinkin reagoi, menee satunnaisia pätkiä lähes yhteisymmärryksessä. Etenkin ravikahdeksikolla meni pätkiä melkein rentona ja varsin nätisti ja herkästi kuulolla. Lopussa treenattiin vähän laukannostoja käynnistäkin ihan kohtuullisella menestyksellä. Vähän se välillä meinaa hiukan lämmetä liikaa ja juosta alta karkuun, mutta viimeistään vähän reilummalla pidätteellä kyllä palailee taas ruotuun. Pitää vain itse muistaa ratsastaa eikä jäädä vaan lillumaan kyytiin.
Tallissa tuon vielä pitää välillä äijäillä ja uhoilla naapurikarsinan ruunille ja vinkuu välillä kuin pistetty possu. Ei vissiin vielä ihan sisäistänyt että on nyt ruuna itsekin...

Vauvakuumeilua

Hyvää huomenta tipuset, kuinkas on sunnuntaiaamu käynnistynyt. ... Hetkinen mikäs tuo....
Luulisi keuhkotautitoipilaalla olevan parempaakin tekemistä kuin plopsautella munia voimaruokakuppiin, niin kuin vaikka lepäillä ja parantua.


Njoo, mitäs lentohäkki, kaikki ok. Eiku missä ihmeessä Huu ja Sancy ovat??? 
Jahas, piilossa tekoviikunassa. Ja mitähän herrasväki siellä nyt oikein kuvittelee tekevänsä??

No on tuossa ainakin puuhaa ollut toviksi keräillä pohjamuhien seasta kaikki edes etäisesti pesätarvikkeeksi kelpaava aines...

Joo, olen ilonpilaaja ja hajotin tekeleen. Vaikka kuinka söpöilette ja esitätte kaltoinkohdeltuja siamilaisia pulukaksosia. Elämä on. 

Ja sinäkin siinä.
 
Älä. Edes. Ajattele. 

Sinun todo-listallasi ylimpänä olis nyt
s-u-l-k-a-s-a-t-o, niinkuin noiden päähöyhenten kasvattelu vaikkapa ensi alkuun jos koko puku tuntuu ylivoimaiselta ajatukselta.


 
Laitan prkl koko sakin kohta takaisin pihahäkkiin. Siinäpähän mietitte uudestaan oliko poikaskuumeilu ihan fiksu idea kun alkaa räntää roiskimaan ja päivänpituus on noin puoli tuntia, nih...

Retriitti

Ripustin Rillin retriittikopin vaihteeksi ikkunalle. Kävi kyllä tutkimassa mutta ei mennyt sisälle. Pitänee siirtää takaisin johonkin suojaisempaan kohtaan jos ei ala kelvata, olisi vaan tuossa ihan passeli ja koristeellinen paikka.

Ponin paketointi

Aika: Maanantai 
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Edelleen jatkettiin yrityksiä saada poneja vähän kasaan ja pyöreäksi paketiksi runsaiden taivutteluiden avulla. Vähän ravi-seis siirtymisiä kiemuralla myös ja laukassa ympyröitä ja kulmankatkaisua uralla. Tällä kertaa oli kokeeksi pienen kannuksetkin jotta saisi ponin moottoria hereille, ja kyllähän se Udna reippaasti liikkuu, mutta edelleen ongelmana se etupainoisuus ja kädelle painaminen. Saahan sen pään ihan nättiin asentoon jos tarpeeksi jaksaa kiskoa, mutta pitäishän se poni saada se edes hetken joskus itsekin takajalkojensa päälle....

Harlekiiniharmeja, orsiongelmia ja siivetön seepra

Ylimpänä isä ja poika,
keskellä kaljukerho,
alla äiti

Ei nyt taas tämä linnupito ihan vastustelematta suju.

Silloin kun joku tipu on kipeänä on aamuisin yön jälkeen ja taas illalla töistä tullessa aina pieni jännitysmomentti kurkata lintuhuoneeseen onko potilas edelleen hengissä. Perjantai-iltana oli huojentavaa nähdä että Ruska on edelleen pirteä ja toivottavasti jo toipumaan päin vaikka välillä vielä yskänpuuskiakin tulee. Vaan sitten muuta porukkaa tervehtiessä sattuikin yllättäen silmiin pieni eloton mytty häkin pohjalla. Isäharrikka, veljeskolmikosta elinvoimaisin, juuri höyhenet vaihtanut ja komeimmillaan, ilman mitään ennakkovaroitusta oli ottanut ja kuollut noin vaan. : (

Ei tämä harlekiinien kasvatusharrastelu näin oikein etene, talossa on nyt sitten yksi oikein komea nuori diluutiokoiras ja yksi hyvä keltainen naaras (joskin juuri nyt vielä sulkasato kesken eikä ulkoasultaan ihan parhaimmillaan). Ne vaan  on siis äiti ja poika eikä keskenään pesitettävissä eli molemmille pitäisi nyt hommata oma puoliso jotta jotain kasvatusta voisi edes harkita. 

Onhan tuolla häkissä vielä sitten yksi normaalikoiras (kuolleen veli), ja se sininen naaras, mutta molemmat taas jumittavat höyhenten uusintaa ja kaljuilevat, eli kun tuo näyttää olevan toistuvaa eikä ruokintarytmirukkauskaan ainakaan vielä ole noille kahdelle tepsinyt, niin ei noita geenejä kannata eteenpäin siirtää, etenkin kun naaraalla on vielä pientä alanokan liikakasvuakin. Ja kun niitä jo pari vuotta metsästettyjä sinisiä pareja ei mistään tunnu ilmaantuvan on nyt sitten pesitykset jäissä niin kauan kun jostain saa uusia jäseniä parveen (jos ny ei jotain kanariavirityksiä talven mittaan tee...).

Toinen päänvaivaa aiheuttava aihe on sitten ollut lentohäkin vuotuinen uudelleensisustus. Käytännön hygienian kannalta paras olisi kylmän askeettisesti muutama suora orsi riittävällä etäisyydellä toisistaan ja identtiset varakappaleet jotka saa vaihtaa pesua varten parissa minuutissa paikoilleen. 

Esteettisutopistinen minäni taas haluaisi sellaisen vehreän minieedenin jossa onnelliset tirpat vemmeltävät luonnollisen kasvillisuuden lomassa. Karu todellisuus vaan lyö silmille siinä vaiheessa kun elävät kasvit nypitään hengiltä hitaasti mutta varmasti ja tekokasvitkin on noinkin rajalliseen tilaan aika mahdoton asetella niin etteivät ne peity vähemmän hehkeään guanokerrokseen varsin vauhdikkaasti ja niiden ja muiden sisusteiden jatkuva suihkuun raahaaminen ja taas paikoilleen asettelu tipujen säntäillessä paniikissa ei nyt vaan ole pidemmän päälle kovin antoisaa puuhaa, eikä uusien isojen elävien tai muovisten ostaminen muutaman kerran vuodessa olisi ihan halpaa lystiä. Kompromissiratkaisuna tällä sisäpelikaudella päätin jättää häkin sisälle lintujen leikkipaikaksi enää yhden tekofiikuksen häkin nurkkaan survottuna mahdollisimman vähien orsien alla. Orsiksi vanhojen köysilenkkien lisäksi muutama rankasti karsittu kirsikanoksa höystettynä parilla pikaliimalla kiinnitetyllä tekoviikunanlehdellä niin että bambutapetin avustuksella edes pienenpieni illuusio vihreästä pusikosta säilyy...

Tänään on sitten viimeinen loishäätötippa annettu koko porukalle ja suurin osa tipusista päässyt taas normaalielämään ja puunattuun lentohäkkiin asustelemaan, ja voi taas vapaalennätyksetkin aloittaa. 

Kanarianherrasväki jää vielä erilleen pienempään häkkiin ainakin antibioottikuurin loppuun asti, ja Ruska pääsi teho-osastolta minieristyssellistä kaverinsa seuraan. 

Halla on myös yhä omassa yksiössään, viime talven sulkasadon jälkeen se ei ole saanut kunnolla kasvatettua uusia pitkiä sulkia ja on siis ollut jo pitkään lentokyvytön reppana. Kevään tehoruokintakuurin jälkeen näytti että vähän olisi taas uusia alkanut kasvaa, ja laitoin sen sitten kesäksi pihahäkkiin muiden seuraan aurinkoa ottamaan, mutta siellä onkin suojattomat ja pehmeät alut jälleen katkeilleet ja pudonneet pois niin että saa taas aloittaa kasvattelun ihan nollasta. 
Ikävin mahdollinen syy tuohon tilaan on virus, jolloin sulat ei välttämättä ikinä kasva enää takaisin ja pitää sitten jossain välissä vakavasti miettiä onko seepriksen elämä elämisen arvoista ihan siivettömänä... Mutta seuraillaan nyt vielä tovi tilannetta josko olisi vaan joku yksilöllinen ravinnehäiriö tai sulkatuppien tulehdus tms korjattavissa oleva syy (nythän on sitä antibioottiakin niin että sillekin samalla riittää...). Nuo pikkutipujen sulkia tiputtelevat virukset kuitenkin yleensä on lähinnä ihan pienten poikasten jo ensimmäisessä sulkasadossa tuleva ongelma, hieman epätodennäköistä että nyt yhtäkkiä jo reilu parivuotiaalla linnulla alkaisi vaivata semminkin kun muilla ei ole ollut vastaavaa ongelmaa... Nyt kun pääjoukkio on lentohäkissä saa tuolle taas tehtyä pikkuhäkkiin tämänhetkistä tilapäissäilöä isomman oleskelutilan ihan matalilla orsilla ettei koko ajan telo siipiään lisää.

Halla, sulaton seepra

Punainen Paholainen ja Sininen Salama

Meidän uudet perheenjäsenet. Talonmies osti jo kesällä sinervänharmaan auriksen edesmenneen rellun tilalle, ja kun vanha yaris meni siihen vaihdossa niin kävin sitten nyt perjantaina hakemassa kakkosmobiiliksi toisen vähänkäytetyn pirteän punaisen riisikipon (vaikkei värillä sinänsä väliä niin oli ne vanhat mustat ruumisautot vähän ankeita). On muuten itse asiassa ensimmäinen auto jonka olen ihan itse omiin nimiini ostanut, muut on olleet joko vanhemmilta saatuja jämiä tai lähinnä Talonmiehen valitsemia ja rahoittamia. Pitäs vaan tuo kottero vielä jossain välissä maksaakin....

Nii onko tää nyt sittenkään Punainen Paholainen vai My Little Pony...?

Rohinaa edelleen

Ruska-kanaria oli välillä jo huomattavasti parempi ja yskiskelykin selvästi vähentynyt, mutta alkuviikosta meni taas huonompaan suuntaan ja maanantai-tiistaina hengitys oli välillä todella vaikean näköistä nokka auki pyrstöllä pumppausta. Otin sen sitten muiden seasta ihan omaan pikkuyksiöön että varmasti pysyy lämpölampun alla (eikä tarvii kilpailla paikasta vaikka pulujen kanssa), niin että pystyy kuitenkin ristikon läpi vähän seurustelemaan kaverien kanssa. Tilasin sitten lääkärin ja antibioottikuurinkin kun ei kotihoito tunnu kunnolla tautia  nujertavan. Ja luonnollisesti heti kun lääkäriaika oli varattu oli tipu seuraavana päivänä jo taas pirteämpi... Noh, nyt on kuitenkin tropit haettu, jospa tuolla kuurilla nyt sais pienen keuhkot kuntoon taas.

Aina näissä tilanteissa tulee mieleen jotta olis kyllä ihan kiva jos olisi jotain hyvin säilyvää yleisantibioottia jota voisi aina olla kaapissa valmiina, niin että tarpeen tullen ei tarvitsisi aina arpoa viitsiikö rasittaa sairasta otusta lisää lääkäriin raahaamalla (jos ei suostu puhelinreseptiä laittamaan) ja saako sitä vastaanottoaikaa edes jollain järkevällä aikavälillä tai elääkö se perjantaina klo 20:00 oireilemaan alkanut otus viikonlopun/juhlapyhien yli että ketään saa ylipäätään kiinni. Kun noita tirppoja on kolmisenkymmentä vuotta nurkissa pyörinyt niin alkaa kyllä jo aika hyvin itsekin nähdä milloin kuuri olisi tarpeen ja ehkä jopa vielä voisi auttaa, vaikkei eläinlääkärin koulutusta olekaan...

Peruskoulua

Aika: Maanantai 1.9.
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Laitetaas samaan pötköön kun ei mitään oleellista eroa edelliseen... Eli edelleen yritettiin taivutella ja kasata poneja kulkemaan suunnilleen oikeinpäin volteilla ja ympyröillä ja jatkettiin laukannostoja ravivoltin kautta. Udna edelleen vastahakoinen taipumaan vasempaan ja oli vissiin vähän väsykin viikonlopun kisahälinästä ja painoi välillä kädelle niin että hauikset meinasi loppua yrittäessä nostattaa sitä niskaa edes vähän. Joo, eihän siihen vetokisaan pitäis ryhtyä vaan pitäisi saada poni kulkemaan ihan omilla jaloillaan vaan ei ny just jaksanut veivata paremmin (noh, ainakin eteen-alas sujuu mallikkaasti....). Oikeassa kierroksessa taas hetkittäin melkein siistejä pätkiä ja pari ilmavaa laukannostoa.

---

Aika: Maanantai 25.8.
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Kentällä taas, ponin taivuttelu- ja kasausyrityksiä runsailla kiemuroilla ja volteilla. Ympyrällä puoli kierrosta ravia, voltti ja laukannosto ja puoli kierrosta laukkaa. Vähän jäykkä taas toiseen suuntaan eikä kovin rento muutenkaan, mutta kohtuullisen kuulolla ja pari nätihköä pätkääkin ja pari hyvinkin kelvollista nostoa lähes vaan lonkkaa heilauttamalla (ja yksi jossa oltiin totaalisesti eri askeleessa ponin kanssa ja saatiin aikaan vaan viiveellä ristilaukkaa). Itse vaan meinasin ottaa alkuraviverryttelyn vähän liian tosissani ja vissiin jotain taas liikaa jännitin/unohdin hengittää kun meinas kuolema tulla het alkuunsa. Se taas siitä "tällä kertaa koitan keskittyä ratsastamaan ryhdikkäänä mutta rentona"-yritelmistä... No ainakin poni oli taas melko hikinen kaulalta, että kait sekin jotain töitä edes yritti tehdä...

Kameleonttikonflikti

Tarjoilin liskoliinille jauhomatoa kädeltä, niin kuin lukuisia kertoja ennenkin. Herätti suuren innostuksen ja ampui ihan mallikkaasti, valitettavasti vaan vähän hätäisesti kaukaa ohi ja kieli liimautui käteen. Kamsu päätti sitten hölkätä oksaa pitkin kielensä perässä ja napata toukan suoraan suuhun. Yritin pikaisesti yhtä aikaa estää matoa kiemurtelemasta pois kämmeneltä ja olla kiskomatta reptiiliä kielestä sillä seurauksella että loppujen lopuksi ahneen liskon suuhun päätyi jauhiksen lisäksi pikkurillin pää.  On muuten yllättävän suuri puruvoima noinkin pienellä elikolla. Sormi hellänä loppuillan vaikkei mitään näkyvää jälkeä jäänytkään...

Sataa sataa ropisee

Vettä losottaa ja ukkonen jyskää, eikä ennuste kovin paljoa paremmalta näytä ainakaan viikkoon. Yölämpötilatkin alkaa hiljalleen mennä kovin alas, joten ei taida tipuille ulkoilu enää nautinto olla, jossei joku intiaanikesä vielä yllättäen ilmaannu. Haavinpa siis otukset taas sisään, saavat nyt tovin olla pikkuhäkissä että saa ulkoloiskuurin annettua (helpompi haavia kiinni pikkuhäkistä) ja saa lentohäkin taas sisustettua siivouksen jäljiltä uusiksi (eihän tässä olekaan ollut kuin vain koko kesä aikaa sitä tehdä...)

Kovin oli porukka uuvuksissa kiinnihaavinnan ja nokka/kynsi/loishuoltotarkistuksen jälkeen

Saapahan toipilaskin vähän seuraa. Se on ollut sen verran pirteä että edelleen mennään vaan lämpöhoidon turvin (niin kuin joskus lienen maininnut niin minulla on enimmäkseen vain huonoja kokemuksia pikkutipuista ja antibiooteista joten en niitä ihan ensimmäiseksi hae). Edelleen se jonkun verran pärskii ja rohisee ja ääni on melkoista raakuntaa, joten tuuppasin sille vähän timjaminvarsia nakerreltavaksi. Timjaminhan pitäisi auttaa yskään ja hoitaa hengitysteitä. Auttaa tai ei, niin ei siitä nyt ainakaan haittaakaan ole...