13 elokuuta 2020

Akuutti halipula

Ihminen, voisitko laittaa sen koneen pois tieltä, hänen kissuutensa kaipaa lämpöä ja läheisyyttä just nyt. (Ja tuon ei edes pitänyt olla sylikissa...)


07 elokuuta 2020

Pedikyyripäivä

Aurinkopäivän vuosisiivouksen jälkeen olikin sitten vuorossa sateisempana päivänä tirppojen parin tunnin massakiusausoperaatio

  • kasaa käsille kynsileikkurit, tavalliset sakset, pumpulipuikkoja/vanulappuja, verenvuotoa tyrehdyttävää jauhetta, loishäätötipat ja omatekoista rasvasotkua
  • haavi yksi lintu kiinni häkistä A (tämä kestää välillä enemmän, välillä vähemmän aikaa...)
  • laita loishäätötippa kainaloon (tai niskaan, paljaalle iholle kuitenkin) 
  • leikkaa kynnet (jos liian pitkät), lisää verenvuotojauhetta jos lipsahtaa verille
  • tarkista nokka, trimmaa jos liikakasvua, rasvaa jos hilseilee tai näyttää muuten kalkkijalkapunkkiselta
    (jos selkeä tapaus niin niin ihan hitunen lisää loislääkettä myös suoraan ongelmakohtiin sekä nokkaan että jalkoihin)
  • tarkista jalat haavojen ja bumblefootin alkujen varalta, pese jos jostain syystä likaiset, rasvaa jos kuivat ja hilseilevät tai muuten kalkkijalkapunkkisen näköiset
  • tarkista pulleustilanne ja yleiskunto ja höyhenys, rasvaa kevyesti jos on isompia paljaita laikkuja
  • laita lintu häkkiin B (tai C  tai D jos jostain syystä tarvis eristää muusta parvesta toviksi)
  • toista alusta alkaen kunnes häkki A on tyhjä
  • palauta tirpat häkistä B häkkiin A (ja varustele tarvittaessa muut häkit)
  • pidä tirpat häkissä ja ilman kylpyvettä päivä-pari että loistippa saa imetyä rauhassa ja tirpat toipua kiusaamisesta
Eipä mitään hälyttävää tällä kertaa löytynyt, Roihulla vähän hengitys rahisee, pitää antaa jossain vaiheessa toinen loistippa ja seurailla tilannetta. Pientä kalkkijalkaepäilyä joillain, mutta voip olla vaan törmäilyn jälkiä/kuivaa ihoakin. Harrikkanaaraista suurin osa vaan kaljuilee edellee, joten keskeytin niiden kesänvieton ja joutuvat nyt pulujen kanssa eristyksiin pesityshäkkiin "höyhenhuoltoyksikköön".
Loput sitten toipuilee koettelemuksesta lentohäkissä.
Isä ja poika laulaa duettoa
Tukkis sai kevyen tukanleikkuunkin niin näkee taas paremmin.
Jostain syystä uusi tammiorsi kelpaa paljon huonommin kuin vanha männynoksa...

01 elokuuta 2020

Vuosihuolto

Tällä viikolla lintuhuone on taas pikkuhiljaa puunattu vuoden aikana hankalampiinkin nurkkiin kertyneestä ryönästä ja on taas hetken puhdas ja raikas ennen kuin pöly ja guano alkaa hitaasti mutta varmasti tunkea joka paikkaan. Alkuviikolla aloiteltiin pikkuhäkin kärräämisellä pihalle puhtaaksi suihkuttelua varten, ja samalla seinustalla olevan lipaston siirto sivuun että saa koko seinän putsattua. Samalla siirrettiin ilmalämpöpumpun putkisto kulkemaan häkkiseinällä vähän ylempänä, mikä helpottaa tavaroiden asettelua ja putkikotelon puhtaanapitoakin. Varahäkit ja kuljetushäkit on putsattu (joku ahkera pesänrakentaja oli tunkenut kuljetushäkin seinään päin olleisiin rakosiin pienen muovipussillisen verran höyheniä, purua ja peperisilppua) ja varastoitu nyt lintuhuoneen sijaan eteisen kaappien päälle. Näin pesityshäkin päällys on kokonaan vapaa ja sen päälle on ripustettu pitkä istumapuu, ja sieltä variseva ryönä on helpommin hallittavissa häkin päällä olevilla paperoiduilla muovivadeilla.


Sinne tänne kertyneet kipot ja kupit pesty ja kasattu taas yhteen laatikkoon. Siemenhyllykkö ja kaikki muukin irtain on pyyhitty pölystä, lattia luututtu, matto tampattu ja patterintausta ja ilmansuodatinkin imuroitu puhtaiksi. Jonkun verran irtoroinaa vielä odottelee lopullista sijoituspaikkaa ja ikkunan edustaa pitää vielä vähän miettiä. Siinä ollut pikkuhäkki (jolle ei kyllä oikein järkevää paikkaa olekaan ollut) on tällä hetkellä kaverilla lainassa, pulut kävi siellä vähän kasvattelemassa taas höyheniä ja menee näillä näkymin taas takaisin jahka kaveri palaa reissusta. Voi olla että saavat jäädä sinne pidemmäksikin aikaa kun nuo kanarialaiset nyppii niiltä pyrstön ja selän heti kun samassa häkissä ovat ja vähän hankalaksi lennätysten kannalta menisi jatkuvasti niitä eri häkissä pitää.

Vähän vaiheessa...

Onkohan noita kippoja varmasti tarpeeksi?

Eilen sitten oli viimein sen verran vähäsateisempi päivä että sai siivekkäät hätistettyä koko päiväksi pihalle ja pääsi itse lentohäkin kimppuun. Seinää vasten olevien osien taustaa ei kunnolla saa puhtaaksi purkamatta koko häkkiä, ja siihen en nyt vielä tällä kertaa jaksanut ruveta, mutta muuten on häkki kokonaa tyhjennetty, putsattu, sisustettu uudelleen ja pohjalla on taas kokonaan uudet purut (tilasin Musti&Mirrin alennuskupongin innoittamana neljä säkkiä Millamore supersoftia, jos käyttäisi pelkästään sitä hetken että näkee onko vaikutusta pölyn kertymiseen). Toisen päädyn kiipeilyverkko alkoi olla jo sen verran hajalle nypitty että heitin sen menemään ja laitoin tilalle kivan tammenoksan, muuten mennään aika samalla systeemillä kuin aikaisemminkin.








26 heinäkuuta 2020

Riitun reissupäiväkirja

Palvelijat on jonkun aikaa höpöttäneet jostakin lomasta. Ilmeisesti se tarkoittaa että aamuruoka tulee jatkuvasti myöhässä ja muutenkin ne poukkoilevat ihan miten sattuu ilman normaaleja aikatauluja. Kaiken lisäksi minut survottiin yhtenä iltapäivänä ihan varoittamatta kujetuskoppaan ja auton takapenkille ja mutisivat jostain matkustamisesta. Koitin alkuun maukua vastalauseita mutta ei niitä mitenkään noteerattu. 
 
Muutaman tylsän tunnin jälkeen tultiin paikkaan jossa käytiin joulunakin, siellä on joku vanhempi ihminen joka koittaa koko ajan lääppiä ja sanoo itseään mummoksi, piti välillä vähän antaa hipaista että saa olla sitten hetken rauhassa. Tutkin kyllä tarkkaan joka paikan, mutta en tuntenut oloani siellä oikein kotoisaksi ja aloin yöllä naukua niin että emäntäpalvelija lopulta telkesi minut nurkkahuoneeseen yksin. Ei sitten niin mitään käytöstapoja.

Maisemassa ei valittamista

Aamulla jouduin taas auton kyytiin, onneksi nyt matka oli vähän lyhyempi ja sen päätteeksi oltiinkin tutussa paikassa, vanhassa kodissani! Siellä olikin ihan kiva majailla pari päivää, tuttu ihminenkin siellä vielä asustelee. Löysin vanhan leluhiirenikin ja kannoin sen muutaman kerran palvelijoiden sänkyyn etteivät unohda sitä enää matkasta. Käytiin jonkun oudon ja vähän pelottavan paikan pihalla, jossa palvelijoiden piti laittaa kuonokopat päähän (minun ei tarvinnut). Sieltä löytyi edellinen pääpalvelijakin, mutta se oli vähän omituinen ja kutsui minua Miskaksi, ehkä pitää tyytyä noihin nykyisiin vaikka palvelussa onkin vähän väliä huomautettavaa.
Edustuskissa

Villikissa

Ja sitten TAAS mentiin autossa kopassa. Välillä palvelijat pysähtyivät syömään (minulle ei mitään annettu, aika törkeää) ja sanoivat että autossa on liian kuuma odotella, joten sain nököttää kopassa ulkoterassilla pöydän vieressä. Viereisessä pöydässä oli joku hassu pieni otus, emäntäpalvelija sanoi sitä perhoskoiraksi. Tuijottelin sitä pitkään, mutta en oikein osannut päättää olisiko sitä pitänyt pelätä vai yrittää saalistaa. Lopulta sitten saavuttiin taas johonkin uuteen ja outoon paikkaan, mutta onneksi sieltäkin löytyi sauna jossa voi käydä vähän aikaa murjottamassa. Ihan OK paikka sekin sitten oli, palvelijat aina hävisi päivällä johonkin mutta tulivat sitten kuitenkin ajoissa tarjoilemaan iltaruoat. Sanoivat vaan lähtiessään että minun pitää vahtia kämppää.

Mihis sitä nyt jouduttiin...

Outoja tyyppejä parveilee pihalla

Ensimmäisenä päivänä kävivät kuulemma kiipeilemässä Riisitunturilla. Emäntäpalvelija sai jalkansa kipeiksi ja kertoi joskus kuulleensa että  ennen vanhaan kolotuksia hoidettiin kissannahalla, mietin hetken pitäisikö mennä lauteiden alle piiloon. Laittoi minut hetkeksi nilkkojensa päälle kyljelleen, mutta sanoi sitten että nyt on vähän liian lämmintä kissannahkaterapiaan. Vähän muhkuraista siinä olikin maata.




Valpas vahtikissa

Toisena päivänä ohjelmassa oli kuulemma käynti Jyrävällä, ja kesäkelkkamäen laskua. Kolmantena päivänä koskenlaskua. Hulluja nuo ihmiset, kuka nyt vapaaehtoisesti itsensä kastelee! Tai ylipäätään rehkii kun voisi vaan loikoilla sohvalla.

Jyrävä

Aallokkokoski

Rankkaa tää lomailu... (huomaa The Hiiri)

Sitten lähdettiinkin taas autoilemaan, pysähdyttiin pikaisesti vanhassa kodissa vähän jaloittelmassa ja jatkettiin siitä vielä pariksi yöksi taas siihen ensimmäiseen paikkaan ennen kotiinpaluuta. Nyt se oli jo vähän tutumpi enkä enää marissut. Sää oli muuttunut sateiseksi joten palvelijat kävi vain vähän ajelemassa lähitienoilla ja hamstrasivat ensi talvea varten tehtaanmyymälästä pari laatikollista talipötköjä tinteille. Onpahan pihallakin jotain tuijoteltavaa niinäkin päivinä kun nuo emäntäpalvelijan linnut (joita muka ei sais syödä eikä edes säikytellä) ei tarkene ulkoilla.
Hiljainen kansakin käyttää maskeja tänä kesänä

Mummolassa

21 kesäkuuta 2020

Hehkutusta

Pihahäkin pengerryksen puureuna oli jo todella pahasti lahonnut alaosastaan ja niin kallellaan että mullat oli tulossa käytävälle.


Hetki mietittiin mennäänkö halvalla ja haetaan vaan uusi puureuna, mutta sitten tuumattiin jotta investoidaan kuitenkin vähän enemmän kunnon muurikivireunukseen niin ei tarvitse heti olla taas uusimassa. Vaihtoehtoja googlaillessa eniten silmää alkoi miellyttää Ruduksen rustikko betonikivi joka imitoi melko kivasti aitoa liuskekivimuuria. Väriksi valittiin kahdesta vaihtoehdosta  vaaleampi "hehku", ja tilasin niitä sitten kerralla pari lavallista samaan konkurssiin (on pari muutakin penkinreunaa joille tarttis tehdä jotain...)

Tästä se sitten lähti, käytävältä rapartperilaatat evakkoon, lahonnut reuna irti, multaa sivuun pois tieltä ja vähän tasoittelua ja hehkukivien mallailua:

Alimmaiseksi laitettiin käytävältä lähtien suodatinkangas ja sen päälle muutama säkki asennushiekkaa, päälle muurikiviä neljä kerrosta kiviliimalla varmistettuna:

Sitten multa ja muurin keskivaiheilla myös sivuun käännetty akankaalimatto takaisin paikoillleen ja suodatinkankaan trimmaus niin että reuna jää siististi mullan pinnan alle.


Lopuksi lisää hiekkaa että laatat asettuu taas keikkumatta ja siististi takaisin käytävälle, parista kohtaa tursottavien liimajäämien pois rapsinta ja tänään kesäkukkasomisteet mukaanlukien jostain huhtikuulta asti myyntipurkeissa odottaneet orvokkiparat viimein paikoilleen, ja valmista tuli!



20 kesäkuuta 2020

Juhannuslaiskottelua

Linturintamalla on ollut taas viime aikoina surua (just kun yksi päivä tuumailin jotta eipä olekaan nyt hetkeen kukaan sairastellut tai kuollut, ois pitänyt koputtaa puuta...), Ensin valkorintainen harlekiinityttö Spica oli törmäillyt pihalla niin että oli jäänyt nokastaan kiinni verkonsilmään ja heittänyt henkensä. Lisäksi yksi aamu Chili oli vähän vaisu, mutta tuumasin vielä vaan tarkkailla tilannetta kun lensi kuitenkin ihan reippaasti pihalle. Iltapäivällä huomasin että se vain nuokkui auringossa ihan apaattisena eikä reagoinut oikein mihinkään. Keräilin sen nopeasti sairashäkkiin, mutta punainen työhtöpää kuoli siinä samantien kun olin vasta hakemassa vähän vettä ja troppeja ensiavuksi. Rosa parka joutuu nyt elelemään yksin toistaiseksi, ei välttämättä  koronan takia vielä tänä vuonna edes Zwolleen pääse uutta kaveria etsimään.


Mutta ainakin nyt on juhannus ja kesä ja lämmin ja ulkohäkissä sekä höyhenikkäät että karvaotus viettävät aikaa laiskasti auringossa loikoillen.




Hellepäivänä vettäkin kuluu tiuhaan tahtiin

05 kesäkuuta 2020

Kun omistajalla on liikaa aikaa...

- Tuota, mitähän ihmettä villapaidalla tekee keskellä kesää....


- No mitä nyt taas?


- Ei ***tu hei jotain rajaa!


 Muistilista:
 - Erota palvelusväki, heti
 - Ota yhteyttä ESYyn, EVRään, OEhen ja lööppilehtiin
 - Järjestä ex-palvelusväen hidas ja tuskallinen kuolema