Marraskuu, kesä auttamatta ihan ohi, seuraava vielä kauempana. Vuorokaudenajasta riippuen tasaista harmaata ja pimeää tai mustaa ja pimeää, viikkotolkulla. Satunnaisia aurinkoisia tai edes etäisesti valoisia hetkiä saa yleensä ihailla työpaikan ikkunan läpi. Neljä kuukautta siihen että on seuraavan kerran edes niin pitkä päivä kuin nyt. Auringolla latautuvan tätiparan akut lopussa ja mieli talvihorroksessa. Kesken imuroinnin voi alkaa yhtäkkiä holtittomasti itkettämään kaikki ja ei mikään.
Taistelussa kaamosta ja apatiaa vastaan auttaa vähän kirkasvalolamppu, sen loisteeseen voi käpertyä kudin sylissä sohvannurkkaan tuijottamaan tylsänä televisiota ja odottamaan oikeaa aurinkoa sitten taas joskus.
Ja Lidlin peräseinältä mukaanpääsyä huutanut sininen orkidea. Tai kupillinen auringon ja lämmön värisiä kukkia olohuoneen pöydällä. Taas edes yksi päivä lähempänä vihreää ja lämmintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti