Kun luonto tulee syliin

Välillä sitä ei uskoisi että asuu suht taajaan rakennetulla pientaloalueella parinkymmenen minuutin päässä pääkaupungin keskustasta.

Viimeisten lumien tienoilla lintulaudan viimeisiä kauratarjoiluja kävi tyhjentämässä pari pihabambia.. (Pitää vissiin ensi talvena laittaa suolakivi tai jotain...)

Pari päivää sitten muistin että varastossa on vielä pussillinen tulppaninsipuleita jotka jäi syksyllä kuoppamatta, tuumasin nakata ne johonkin penkkiin josko niistä vielä jotain tulisi. Paitsi että varastossa oli jäljellä vain tyhjä pussi jossa nätti reikä kyljessä. Mihin lie sipulit viety jemmaan.

Kääntelin kasvimaalle porkkanpenkin ja hain siihen kompostista kottikärryllisen tavaraa kuohkeuttamaan savimaata. Ja sitten anteeksipyydellen keräilin penkistä talteen puolentusinaa sormenpaksuista sarvikuonokkaan toukkaa ja kävin peittelemässä ne varovasti takaisin kompostiin...


Ja vielä yritin kerätä sen porkkanapenkin päälle seinustan kukkalaatikon päällä mytyssä talvehtineen harsonpalan. Vaan yhtäkkiä siinä harsoa nykiessä singahti olkapään ohi laatikosta joku pieni musta ohjus. Harson alle suojaan olikin kyhätty soma pieni pesä ja kuusi ruskeankirjavaa munaa.  Koitin äkkiä asetella harson takaisin laatikon päälle edes etäisesti pesää suojaamaan ja toivoin ettei asukas hylkää häirittyä pesää.  Pian paikalle ilmaantui levoton punarintapariskunta, onneksi ainakin toistaiseksi asettui takaisin hautomaan. Vähän tekis mieli asetella harsoa vielä paremmin päälle, vaan ei ny oikein uskalla pieniä enempää häiritä. Eipä sit tuohon laatikkoon toviin vielä kukkia istutella jos tuo pesintä vielä onnistuu...