Hiljaa hyvä tulee

Kun seeprapeipot laittaa pesityshäkkiin on on reaktio "JEEE jokin tasainen alusta johon voi kasata matskuja ja JEEE matskujakin!!! Hopihopi kakaroita kehiin!!!!" Pehmikkeet survotaan pesään noin vuorokaudessa (kaikki mitä löytyy, mahtui ne sinne tai ei) ja rouva alkaa pukata munia suunnilleen sillä sekunnilla kun herra lakkaa tunkemasta lisää tavaraa pönttöön, välillä jo vähän aikaisemminkin.

Harlekiinipeipoilla touhu on sen sijaan aristokraattisen hillittyä "Jjjaaaa... täällähän olisi pönttö. Mietistääs pari päivää onko se varmasti turvallinen ja sovelias. Ai täällä on jotain heiniäkin, voishan sitä tietysti harkita perheen perustamistakin jos olosuhteet näyttäisi jatkuvan suotuisina." Herra istuu orrella pehmikekorsi nokassaan pohdiskellen jotta tälle varmaan tarttis tehdä jotain, kokeilevasti asettelee sitä jalkojensa väliin, toteaa ettei tämä oikein toimi ja tiputtaa korren lattialle. Sitten kun jotain saa pönttöön asti asetellaan sitä paikoilleen suurella hartaudella emännän käydessä välillä tutkailemassa työn edistymistä hyvin arvostelevan oloisena ("siis tämän näköiseksikö sinä todella lastenkamarin ajattelit laittaa??"). Mut kyllä se siitä edistyy hitaasti mutta varmasti. Pariskunta hengailee häkissä vähän välinpitämättömän oloisina toisistaan, ei puhettakaan kuumasta lemmestä yleisön nähden ja kylki kyljessä rakastuneena kiehnäämisestä niin kuin rahvaalla.