Vuoden viimeiset pomput

Parin Nasuilukoulutunnin lisäksi vuoden hevosteluloppu on ollut aika hyppypainotteinen, hypeltiin viikko sitten sunnuntaina, maanatain vakkaritunnilla ja vielä perjantainakin.  Yhdellä tunneista Udna oli tosi kivassa vireessä, reippaasti menossa mutta kuitenkin ilman sitä satunnaisesti maneesiesteillä tulevaa kaahotusmoodia. Hypättiinkin sitten tunnin lopussa sarjan päätteksi yksi aika kunnioitettavan kokoinen okseri, meinas ratsastajalla jo rimakauhua tulla, mutta poni suoritti ihan kauniisti (paitsi ensimmäisellä yrityksellä ajauduttiin sarjassa vinoon ja ohi siitä viimeisestä, mut se nyt oli ihan ratsastajan huolimattomuusmoka).

Lisäksi käytiin vielä näin uudenvuoden aattona katsomassa kun poneja irtohypytettiin.

Olavi aloitti, vähän laiskanlaisesti.

Fjella ja Feeniks sen sijaan hyppäsivät hyvinkin nätisti 

 

Kajokin kävi söpöilemässä äitinsä kera

 

Pieni levitoiva keinuhevonen :D ?

 Capri näytti ottavan hyppelyn varsin tosissaan

 Ja Navarrolla taitaa olla jotain Pegasosgeenejä...

Varhaiskypsiä nuoria

Pari kakaraa on näköjään vähän hätäisiä aikuistumaan, ne näyttäisi jo aloittelevan puvunvaihtoa.
Tai ainakin jostain syystä molemmilla on jo pienet ja sievät raidat uusia höyheniä vatsassaan.

Joulun kunniaksi kaikki tirpat punapäitä lukuunottamatta pääsi taas lentohäkkiin, ne saa nyt vielä hetken hengailla josko innostuisivat tekemään uusia munia pois otettujen suutareiden tilalle. Hiukan tunnelmaa vaan latisti se kun kolmen kuukauden hoivailun jälkeen bumblefootin viimein laski pois pikkuhäkistä, otti yhteen ikkunalasin kanssa. Ikkuna voitti. :( Harmittaa sekin ettei ehtinyt sen sinisiä geenejä jatkojalostaa, on nyt sitten pärjättävä ainakin tovi noilla kolmella sinisellä mitä jäljelle jäi. Ja saahan tuosta splittipoikueestakin jonkun tuoreen tirpan kasvatuksiin, mutta vähentää taas erisukuisten yhdistelymahdollisuuksia.

Hauskaa joulua!

Joulun rauhaa kaikelle kansalle toivottaa Lintumetsän väki!

Kerjureita

Pikkuharrikat kasvaa ja itsenäistyy kovaa vauhtia. Kerjäävät silti vielä vanhemmiltaan, jotka kyllä alkaa jo välillä näyttää vähän ryytyneiltä.

Nuo meidän tiput ei ole kovin kesyjä, enkä niitä kovin aktiivisesti ole edes yrittänytkään kesyttää, mutta jo pesityshäkissä huomasin että tuo poikueen mamma on varsin tuttavallinen ja niin perso munankuorille että tulee syömään niitä kädeltä (mikähän noissa kananmunankuorissa muuten on taikana, kaikki harrikat suorastaan tappelee niistä aina kun tarjolle laittaa, vaikka muutakin kalkkia kyllä koko ajan on tarjolla). Tänään häkinsiivouksen jälkeen sillä selvästi oli jotakin asiaa, joten laitoinpa taas kalkkitarjoilun esille. Ja tenavathan tuli ihan sujuvasti äidin perässä katsomaan mitä tässä nyt olis tarkoitus maistella, ja tuli siinä samassa imussa pari muutakin touhua ihmettelemään. :D  Piti sitten huudella Talonmies kameran kanssa dokumentoimaan tilanne.

Herra Ruotsalaisella on meneillään sulkasato mallia räjäytystyömaa. Roihukin varistelee höyheniään urakalla ja saa nyt vielä hetken asustaa eristyssellissä että näkee kasvaako ne kunnolla takaisinkin sairastelun jälkeen.

Punapääparin munat on edelleen ihan tyhjän näköisiä vaikka kohta on pari viikkoa hautoneet, ei taida niistä mitään tulla...

Ullakokamarin elämää

Punapääharlekiiniparista alkoi tällä viikolla aina jompikumpi vuorollaan katoilla pönttöön pitkiksi ajoiksi. Tarttis vissiin kurkata mikä siellä on tilanne. Paitsi että en ihan loppuun asti ajatellut tuon katonrajahäkin pöntön sijoitusta. Eihän tämmöinen tappi edes tuolin kanssa ylety sitä tutkailemaan, hyvä kun ilman apuvälineitä just ja just saa pohjan putsattua ja alas sijoitetut kupit vaihdettua...

Kävin lopulta raijaamassa sisälle varastosta A-tikkaat, vain todetakseni ettei niidenkään kanssa pönttöön näe, vaikka riittävän lähelle pääseekin, tulee katto ja häkin seinät vastaan. Kädellä kuitenkin sai varovasti kopeloitua, jotta joo, kyllä siellä munia on. 

Vasta kun olin jo kavunnut alas ja siirtänyt tikkaat sivuun tajusin että tekniikan avullahan sinne jotain näkisikin. En kuitenkaan enää heti uudestaan viitsinyt toisia häiritä, joten jäi seuraavaan päivään. Silloin uudestaan tikkaat hollille, pokkari makroasetuksella pöntön päälle ja tadaa - neljä munaahan siellä nätisti köllöttelee. Saa nyt vaan nähdä tuleeko niistä mitään, taisi noilla paras vire mennä jo vähän ohi olohuoneen amppeleissa rymytessä. Noh, tänään käytiin ostamassa vähän näppärämmänkokoiset keittiötikkaat niin saa ainakin seurailtua tilannetta.

Paratiiseilla ei edelleenkään ole mitään edistystä tapahtunut, jossei nyt pariin viikkoon mitään tapahdu niin pääsevät taas lentohäkkiin ja ýritetään joskus toiste uudestaan.

Bumblefoot on jo hilkkua vaille selätetty : ) , jokohan tuonkin seuralaisineen jouluksi saisi yhdistettyä muuhun parveen.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Asunnonvaihtoa

Roihu on taas ihan pirteä, ja aloitti uudestaan laulelunkin viikon varrella. Sitä alkoi jo todella selvästi ahdistaa pikkuisessa potilashäkissä. Rupesi sitä katsellessa ihan säälittämään ne maailman monet kanarialaiset ja muut laululintuset, jotka ikänsä joutuvat tuonkokoisessa kopissa asumaan. Kuinkahan nopeasti tuokin olisi vaan alistunut kohtaloonsa ja lakannut hyppimästä seinille? Vai olisiko ollenkaan kun on kuitenkin isompiin tiloihin tottunut? 
En kuitenkaan ihan vielä sitä halunnut muiden sekaan lentohäkkiin laittaa, joten jo riittävän varttunut harlekiiniperhe sai häätömääräyksen ja niiden sijaan Roihu on nyt ainakin pienen hetken tuossa pesityshäkin puoliskossa.

Tenavat saa puolestaan jatkaa lentoharjoituksia isossa häkissä ja muutenkin aloitella vanhempiensa kanssa parvielämää muiden seassa.

-Onpas täällä lentohäkissä kaikki suurempaa...

ÄITII!!!!

Kardinaalit muuten vaihtaa höyheniä, tai ainakin vanhaa takkia saa poimia siivotessa häkin pohjalta kourakaupalla...