17 joulukuuta 2016

Kerjureita

Pikkuharrikat kasvaa ja itsenäistyy kovaa vauhtia. Kerjäävät silti vielä vanhemmiltaan, jotka kyllä alkaa jo välillä näyttää vähän ryytyneiltä.


Nuo meidän tiput ei ole kovin kesyjä, enkä niitä kovin aktiivisesti ole edes yrittänytkään kesyttää, mutta jo pesityshäkissä huomasin että tuo poikueen mamma on varsin tuttavallinen ja niin perso munankuorille että tulee syömään niitä kädeltä (mikähän noissa kananmunankuorissa muuten on taikana, kaikki harrikat suorastaan tappelee niistä aina kun tarjolle laittaa, vaikka muutakin kalkkia kyllä koko ajan on tarjolla). Tänään häkinsiivouksen jälkeen sillä selvästi oli jotakin asiaa, joten laitoinpa taas kalkkitarjoilun esille. Ja tenavathan tuli ihan sujuvasti äidin perässä katsomaan mitä tässä nyt olis tarkoitus maistella, ja tuli siinä samassa imussa pari muutakin touhua ihmettelemään. :D  Piti sitten huudella Talonmies kameran kanssa dokumentoimaan tilanne.

Herra Ruotsalaisella on meneillään sulkasato mallia räjäytystyömaa. Roihukin varistelee höyheniään urakalla ja saa nyt vielä hetken asustaa eristyssellissä että näkee kasvaako ne kunnolla takaisinkin sairastelun jälkeen.

Punapääparin munat on edelleen ihan tyhjän näköisiä vaikka kohta on pari viikkoa hautoneet, ei taida niistä mitään tulla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti