Mutapainin ystävät

Luonnollisestihan vastuullinen tapa hankkia uusia lemmikkejä on selailla akvaarioliikkeen tukkulistoja ihan noin vaan mielenkiinnosta siihen mitä nykyään ylipäätään on tarjolla, huomata siellä yllättäen ihanpakkosaada-laji, tilata niitä suunnilleen siltä istumalta kymmenen kappaletta ja sitten ruveta ihmettelemään mihis ihmeeseen ne oikein saisi sitten parin viikon päästä majoitettua...

Kyseessä on siis liejuryömijät, nuo kalamaailman kummajaiset, joille kukaan ei ole muistanut kertoa että kalat elää vedessä, ja jotka iskee päälaelle lätkäistyjä sammakonsilmiään jokaiselle kärsivälliselle tarkkailijalle. Rakkauteni noihin otuksiin alkoi joskus hurjassa nuoruudessa reppureissulla Intiaan, jossa Sundarbansin suiston mangroverannoilla niitä toinenkin tovi ihmeteltiin. 

Siniliejuryömijä Periophthalmus barbarus,
turhan iso ja ikäväluonteinen kotialtaaseen

On niitä minulla aiemminkin lemmikkinä ollut, joltain vuosien takaiselta ruotsinreissulta tarttui pari matkaan. En vaan silloin vielä ollut kotiläksyjäni kunnolla tehnyt, enkä tiennyt että niitä on niin montaa lajia, ja että se tavallisimmin saatavilla oleva Periophthalmus barbarus on iso ja erittäin äkäinen. Niinpä nuokin kasvoivat ja kasvoivat ja kasvoivat, kunnes toinen päätti että allas on liian pieni molemmille ja lahtasi kaverinsa. Jäljellejäänyt murjotti vielä jokusen aikaa yksinään, kunnes rikkoutunut lämmitin kiehautti senkin hengiltä. 

Tämä kokemus joksikin aikaa hyydytti liejisintoani. Satunnaisesti tarjolle alkoi kuitenkin tulla pienempiäkin lajeja, joille nyt edes teoriassa kotiinkin jonkun järjellisen asumuksen voisi järjestää, ja joskus vuosi-pari sitten ihan tosissani koitin niitä viimein hankkiakin. Vaan eipä niitä pieniä lajeja tietty silloin ollut saatavilla ja liejuryömiääriö jäi taas "sitten joskus" asteelle. Kunnes sitten kuukausi sitten sitä tukkulistaa tavasin ja ihan yllättäen vastaan tuli jotain muutakin kuin se iänikuinen barbarus. Pikaisen googlauksen perusteella tuo "hehkuliejuryömijä"  P. novemradiatus on sukunsa pienimpiä lajeja, alle kymmensenttiseksi jäävä ja verrattain sosiaalinen, ja siitä päästiinkin hyvin nopeasti alussa kuvailtuun majoituspulmaan... 

Kulma-allas josta silloin aiemmin vähän olin ryömiääriötä kaavaillut oli nyt malawaariona. Iso allas kaipaisi perusteellista kalaston uusintaa kyllä, mutta en nyt vielä tähän hätään sitä mangrovesuistoksi halua muuttaa. Eteisessä olisi lähes tyhjä allas, mutta malliltaan huono paljon pinta-ala kaipaaville ryömijöille. Isomman toki rahalla saisi, mutta kun ei ole paikkaa mihin sen sijoittaisi. 

Malawaario 2.0

Pienen meditoinnin jälkeen sitten malawit joutuivat siirtymään eteiseen, vaikka allas on hiukan alamittainen niillekin, eikä tuo kulmapurkkikaan liejiksille mitenkään ruhtinaallinen ole. Kai. Webbi tarjoilee noille tilantarpeeksi joissain paikoin "8kpl 60l-altaaseen" (saksalaiset)  ja toisessa ääripäässä "30x30cm per pyrstö" (jenkit, ehkä kuitenkin enemmän sitä barbarustyyppiä tässä ajateltu, ja yleensä saksalaiset kuitenkin ihan asiallisia mittoja antaa), ota noista nyt selvää. Noh noilla altailla nyt ainakin aloitetaan, ja jos alkaa näyttää siltä että jollain osapuolella on liian ahdasta niin mietimme sitten muita järjestelyitä...

Kulma-allas alkaa muuntua paludaarioksi, ensin kaapeista läjään kaikki vanha roina mitä ehkä voisi sisustuksessa käyttää. Sitten vesikierto ojennukseen...

Pengerryksien pyörittelyä, pari mangrovenvirkaa toimittavaa varjoviikunaa
(jotka toivottavasti kevyesti suolattua vettä sietävät...)

Njoo, saa luvan välttää ainakin nyt toistaiseksi...

Niin kuin aiemmin mainitsinkin niin ensimmäinen tilaus meni puihin ja perille saapui vain pussillinen ruumiita, ja tyhjää paludaariota sai tuijotella vielä tovin. Tällä viikolla sitten uusi yritys, ja tällä kertaa yksittäispakatut kalaset tulivat kaikki hengissä ja virkkuna. Kaiken varalta laitoin ne ensin pieneen ja aika askeettiseen purkkiin, että näkee jotta kaikki varmasti toipuu kunnolla matkan rasituksista, ja voi helpommin seurata että kaikki varmasti jotain alkavat syödä.

Tänään laskin muutaman suurimman ja pulskimman jo paludaarioonkin. Ainakin toistaiseksi kaikki hyvin...