Koomailua

Noh, eipä tämä viikko paljoa edellistä ruusuisemmin alkanut, maanantaiaamuna heräsin kurkku kipeänä, ja flunssaksihan se siitä äityi vaikka koitin vedellä C-vitamiinia  reippaita yliannoksia. Nyt alkaa olla jo muuten selätetty, mutta keuhkonpalasia saanee rykiä vielä ainakin pari viikkoa jos vanhalla kaavalla mennään... Normaalihevostelutkin jäi sitten sohvalla koomaillessa välistä, mutta olin sentään viikonloppuksi sen verran elpynyt, että kävin rauhallisella maastoköpöttelyllä parin kanssahevostelijan seurassa. Udnakin vissiin huomasi että tuo täti ei nyt ole ihan täydessä iskussa eikä normaalia maastokouhotustaan tehnyt juuri ollenkaan, korvat lerpalla vaan löntysteli muiden perässä.

Kelitkin on olleet aika koleita ja harmaita, ja tirpat enimmäkseen pysytelleet sisällä, vain kylmänsietävin porukka lyhyempiä pihavisiittejä on harrastanut. (Noh, ainakaan haukkakaan ei ole samoihin aikoihin tontille osunut...)
Harrikoita ei arktinen ulkoilu kiinnosta ollenkaan... 

Blondipulusta olen juuri nyt kovin huolissani, se puuttui  pääluvusta tipuja häkittäessä nukkumaan, enkä löydä sitä mistään, en sisältä enkä ulkoa, en elävänä enkä kuolleena. Mahdollista on että se on vaan vetänyt jonkun näkymättömyysviitan päälleen, ja aamulla istuukin häkissä Huun vieressä ihan muina puluina (sitä on joskus jonkun "kadonneen" kanssa sattunut), tai vaan aineellistuu jostain olohuoneeseen tai lintuhuoneeseen lentelemään (niin kuin katoilevat harrikat yleensä tekee).  Huolestuttaa vaan ettei se ole johonkin jumittunut nääntymään hengiltä (vaikka olen kyllä jo moneen kertaan ainakin ne todennäköisimmät ja ikävimmät paikat kolunnut). Tai että se on jotenkin mystisesti ihan huomaamatta päässyt luikahtamaan ulko-ovesta karkuteille vaikka kauppareissulta tullessa, jolloin se on kyllä entinen pulu. Ei nyt auta kuin odotella huomiseen ja katsoa mitä aamu tuo tullessaan.

** Lisäys **

Oli sitten kuitenkin se ikävin vaihtoehto. Häkin yläreunassa on paksusta remonttipaperista kulkueste ettei tirpat mene häkin katolle lamppujen sekaan härkkimään. Oli yhdestä kohtaa vähän päässyt kiinnitys repsottamaan, ja pulu oli sitten sinne jotenkin tunkenut ilman että paperi varsinaisesti näytti siltä että siitä olisi ohi luikahdettu.  No ei siinä vielä sinänsä mitään, mutta sitten se onneton sankari oli vielä jotenkin käsittämättömällä tavalla onnistunut survomaan itsensä jumiin yhden lampun alle kuumana paahtavien loisteputkien väliin, ja siinä vaiheessa kun viimein tajusin ylöskin vilkaista, oli henki jo paennut paikalta. 😢 
Kovasti taas itseäni suomin puusilmäisyydestä, mutta olisikohan edes auttanut vaikka sen olisi jo edellisiltana huomannut, ei sieltä ylhäältä risaustakaan kuulunut siinä vaiheessa kun pääluvun tarkistin. Täytyy nyt viimein ruveta tuon paperin tilalle joku vähän tukevampi viritys tekemään, ettei ainakaan toistumaan pääse. 
Kovin huono karma nyt tuntuu olevan taas kerran yksin jääneen Huupoloisen kavereilla, mietin vieläkö sitä kerran kokeilisi seuralaista etsiä, vai pitääkö jo suosiolla se yksinäiseksi eläjäksi jättää...