28 huhtikuuta 2018

Tuskalliset kasvikokeet, osa hortensia

Onko se lähestyvän vanhuuden oire kun olen viime vuosina tykästynyt jalohortensioihin? :D Noh, joka tapauksessa nättejä ovat nimenomaan siniset hortensiat, vaaleanpunaisesta en suuresti pidä missään muodossa (pienet possut, linnunpoikaset ja kissan/koiranpentujen tassut ja massut poislukien). 
Ongelma vaan on että hortensia on kameleontti joka vaihtaa väriään jos olosuhteet vaihtuu. Olin toki opiskellut, jotta kukka on sininen happamassa maassa, joten tuupin viimekesäisen hortensian purkkiin luonnonturvetta ja tammenlehtisilppua, ja lannoitin kiltisti rodolannoittella. Vaan siitä huolimatta se pirulainen alkoi loppukesää kohden vääntää väriään ruman punaisenlilanvihertävänkukertavaksi. Viherrys voinee johtua ihan kukan ikääntymisestäkin, mutta milläs sen punaisen saisi pysymään loitolla edes vähän pidempään... (Ja miten paljon lie sitten lajikkeella vaikutusta?)

Nyt sitten ostin tarjouksesta neljä sinistä pikkuhortensiaa kesän kukkaistutelmia varten, ja rupesin kaivamaan lisää kikkakolmosia sen sinisyyden ylläpitoon.  Google löysi kolme vinkkiä:
  • Ruosteisia rautanauloja mullan sekaan, no niitähän riittää
  • Kuparia mullan sekaan, löytyypä noita kolikoitakin
  • "Färga mig blå" -lannoite, jota tietenkään ei Suomessa tunnu olevan missään tarjolla. Tarkempi tutkailu paljasti mömmön olevan/sisältävän alumiinisulfaattia, jota kyllä löytyy nettikaupoista, mutta lähinnä uima-allaskemikaalina kilon päniköissä, ei ihan niin paljoa tarttis... Apteekissa kuulemma olisi, mutta tilaustavarana ja varsin tähtitieteelliseen kilohintaan. Alumiinikaliumsulfaattia, eli alunaa kuitenkin oli akvaariokaupassa pikkupurkissa saatavilla, joten päätin jotta kokeillaas ny josko sillä olisi sama vaikutus... 

Vielä neljä identtistä saviruukkua uhreille, pussi ihan virallista havu-rodomultaa ja koe käyntiin...
Kontrollirehu, pelkkää havu-rodomultaa

Mullan seassa alunaa, "ropsautellaan reilusti"-annostuksen oikeellisuus arvailun varassa


Tämä sai kaverikseen kourallisen kolikoita (hitusen muita tummempi ja lähtöjään)
Ja tämä rautanauloja (porukan blondi tässä vaiheessa)
Lidukasta tarttui vielä testeihin mukaan yksi vähän isompi
ja enemmän punertavaan päin puskeva yksilö.
Sai multaansa vähän kaikkea mahdollista niin katsotaan saako sitä käännytettyä sinisemmäksi...
Pitää nyt yrittää nuo pitää hengissä ja terveenä (=edes muistaa kastella tarpeeksi ja olla unohtamatta ulos yöksi niin kauan kun on vielä pakkasia liikkeellä) ja dokumentoida sitten myöhemmin miten käy...

2 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoinen kokeilu! Miten kävi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muistaakseni kovin hirveää eroa noiden ruukkujen välille tullut. Kaikki alkoi jonkun verran vääntää lilaa sävyä syksyä kohti, yksi ehkä vähän vähemmän kuin muut, mutta oliko sitten lie yksilökohtaista vaihtelua vai lisukkeiden vaikutusta (eikä sitten tullut edes kirjattua muistiin mikä se noista oli...). Olisin jatkanut kokeiluja seuraavana keväänä mutta eivät sitten selvinneet enää keväällä kasvuun pimeässä varastossa talvehdinnan jälkeen (ja taisin ne palelluttaakin sitten taas yrittäessä aloittaa ulkoilua)...
      Nyt on yksi yksilö ollut kasvimaahan kuopattuna talven ja jännitän jaksaako lähteä kasvuun, oli siinä jossain vaiheessa lumien sulettua joku vihertävä silmu mutta en nyt ole katsonut miten viimeaikaiset yöpakkaset on sitä runnelleet...

      Poista