Ultima Thule ja muuta lomareissailua

Tällä kertaa päätettiin kokeilla jotain erilaista ja vuokrattiin lomareissulle asuntoauto ja asetettiin tähtäimeksi Manner-Euroopan pohjoisin piste Nordkapp. (Siis jotain erilaista meille, oikeastihan tämä on ihan klassinen keski-ikäisten turistilaumojen vaelluskohde ja -tekniikka...) Kameraa en jaksanut tällä reissulla raahata mukana, joten kuvitus on paikoin säädyttömän huonoa kännykameralaatua...

Matkaan lähdettiin itäistä reittiä, ja parilla ensimmäisellä pitstopilla hoitui samallakesän pakolliset sukulaisvierailut. Ensimmäinen varsinainen lomaretkeilypiste oli Hossan värikallion kierros. Aika hurjaa ajatella että joku on noitakin graffiteja kiveen vääntänyt tuhansia vuosia sitten.

 

Päivä oli yllättävän lämmin ja hikeä meinasi pukata vaeltaessa kalliopiirroksille ja takaisin ja illaksi sitten asetuttiinkin yökeästi mökkimajoitukseen Kuusamon Tropiikkiin, jossa sai käydä liottelemassa suolat pois pinnasta.

Seuraavana aamuna verryteltiin jalat vanhalla kunnon Kiutakönkäällä ennen kuin jatkettiin ajelua kohti pohjoista. 

Yö vietettiin pikaisen Saariselällä pyörähdyksen jälkeen leirintäalueella Inarin tietämissä ja seuraavana päivänä tarvikeostosten jälkeen jatkettiin pohjoiseen. Tällä kertaa aamun lihaskuntoharjoitus hoitui karhunpesäkiven portaita kavuten...

Sitten paahdettiinkin pysähtymättä niin pitkälle kuin tietä riitti, Nordkapissa oltiin illansuussa. Sisäänpääsymaksulla sai kuulemma mobiilimökin parkkeerata alueelle koko yöksi, joten jäätiin sitten siihen.  Melkoinen turistirysä näyttelyrakennuksineen alueelle on rakennettu, mutta ihan hienot on maisematkin.

Tunneli salmen alitse on pitkä ja pimeä

Suunnitelmissa oli räpsiä kuvia vähän enemmänkin seuraavana aamuna, ennen kuin suurimmat turistibussilaumat on paikalla, vaan päivän valjetessa niemennokka oli paksun pilven sisässä ja näkyvyys ehkä parikymmentä metriä, joten meni lähinnä tunnelmakuvailuksi...

Nordkapista lähdettiin hiljaalleen valuskelemaan takaisin etelää kohti. Tarkempaa reittisuunnitelmaa paluureissulle (tai ylipäätään koko reissulle...)  meillä ei ollut, arvottiin sitten seuraavaksi kohteeksi Altan kalliokaiverrukset kun oli se kotimaiset versiotkin käyty ihmettelemässä. Osa kaiverruksista oli maalattu punaisiksi, mutta osa oli pelkkiä uurteita kalliossa, ja niiden hahmottaminen pilvisen päivän varjottomassa hajavalossa oli aika haastavaa, kuvaamisesta puhumattakaan.

Kivikautinen triangelidraama?

Se on poro. Eläviäkin reissun aikana teillä näkyi, mut ei sitten tullut otettua niistä yhtään räpsyä.

Norjan puolella vietetyn yön jälkeen palailtiin taas kotimaan rajojen sisäpuolelle,  taaskin tehtiin aamupäivän hapenottoharjoitus kipuamalla Hetan Jyppyrälle maisemia ihailemaan (lauma polttiaisia ja mäkäriä oli saanut saman idean, joten ei tullut siellä hirveän kauaa aloillaan vietettyä).

Iltapäivällä pysähdyttiin Ylläkselle ruokailemaan ja googlen kerrottua tienoolla pääsevän issikoimaankin, tiedustelin varovasti talonmieheltä saisiko tämä jonkun tovin yksinään kulumaan. Kun vastalauseita ei kuulunut, ja puhelinsoitto Ylläksen vaellustallille kertoi seuraavalle päivälle olevan tarjolla jopa koko päivän reissu (jonka kaiken lisäksi sai maksettua e-passilla, jonka saldoa en vielä ollut saanut tänä vuonna yhtään kulutettua), buukattiin kulkupelille liekapaikka lerintäalueelta kahdeksi yöksi ja jäätiin siihen pientä hengähdystaukoa pitämään.

Iso poro kaupan pihassa

Ei sitä kaikilla tädeillä olekaan päiväkahvideittiä ihan itsensä Thorin kanssa...

Ihan parasta aurinkoisen päivän loma-aktiviteettia!

Ranualla ei olla käyty ikiaikoihin, joten suunnattiin seuraavaksi sinne. Paitsi että matka tyssäsi Ylläksen jälkeen melkein alkuunsa renkaan puhkeamiseen keskellä ei-mitään paahtavan helteen ja triljoonan paarman seurassa. Vararengas ja tunkki vuokrapelin varusteluista löytyi, mutta ei niin minkäänlaista työkalua renkaan pulttien irroittamiseen. Lopulta sitten soitettiin Kolarilaiselta autoverstaalta apujoukkoja paikalle jotta sai varatassun alle ja matkan jatkumaan. Sen verran aikaa episodiin tuhrautui, että Rovaniemen joulupukkimaan ruokailutauon jälkeen (ei muuten jotenkin istu tunnelmaan joululaulut heinäkuussa lämpömittarin huidellessa kolmenkympin tienoilla...) Ranualla oltiin vasta joskus iltaviiden tietämissä. Kierros eläintarhassa oli tuohon aikaan varmaan parempikin kuin keskipäivän helteessä elikoiden lojuskellessa vaan raatona varjoissa. Leirintäaluepaikkaa buukatessa lisäksi informoitiin jotta seuraavalle päivälle saa majoituksen ohessa uuden rannekkeen seuraavana päivänä ilmaiseksi, joten kipaistiin sitten vielä toinenkin lenkki tarhassa aamuverryttelyksi.

Ennen sukulaiskierroksenkin pikauusintaa piipahdettiin matkan varrella kurkkaamassa Hepoköngäs.

 
Tässä vaiheessa alkoikin olla aika suunnata kotiin ja palauttaa karavaanariauto, ensin tehtiin kuitenkin vielä yksi mutka Tuurin shoppailusirkuksessa, ja pitihän ne kiinalaiset kohumamutkin käydä katsomassa ennen omien otusten hoivailun pariin paluuta. (Ja jee, Ähtärinkin sai maksettua e-passilla! Enää vähän yli puolet saldosta jäljellä törsättäväksi...)