Mitähän näistäkin tekisi...?

Lankavuoressa on pitkään pyörinyt useita keriä ohuenohutta islanninvillaa aiheuttamassa päänvaivaa. Sukkiin noin ohut lanka puhdasta villaa on liian heikkoa, vaikka taannoin ne yhdet ontelosukat kokeeksi teinkin. Pipoksikin liian karkeaa ja kutittavaa, tai ainakin pitäisi tehdä sisävuori jostain ihoystävällisemmästä langasta. Kamalat marjapuuronväriset kerät sain sentään kaksinkertaisena neuloen upotettua siihen hempeään yksisarvispuseroon, mutta edelleen jäi varastoon sekalaisia sinisiä ja vihreitä. 

Lopulta sitten jostain nappasin vielä pari kerää lisää että on varmasti riittävästi pitkään puseroon ja tuumasin loppuvuodesta jotta nyt aletaan vaan neuloa ja katotaan mitä syntyy. Kaivelin netistä pari kivaa pöllökuviota ja niiden väleihin jotain kasviaiheita sitä mukaa kun työ eteni, ja lopputuloksena sitten viimein syntyi pitkä villatunika, hyvinkin lämmin on vaikkei ole kovin paksu. Ihan käyttökelpoinen ja sieväkin tuosta tuli ainakin omaan silmään vaikka samanvärisiä keriä ei montaa ollut. 😀 

Jonkun verran vielä jäi vajaita keränloppuja, nuo ehkä saisi johonkin lapasiin upotettua. Tai siihen pipoon.

Valaistuminen

Tein kiekkolaan pienen raivausprojektin, ja trimmasin altaasta noin pesuvadillisen holtittomasti levinneitä vedensuosikkeja, etulasia vasten liiskaantuvia melalehtiä ja altaan päällä kiemurtelevan vesiviljelykultaköynnöksen juuria. Pyyhin pölyt ja putsasin lasit.

Vähän sameaa mylläyksen jälkeen...

Parempi vedenvaihdon ja muutaman päivän asettumisen jälkeen

Vaikka kansilasien putsaus paksuista leväkerrostumista taas toi yllättävästi lisää valoa altaaseen (*kröh*), alkoi vähän tehdä mieli lisätä päälle vielä yksi pieni valaisin että saisi sekä kasvit että kalat paremmin esille sekä etureunassa että takareunassa että altaan päissä. Tarjontaa tutkaillessa vaan sitten tajusin että elämästäni edelleen puuttuu semmoinen hifistelylamppu jolla saa altaaseen säädettyä upeat auringonnousut ja -laskut. Ja onhan se eväkkäillekin mukavampi kun ei valot vaan räpsähdä täysillä päälle kesken unien, onhan? Eli yhden pienen sijasta tulikin vähän isompi Fluvalin äppiohjattava bluutuuttivekotin, joka saa automaagisesti hoitaa ne aamun ja illan hienot tunnelmaefektit. Vuorokauden valosäädöt saa äpistä ajettua minuutin mittaisena esikatseluna (ks video). On se vaan hieno!

Vanhat lamput syttyy perinteisemmin kellokytkimillä vielä kaveriksi keskipäivän tunneiksi niin että kasvit (ja levät...) saa kunnolla valoa, myös niissä altaan päissä (toki plekoilla sun muilla yökyöpeleillä on vielä oma hämäränurkkauksensakin keihäslehtien ja juurakoiden alla). 

Kaikki valot päällä, kuvista ei vaan ihan niin hyvin näe eroa vanhaan kuin silmällä.

301 kissaa ( ja yksi koira )

Ennen joulua tehdyltä Tukholmareissulta tarttui matkaan vastustamattoman hauskan näköinen palapeli "299 cats and a dog". Palapeleistä olen aina pitänyt, ja selkävammakuntoutuksessakin niitä hoitajat kiikutti kotoaan asti ajanvietteeksi kun yritin totutella taas istumaan pidempiä aikoja pystyasennossa pökertymättä. Kotona vaan niitä ei ole tullut vuosiin koottua vaikka parikin olisi odottamassa, kun ei oikein ole missään riittävän kokoista rojutonta pöytätilaa, ja pidemmästä lattialla kyöräämisestä alkaa nykykroppa esittää vastalauseita aika nopeasti.
Nyt sitten pudistelin pölyt (ja karvat) toiveikkaasti jo aikaa sitten hommatusta palapelimatosta ja kokeilin josko  lintukäytössä ollut muovivati toimisi kokoamisalustana. 

Jo ensimmäiset lattiatestit antoivat ymmärtää että tässä projektissa saattaa olla vähän ylimääräisiä haasteita ja ainakin siihen pakkauksen alkuperäiseen lukuun joutuu ynnäämään pari kissaa lisää...

Ei rakkaat karvakasat, se ei ole painimatto vaan palapelimatto!

Noin tusinan kissanpoiston jälkeen sain reunakehyksen koottua jolloin kävi ilmi että alusvati on vähän liian pieni ja matto sekä palapeli jäävät mutkalle niin että palojen asettelu reunoilla ei kunnolla onnistu (ja lisäksi kehyspalat on niin isoja ettei mattoa voi rullata). Ja kun toinen avustaja vielä mylläsi alun sekaisin ja selkäkin alkoi jumiutua, niin keräsin suosiolla palat takaisin laatikkoon odottelemaan parempaa hetkeä...

Toinen yritys. Puolen tunnin joulukukkien, lyhtyjen ja muun säläkertymän raivauksen jälkeen olkkarin pöydälle sai viriteltyä työskentelypisteen. Karvaperäiset häiriötekijät edelleen läsnä, mutta vakavahenkisen neuvottelun jälkeen viimein pääsi ainakin vähän alkuun ennen kuin piti taas palata muihin puuhiin. Kokoamisalustaksi hitusen liian nafti muovivati toimii kuitenkin tuholaistorjunnassa suojakupuna palapelituokioiden välissä.

Muutaman kokoilusession jälkeen tuli jopa valmista. Vaikeustasoa saisi lisää kokoamalla ilman ohjetta tai sitä apukehystä, mutta tällä kertaa helpoimman kautta... 

300 kissaa

... ja se koira

(Palapeli muuten löytyy myös versiona "299 dogs and a cat" :D )

Lihashuoltopalvelu

 - Täällä tarvittiin hierojaa?

- Joo-o, joo-o, nyt on sen verran kireyttä että pitää ottaa nelitassutyöstö käyttöön...

- Ai miten niin ilman kynsiä? Ikinä akupunktiosta kuullu? Hoitoaikaakin on vielä vartti jäljellä.