Maailmankaikkeuden mysteereitä

Tätäpä voi pohdiskella vaikkapa jos juhannuksena ei ole muuta tekemistä:

Miksi?

Paikka auringossa

 Hyvällä säällä jos aurinko paistaa, on aamupäivällä parhaat auringonottopaikat tarhassa.

Illemmalla taas aurinko paistaa lämpimästi makuuhuoneen ikkunalle, missä on hyvä samalla harrastaa naapurikyttäystä. Jos jaksaa.

Kevättalvella yhdessä vaiheessa se paras aurinkoläikkä oli vessan oven edessä, mikä hiukan aiheutti närkästystä palveluskunnan töykeästi häiriköidessä lepohetkiä...

Nuppi, nuppi, lipputangon nuppi....

Sattuneista syistä otsikon mukainen klassikkokappale on viime päiviksi juuttunut päähän sitkeäksi korvamadoksi. Kimmokeena tälle alkuun oli kuitenkin nupin sijaan lipputangon naru, joka jo talvella otti ja katkesi. Jään ja lumen keskellä asialle ei paljoa ollut tehtävissä, joten eipä ole hetkeen liputettu (joskin muutenkin liputuspäivistä muistaa noin kolme vuodessa, onneksi liputtamattomuudesta ei sakoteta).

Tanko on kyllä kaadettavaa mallia, vaan korjaustoimia on hidastanut sekin, että aikoinaan parikymmentä vuotta sitten tuli epähuomiossa ensimmäinen lintujen ulkoiluhäkki rakennettua  juuri siihen tangon kaatolinjalle. Sittemmin tirpat ja kissat sai uudemman ja isomman tarhan, ja vanha häkki on viime vuodet muovitettuna palvellut heikolla menestyksellä kasvihuoneena. Läheinen tammi varjostaa kohtaa niin suuren osan päivää, että eipä tuolla juuri mikään jaksa kasvaa (asiaanhan ei yhtään vaikuta kasvihuoneen huoltajan leväperäisyys kastelukannujen rahtaamisessa, tuuletuksessa yms...). Puuosatkin alkoi olla osin melko heikossa hapessa, joten nyt oli sitten hökötyksen aika muuttaa lopullisesti jäteasemalle.

Häkkihäkkyrän poistuttua tangon kaatamisen tiellä oli vielä sen samaisen varjostustammen oksat, jotka varmaankin tangon pystyttämisen aikoihin ovat olleet huomattavasti lyhyemmät. Pienellä kiroilulla, kun köyden avulla väännettiin pahimpia oksia sivuun, saatiin kuin saatiinkin tanko nurin, vanha nuppi vain halkesi ja tipahti rytäkässä (ei sentään kenenkään päähän tässä tapauksessa... ).

Lähempi tarkastelu osoitti että alkuperäinen holkkikin oli halki ja naru syönyt lovea tangon päähän, ei ihmekään jos naru juoksi vähän nihkeästi ja hankautui poikki... Uusi naru oli ostettu valmiiksi odottamaan jo vähän sen jälkeen kun vanha katkesi, mutta operaatio siis joutui pienelle tauolle, kunnes ehdittiin hommata uusi nuppiosakin. Tällä kertaa semmoinen jossa narun juoksukohta on holkissa metallivahvisteisena.

Nauravan tangonpään alla näkyy rotkolemmikin hienot lehdet

Pesun ja restauroinnin jälkeen seurasi uusi manailuoperaatio nostettaessa tankoa takaisin ylös niiden edelleen vastustavien tammenoksien läpi (seuraavassa 20v huollossa voi olla että käytetään moottorisahaa, joko tammeen tai tankoon...). Vaan siinä se nyt töröttää entistä ehompana, ja juhannukseksi saadaan taas lippu salkoon! 

Tanko ja tammi

Kasvihuoneessa palvelleet lavakauluslaatikot olisi ainakin täksi kesäksi tarkoitus vielä palauttaa vanhalle häkinpohjalle, voi testailla jaksaako tuossa kohdin daaliat ja samettikukat sun muut kesäkukat kukkia vai onko liian varjoisaa niillekin. Katsotaan sitten jatkosuunnitelmia taas ensi vuonna...

Hoivaaja vai hedonisti?

Rakas Riitu, makaatko mamman kipeän koiven päällä koska

A) Haluat hoitaa haljennutta jännettä kissaterapialla?

B) Ärtynyt nilkka hohkaa mukavasti lämpöä?

- En kommentoi

Ennustus

 Pahvilaatikoilla on näemmä nykyään ennustajanlahjoja.

Oikeaan osui. Kaisla-kulta, laatikon avaaminen vaan olisi helpompaa jos malttaisit minuutin odottaa laatikon vieressä...

Nasta juttu

 Vähän erikoisemman näköinen iso perhonen räpisteli tontilla jokunen päivä sitten.

Kirjahyllyn ja interwebin konsultointi kertoi että kyseessä on nastakehrääjä, ja komeiden tuntosarvien perusteella herrasellainen.

"Koiraalla on tuuheiden tuntosarviensa ansiosta erittäin hyvä hajuaisti ja se voi haistaa naaraan usean kilometrin päähän. Koiraat lentävät nopeasti ja mutkitellen etenkin aamupäivällä, mutta naaraat viettävät päivät maastoutuneina ja aloittavat kömpelön lentonsa vasta illalla kuuden jälkeen."

Sekä suomenkielinen että tieteellinen (Aglia tau) nimi tulee noista siipitäplien keskellä olevista valkoisista nasta/t-kirjainkuvioista.

"Perhoset ovat lennossa toukokuun loppupuoliskolta kesäkuun alkupuolelle."

"Perhoset eivät syö mitään imagovaiheessa; laji on hankkinut kaiken tarvitsemansa energian toukkavaiheessa. Aikuisten perhosten elinikä jää siksi melko lyhyeksi."

Melko ankea elämä, juuri kun pääsee elämässään täyteen kukoistukseensa ja vaiheeseen "social butterfly", niin ei enää pystykään mitään syömään ja kuihtuu pois. Melko repaleinen ja voimattoman oloinen tuokin poloinen jo oli ja vain hoiperteli heinien seassa, sen lennot oli lennetty. Mutta kävipä sentään todennäköisesti viimeisenä elinpäivänään meitä ilahduttamassa.

Oikeutta omistajille ry

Hyvä lemmikkipalveluskunta, oletteko huomanneet, että työoloissanne voisi olla kohentamisen varaa?

Onko palkka ja luontoisedut työpanokseen nähden kovin mitättömät?

Ja sivukulut tuntuvat välillä kohtuuttomilta?

Oletko päällystöllesi pelkkä kynnysmatto?

Tuntuuko että vastuun taakka painaa raskaana rintaa?

Ja että ylitsesi kävellään ja epäasiallista palautetta suorastaan hierotaan naamaan?

Uudet ehdotuksesi hylätään välittömästi, eikä työtäsi arvosteta?

- Tätäkö muka pitäisi syödä?

- Jooei tuotakaan moskaa tänään.

- Tule, mene, älä tee noin, tee näin, kiinnostaa kiviäkin.

Koetko työpaikallasi peräti ilkivaltaa ja häirintää?

Tai onko muuten vaan kovin päähän potkittu olo?

 

 

Vastasitko kyllä useampaan kohtaan? Et ole yksin! Nyt kaikki piinatut palvelijat, orjuutetut omistajat ja hyväksikäytetty henkilökunta, nouskaamme barrikadeille vaatimaan parannusta!

(Siis ihan kohta kunhan sylissä söpösti nukkuva ja hyrisevä otus ensin herää ja on ruokittu ja rapsutettu ja asianmukaisesti palvottu)

Itse viattomuus

 - Jaa moi, hyvä kun tulitkin jo! Kato kun tuo namipussi rupesi ihan yllättäen riehumaan ja hyökkäsi kimppuun pöydältä, oli pakko ihan itsepuolustukseksi sitä vähän kurittaa...

Tipupohdiskelua

Jostain syystä tulee tirppoja kuvattua aina silloin kun ne on rähjäisimmillään, harlekiinit sulkasatoilee ja Rosalla taas päälaki höyhenetön . Noh, Zorro, kanariat ja viiriäiset sentään on ihan kuosissaan... Etenkin Zorrolla on kovin kevättä rinnassa ja aloittaa usein oman versiointinsa kanarialintujen laulusta joskus viiden aikaan aamulla, onneksi ei olla yleensä muutenkaan myöhään nukkujia...

Viime vuosi ei ollut oikein hyvä tirppaosastolle ja parvesta lähti monta jäsentä paremmille matomaille (tottakai ne rakkaimmat ensin). Jäljellä on enää kaksi kanarialintua, neljä peippoa, kardinaalit ja viirut. Tulevaisuus mietityttää tirppaharrastuksen osalta. Linnut ovat ihania, ja etenkin kanarialintuja välillä tekisi vähän mieli uusiakin pari ottaa laulelemaan ja ajatus kokonaan linnuttomasta lintumetsästä tuntuu kovin oudolta, mutta väkisinkin ne jää vähän paitsioon lähinnä tuolla omassa huoneessaan nököttäessään. Muualla lennätys ja pihahäkkiin lasku aina vaatii huolellista kissatetristä ja aikaa palaa kun aina joku päättää kadota siinä vaiheessa kun suurin osa olisi jo siellä missä pitää, eli ei sitä kovin minuuttiaikataululla voi harrastaa. 

Tämän hetken koko parvi, paitsi viiriäiset

Laulu toki ilostuttaa korvaa koko talossa, mutta muuten sitten noiden kanssa tulee nykyään touhuttua lähinnä perushuoltoa. Ja sitten se ikuisuusongelma miten niiden hoidon saa järjestettyä reissujen ajaksi. Etenkin sitten joskus sadan vuoden päästä kun viimein ehkä eläkkeelle pääsee, olisi  liikkuminen huomattavasti helpompaa ilman lintuja (jos ny kroppa siinä vaiheessä vielä edes auttavasti toimii, tai ylipäätään on hengissä...). Kyllähän ne teoriassa hyvin viikonkin keskenäänkin pärjäisi kun vaan reilusti jättäisi vettä ja ruokaa tarjolle, mutta ei kyllä juuri pidempään, ja on se viikkokin jo semmoinen aika että parempi jonkun olisi edes pari kertaa käydä tarkistamassa että kaikki on ok. 

Toisaalta kun etenkin nuo kardinaalit voi vielä pitkäänkin porskuttaa, niin se sitten on aika sama huollon kannalta onko niitä lintuja häkissä kaksi vai kymmenen. Voi siis olla että niitä lisälintujakin vielä sorrun hankkimaan, tai sitten jossain vaiheessa etsin viimeisille uuden kodin kun parvi kovin niukaksi alkaa kutistua, saa nyt nähdä... Eipä tässä vaiheessa onneksi mitään pakkopäätöksiä tarvitse tehdä. Sekin on vaihtoehto että pitää jossain kohti lintutaukoa ja sitten kiikkustuolivaiheessa uudestaan pari pikkulaulajaa kaveriksi ottaa jos vaan pystyy.

Syljeskelijät

Niin kuin aiemmin uumoilin niin eihän niitä juova-ampujakaloja voinut kauppaan jättää. Tuossa ne ihmeneloset nyt ompeluseuralassa virkeänä polskii (sain vielä ihan kivan könttäalennuksen kun määrää arpoessa tuumin jotta yksi on yksinäinen, kaksi voi alkaa tapella keskenään, eikä sitä neljättä sitten taas yksinään viitsisi kauppaan jättää...).

Muutama ensimmäinen päivä meni ujostellessa uutta paikkaa altaan takanurkassa kasvien seassa piilossa.

Vaan kyllä ne pian huomasi että ei täällä niitä kukaan yritä syödä, ja sen että vaikka yläosan ovien avauskolina sai ne ensialkuun katoamaan jäljettömiin, niin oikeasti se useimmiten tarkoittaakin että tulossa on RUOKAA. Ahneita nuo on kuin mitkä, kaikki uppoaa mitä altaaseen heittää ja vaan pysyy pinnalla tai keskivedessä leijumassa niin kauan että sen ehtii nähdä ja hotkaista. Niinkin ahneita että kun nakkasin kokonaisen pakastehyttyskuution jäisenä altaaseen kuvitellen että kelluu vähän pidempään ja voivat siitä napsia evästä sitä mukaa kun sulaa, niin ensimmäinen paikalle ehtinyt vetäisikin kuution kokonaisena kitusiinsa. Luulis vähän vatsaa kylmänneen...

Kuviointi on kaikilla hitusen omanlaisensa, ehkä nuo oppii jopa erottamaan toisistaan...

Yksi noista vähän enemmän piilottelee kuin muut, ehkä sitä toiset vähän kiusaa, mutta ruoka-aikaan sekin on kyllä reippaana jonossa, enkä nyt ainakaan mitään vakavampaa rähinää ole nähnyt, toivotaan ettei tulekaan sittenkään kun vielä vähän kasvavat ja mahdollisesti alkavat miettiä olisiko oma reviiri kimppaa mukavampi (sukupuoliahan noista ei erota mitenkään). Ammuskelua en vielä nähnyt ole (sais tulla kesä ja kärpäset testattavaksi..), mutta joskus altaan suunnalta kuuluu jotain omituista syljeskelynkaltaista ääntä, ja pari kertaa on yläosan laseissa ollut vesiroiskeita epäilyttävän korkealla, että toivoa on sitäkin ehkä joskus päästä todistamaan.

Hilpeää vappua!

 

- Menit sitte möläyttämään ettei ole mitään tekemistä kun ulkona on kylmä.
- Joo. Sori siitä.

(P.S: Häntä hyvin, kaikki hyvin, t: Riitu)

Kärsimysnäytelmä

Häntäraportti: Potilas on virkeä ja häntä liikkuu melko lailla normaalisti, pieni patti (tai sitten vaan nyt paremmin tuntuva nikama) ja hiukan aristusta edelleen hännässä saattaa olla. Lääkettä annetaan tänään viimeisen kerran ja sitten seuraillaan mikä on olo ilman aineita...

- Katala huijaus, luvattiin sylitystä ja silitystä mutta tarjotaankin ruiskua! En kyllä varmana avaa suuta!

- En avaa, en avaa ,en... äääh!

- Yäk yäk yäk yäk

- Tämän viikon asiakastyytyväisyyskyselystä on sitten turha kovin hyviä tuloksia odottaa...

Kukas kissan hännän nostaa...

 ...kun ei kissakaan itse! 

Meillä on siis akuutti häntäkriisi. Pääsiäisvapaiden lomassa joku osa aivoista rekisteröi, että Riitu välillä vähän oudosti kiemurtelee peräpäätä koskiessa tai nostellessa, mutta kun liikkui ja toimi siinä vaiheessa muuten ihan normaalisti niin ei ihan tietoisuuden tasolla mihinkään edennyt. Jossain kohti sitten kun otus torkkui sylissä, kopeloin varmuuden vuoksi sen selkärangan reunoja ja lonkkia läpi löytyykö jotain aristavaa kohtaa, ei ihmeemmin, mutta hännän tyvipuolen hieroskelu saikin aikaan ensin säpsähtävän "mäh?" kommentin, ja tunnustelua jatkaessa jo varsin kärttyisän "kräkäkäkä" -palautteen. 

Okei, mitään erikoista ei päällepäin näy, mutta siis hännässä jotain vikaa, sitä en erityisemmin ollutkaan tarkkaillut. Vaan nyt kun asiaan kiinnitti huomiota niin ei sillä ihan normaalitahtia viuhdottu. Ja seuraavana päivänä ei lopulta enää ollenkaan, ja häntä vaan roikuskeli mukana kovinkin kipeän ja vetelän oloisesti (ja siinä vaiheessa Talonmieskin myönsi että taitaa tosiaan olla jotain vialla). Viime aikoina ei ole kyllä edes tullut kenenkään häntiä tallottua tai jätettyä oven väliin. (Sitäkin joskus sattuu...) Nyrjähtänyt painiessa? Jäänyt yöllä alle ihmisten kieriskellessä unissaan? Johonkin tarttunut kiinni tarhassa tai sisällä? Selässä sittenkin jotain joka heijastelee hännän toimintaan? APUANYSSEKUOLEE! 

Tiistaina oli häntä ihan veltto ja enimmäkseen laahasi maata, koko peräpääkin vähän kyttyrässä, liikkui häntä kuitenkin jonkun verran jos oli ihan pakko.

Kaveria voi kuitenkin aina vähän pyöräyttää vaikka häntä ei olekaan leikissä mukana ja jäi jonkun kerran oman tassunkin alle...

Vielä lankalauantaina todistetusti ainakin hännänpää toimi niin kuin pitääkin...

Koska tyypillisesti kaikki lemmikit päättävät sairastua aina juhlapyhinä, oli eläinlääkärin puhelin tiistaina melko tukossa, ja aika saatiin vasta keskiviikolle. Odotellessa nettisomediagnoosi ehdotti oireilun perusteella vaivaksi "koiran vesihäntä" eli jonkun sortin tulehdus hännän tyven hermotuksessa. Muuten hyvä mutta kun ei ole koira, paitsi ilmeisesti voi esiintyä kissallakin. Vahdannut liian innolla muuttomatkalaisilla täydentyneitä tinttejä ja oravia tarhassa ja saanut kylmää? Noh, ehkä kuitenkin katsotaan mitä se lääkäri sanoo. Ja myöskin hyvin tyypillisesti häntä alkoi osoittaa taas jonkunlaisia elonmerkkejä heti kun se tutkimusaika oli saatu varattua.

Keskiviikko: Hei, toimii se sentään taas ainakin jo vähän vaikkei ylös asti nouse!

Kuljetuskopan esillenosto keskiviikkona sai potilaan samantien hiipimään saunan lauteiden alle piiloon (ikävä henkilökunta oli ennakoiden laittanut makuuhuoneen oven kiinni niin ettei sängyn alle päässyt). Pyydystyksen ja kopatuksen jälkeen vietiin kissapolo sitten siihen ikävään paikkaan jossa aina haisee omituiselle ja joku vieras tyyppi tunkee lupaa kysymättä iholle kopeloimaan ja tökkimään neuloilla. Riitun taktiikka on yleensä tässä vaiheessa puolipassiivinen vastarinta, sisältäen runsaasti suhinaa ja murinaa ja itse kissa liimautuu ameebamaisena lättynä pöytään yrittäen vaivihkaa kaivautua pääpuolta paikoillaan pitelevän mamman kainalon ali karkuun.

- Ihan tyhmä paikka jossa tyhmiä ihmisiä ja vielä tyhmempiä koiria joille piti myös vähän murista kun kävelivät ohi.

Tulos:
"Vastaanotolla Riitu on virkeä, ei arvosta tutkimista, mutta sietää hyvin. (melko yläkanttiin arviotu) Aristaa lievästi (kotona kyllä enemmänkin kuin lievästi...) hännän tyven tunnustelua, lannerangassa ja ristiselän alueella ei selvää palpaatioarkuutta. Hännässä ei tunneta selvää krepitaatiota, turvotusta tai liikeratamuutosta. Ei selviä haavoja, mutta hännän tyven päällä hieman kuivaa karstaa ja mahdollisesti pieni arpi (???). Hännän tunto normaalin oloinen.
Epäilynä hännän pehmytkudosvaurio esim. jos juuttunut johonkin, selvää murtumaan tai tulehdukseen viittaavaa ei havaita."

Näillä tiedoilla sitten palattiin kotiin kipulääkekuurin kanssa, ja tutkitaan tarkemmin rauhoituksessa jos ei hännänkäyttö normalisoidu viikon sisään. Kyllä se nyt jo taas jotenkin toimii ja kärkikin vähän nykii jos vasiti tökkii kylkeä sen verran että alkaa ärsyttää, mutta ei  edellenkään ihan normaalijäntevä ja -aktiivinen kuitenkaan.  Jatkamme siis huumeiden annostelua ja seuraamme tilannetta.

Troppi

- Lepääpä nyt Riitu rauhassa paikallasi niin minä hoidan kun on pipi
(tänään häntäkin on sentään jo hiukan jäntevämmin messissä)

- Eikä sitten kerrota tuolle Kaislalle että mahtava matriarkka on lääkärissä ihan littuna peloissaan...

Maukasta pääsiäistä!

 Toivottaa Riitu & muu väki.

 (Sisältää tuotesijoittelua. Ei maksettu mainos)

Pari pääsiäiskukkaa vielä, jouluruusu kukkii nyt hienosti. On vaan nuokkuva kasvultaan niin jää vähän piiloon tuo terälehtien hienostunut väritys.

Ja tuo etupihaläntin posliinihyasinttimatto vaan komistuu vuosi vuodelta. 💖