Kauhunhetkiä kartanolla

 - Yritin pari iltaa sitten hypätä sohvalla istuvan mamman syliin, mutta siellä olikin jo joku ihan kamala hirviö, joka tuijotti vastaan valtavilla punahehkuisilla silmillä. Säikähdin ja loikkasin äkkiä karkuun. 

- Mamma vaan nauroi ja tarjosi namia, niin tulin katsomaan uudestaan ja läpsin vähän tassulla mörköä että oppii olemaan. Ei se sitten hyökännytkään päälle, niin varovasti asetuin sen päälle makaamaan.

Tokihan tuo kaapin kätköistä kaivettu intialainen kaftaani aika ilkeästi tuijottaa ja saattaa popsia  pieniä kissoja iltapalaksi.... 

- Me sitten tehtiin tänään vastajekku ja laitettiin tarhasta löytynyt sahamato esille niin että mamma sen näki heti kun meni siivoamaan meidän ulkovessalaatikkoa. Vaikka me oltiin se huolellisesti pureskeltu hiljaiseksi niin mamma meni ihan vakavaksi ja monta tuntia vaan vauhkoili ja  kyseli että eihän meillä ole huono olo tai kipeitä ja turvonneita kohtia missään. Ei sitten niin mitään huumorintajua.

Just kun keväällä julistin Riitun häntälääkärille että ei meidän tontilla ole ikinä kyitä näkynyt. (Olisi kai pitänyt koputtaa puuta) Julmetun kokoisen rantakäärmeen kanssa kyllä viimeksi pari viikkoa sitten toisiamme säikyteltiin kasvimaalla. Pitänee jatkossa koittaa tilkitä  käärmeenmentäviä rakoja tarhan perustuksissa ja seurailla ettei myyrät kaiva kulkutunneleita.

Vähän turhan lähelle myrkyllisiä osia purtu... Sen verran kuivahtaneelta näytti että tuo on kyllä saattanut olla sivupuskissa jemmassa jossain jo pari päivää ennen kuin aseteltiin näytille keskelle tarhan polkulaattaa.

Rakkaat karvakasat, nämä sahamadot (ja muutkin isot madot) saisitte kyllä jatkossa kiertää kauempaa tai voi tulla iso itku kaikille osapuolille!
- Pah, seuraava tuodaan sisälle!