Metsäretki

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Maastohyppelyä

Tällä kertaa tehtiinkin vähän uudenlaista touhua, ja mentiin pienelle metsäkävelylle. Ensin alkuverryttelyksi ylämäkiravia (ja kävellen takaisin alas). Sitten mentiin hyppelemään paria polun varrella olevaa maastoestettä. Semmoisia suunnilleen nilkankorkuisiahan ne oli, mutta ulkoilun pörhistämille poneille ja ensikertalaiselle maastoesteratsastajalle ihan riittävän haasteellisia. 
Omaa vuoroa odotellessa hevot saivat nyhtää tuoretta ruohoa, ja Udna vallan turhautui, kun se ei osannut päättää olisiko ollut kivempaa jatkaa syömistä vai hypellä, ja tympäisihän se kun ratsastajakin kiskoi turpaa ylös aina just kun oli päässyt ruohostamisessa alkuun ja sitten taas esteillä jarrutteli just kun poni oli pääsemässä kunnolla vauhtiin... :D Mut ainakin ratsastajalla oli hauskaa, ja olihan poneillekin vaihtelua.

Nasuilu

Aika: Keskiviikko
Paikka: Solsikke
Ratsu: Nasu
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Dunjan (RIP : ( ) sairastumisen johdosta alkuviikon tunteja peruttiin joten kävin vasta keskiviikkona Nasuilemassa. Siitä onkin aikaa kun blondimamman selässä viimeksi olin, tais olla silloin kun just oli palailemassa varsalomalta. Eli aikalailla meni tunti taas arpoessa milläs nappuloilla tämä poni toimikaan. Ihan kohtuullisen hyvin päästiin kyllä yhteisymmärrykseen, paitti väistöissä taas ratsastaja vähän sohlaili turhan paljon. Ja yksi ylimääräinen loikka tehtiin kun kentän vieressä hiiviskelevä kissapeto (Tintti) oli ihan selvästi aikeissa syödä pienen poniinin. Laukkahan sillä ei erityisen koottua ja rullaavaa ole, mutta ainakin ne laukat nousi ja pysyi kohtuulisesti ylläkin. Jos useammin yhdessä treenattaisiin niin saattaisi sitä vähän saada petrattuakin. Ehkä.

Sunnuntailua

Sangria oli jo sunnuntaiaamuna sen verran tympääntyneen oloinen eristyssellissä oleiluun, että avasin häkkien ovet. Samantien lensi lentohäkkiin muun porukan sekaan, eikä siitä oikeastaan kukaan ollut moksiskaan. Katselivat vaan vähän epäillen Roihun kanssa toisiaan. Roihu sentti kerrallan hivuttautui lähemmäs, vaan kun se koitti vähän ojentaa nokkaansa rouvaa kohti, se liikahti kauemmas jolloin Roihukin taas vetäytyi ja jäi paikalleen murjottaamaan. 

Oli vähän viileä ja sateinen aamu ja tuumailin etten välttämättä lintuja tänäänkään pihalle laita ollenkaan, vaan kun menin kylvämään pihahäkkiin vähän salaattia, tunki sinne paratiisipeippo mukana. Jätin sitten ovet auki jotta saa tulla takaisin kun tulee kylmä, vaan hetken päästä pihalla olikin sitten suurin osa muustakin poppoosta, ja Sangria jäi lentohäkkiin pulujen ja sulkasatoisen rouva Ruotsalaisen kanssa ihmettelemään mihin kaikki muut hävisi. Noh, kaipa nuo itse osaa päättää missä kelissä tarkenevat.

Jossain vaiheessa ihmettelin kun uuden pähkinäpensaan hiirenkorvat oli aika nuutuneen näköisiä, kunnes huomasin että paratiisipeipot kävi syömässä siitä silmuja. Eikä tuon pyökkiparan kohtalo paljoa paremmalta vaikuta...

 

Iltapäivällä pulut ja sulkasatolintukin päättivät haluta ulos, eikä Sangria sitten enää yksinään häkissä viihtynyt vaan saapui sekin olohuoneeseen seikkailemaan. Tuli aika nätisti kepille joten nostin sitten senkin hetkeksi tutustumaan pihahäkkiin. Samantien se lyöttäytyi Roihun seuraan ja lenteli sen perässä häkissä, eiköhän noista vielä kaverit tule. :)

Rouva Sangria saapuu

Kun Roihun koipiepisodi on nyt onnellisesti selvitetty, oli aika jatkaa sille uuden morsion etsintää. Kanariakasvattajalta löytyikin nyt suunnilleen Roihun ikäinen myyntiin tullut emolintu, ja tänään käytiin sitten hakemassa rouva Sangria uuteen kotiin. On nyt alkuun jonkun aikaa pikkuhäkissä vähän rauhassa katselemassa mihin paikkaan oikein päätyikään.  Ja saa Roihukin samalla vähän totuttautua ajatukseen että on taas nainenkin talossa.
 
Rouva on todella tyynen ja itsevarman oloinen tapaus, katseli vaan pää kallellaan outoa porukkaa ja haavintahäslinkiä, kun sadepäivän ratoksi tein koko poppoolle kynsi/nokkatarkistus- ja loishäätökierroksen. 

 

 

Kampaus ojennuksessa ja herkkä punainen kajali

 

Vaakunaveivausta

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Pitkästä aikaa taas kouluveiviä, ohjelmassa jo tutuksi tullut "hannunvaakunatreeni". Ensin ihan ravissa verrytellen, sitten harjousravissa ja käynnissä niin että suorilla mentiin vähän kevyttä avo(vai olikosenysulku, ei ikinä muista)taivutusta. Se meni kerrankin melko siististi kun en oikeastaan sitten parin epäonnisen solmuilun jälkeen varsinaisesti yrittänytkään mitään väistöä tai taivutusta vaan lähinnä vaan asetin ponia sopivaan suuntaan... Lopuksi vaakunaan vielä yhdistettiin vastalaukka niin että nurkkavoltit mentiin ravissa, ja siitä sitten suorat mentiin vastalaukkaa (Udnalla aika helppo nakki nostaa siinä voltilla myötälaukkana ja jatkaa sitten samaa laukkaa suoralle vastalaukaksi...)

Ulkoilmaelämää

Toukokuinen lämpöaalto jatkuu ja tirpat on treenanneet ulkoilua oikein urakalla. Liikkuminen sisään ja ulos menee jo taas huomattavasti sujuvammin, välillä hyvinkin hienosti ja välillä taas vähän tahmeammin. Haukkaakaan ei ole vielä näkynyt joten kaikki toistaiseksi mallillaan. 

Täytyy nyt ottaa ilo irti niin kauan kuin tätä lämmintä suinkin kestää. Suomen suvi kun on tunnetusti aika arvaamaton, niin on ihan todennäköistä että kohta tulee taas vastapainoksi räntää ja rakeita ja juhannuksena kiroillaan kun ei kesäkukkia uskalla vieläkään istuttaa kun on niin kylmä (olen saanut nyt ihan tosissani vakuutella itselleni että nyt on toukokuu, ei kannata ihan vielä rynnätä survomaan pihaa täyteen kylmänarkoja rehuja...)  

Mutta ainakin kesäkylpylä on taas avattu toistaiseksi ja suosio on ennallaan.

 

 

Kylmäverisesti sinun

Joku pyysi reptiiliosaston kuulumisia, viimeinkin sain aikaiseksi niistäkin räpsäistä uusia kuvia.

Pantteroidi on nyt asustanut meillä aika tarkkaan kolme vuotta, ikää on puolisen vuotta enemmän. Se on varsin ongelmaton kaveri, aina valmis syömään kaikkea liikkuvaa (paitsi torakoita) ja tulee melkein syliin terran luukkua raotellessa jos näkee että käsitellään ötökkäbokseja. Nahkaansakin kuorii epäsäännöllisen säännöllisesti.

Sulla oli jotain syötävää?

-Jesh, ruusukuoriainen!

Hyvä ruoka, parempi mieli

Lisääkin kyllä vois ottaa...

Mikroliskollakin alkaa kohta se kolme vuotta olla mittarissa. Koitin joskus kaivella kauanko nuo nyt yleensä elää, ja parista harvasta tulosesta joku sanoi  kolme vuotta, joku kuusi. Eli voi kuolla kohta tai sitten porskuttaa vielä toisen mokoman. Vanhetessaan lisko on ruvennut olemaan enemmän esillä ja useinkin köllöttelee ihan avoimesti kivellä lämmittelemässä. Kaipa sekin on oppinut ettei täällä kukaan sitä ole tulossa syömään, ja toisaalta banskujakin tipahtelee nenän eteen useimmiten silloin kun emäntä sen ylipäätään näkee...

Ulkoilukauden avaus

Lämpöä on nyt viimeinkin sen verran reilusti, että hätistelin siivekkäät pihalle ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Muutama lintu meni suht kivuttomasti  vanhasta muistista, ja Tirlittankin luikahti pihalle muiden imussa ihan ensimmäisten joukossa, mutta noita muita talven aikana saapuneita tulokkaita sai taas jahdata sitkeästi haavin kanssa kun eivät millään tajunneet mihin olisi pitänyt mennä. Ja Trilli väisteli sen verran tarmokkaasti että jouduin sen kertaalleen kaivamaan pois pakastimen takaa, kun luikahti seinän väliiin pakoillessaan... Ulos päästyä suhtautuminen sitten vaihteli ilahtuneesta hämmentyneeseen ja joillain hetken pikkupaniikkiinkin, mutta pian ne asettuivat ihmettelemään taas tuulta ja aurinkoa ja luonnonlintujen laulantaa. 

Otin ne suht ajoissa takaisin sisään ettei ny alkujärkytyksessä tarvitse kovin kylmässä kärvistellä, ja sekin oli taas yllättävän sitkas toimenpide, ei tuntunut kukaan kunnolla muistavan miten sinne turvalliseen kotihäkkiin ny taas pääsikään, vaan tokihan linnuille on vähän epäluontevaa kirkkaasta ulkotilasta mennä hämärämpää  oviaukkoa kohti.

Noh, nyt tässä on muutama vapaapäivä aikaa treenata, ja lämmintäkin luvattu, niin eiköhän tuo taas ala sujua. Ja kädet kyynärpäitä myöten ristiin että se haukka nyt edes hetken pysyisi poissa (yritti se tuossa kevättalvella joku päivä jo eteisen ikkunan läpi paistia pyydystää, mutta sai vaan päänsäryn palkakseen). Virittelin jo yhden varjostusverkon häkin seinälle vähän näkösuojaksi, pitää vielä pari muuta levitellä jahka saa vaan aikaiseksi.

Isä ja poika (mustapää siitäkin ny tuli)

Paikka auringossa

Roihu koittaa laulaa suohon kaikki peipposet, tintit ja kirjosiepot

Tytöt ottaa aurinkoa (onpas tuo Scilla jotenkin kovin harmaa ja rähjäinen Tirlittaniin verraten)

Kukkia, pyyhkeitä ja liukureita

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Hyppyjä

Kaikki oli henkisesti valmistautuneet koulusulkeisiin pitkän hyppelyputken jälkeen, vaan esteitähän me taas mentiin. : ) Tällä kertaa tosin vähän tavallisuudesta poikkeavia. Kentälle raijattiin ämpäreitä, puunrunkoja, tekokukkia, pyyhe ja pari liukuria, joita sitten ripoteltiin esteiden alle ja sekaan vähän hämmentämään ratsuja ja ratsastajia. Annettiin ponien ensin vähän nuuhkutella koriste-elementtejä, Udnan reaktiot oli lähinnä "onks nää syötäviä" (ja Silvert oikeasti yritti syödä sen muovikukan, olihan siinä vihreää...) Itse hyppelyt Udna suoritti rutiinilla, pikkuisen tavallista kootumpaa laukkaa se lähestyi epäilyttäviä kohteita, mutta eipä niissä sitten sen kummepaa haastetta ollut (paitti yksi vähän kaukaa otettu loikka kun menivät muuttamaan parin risun asentoa edelliskerrasta). Hieno rinsessaponi.

Paluu parveen

Roihun jalka on jo niin siistin näköinen, ettei sille oikeastaan ulkoisesti enää mitään ole tehtävissä. Pääsi siis takaisin lentohäkkiin kuntoutusta jatkamaan. Ainakin laulu raikaa jo ihan entiseen malliin vaikka vähän vielä onnahteleekin.