Kalojen kuulumisia on ollut suunnitelmissa kirjata jo vaikka kuinka monta kertaa, vaan aina se on jotenkin jäänyt. Nyt viime aikoina on ollut niin vauhdikkaita käänteitä ettei meinaa itsekään perässä pysyä...
Kiekkoliiga on nyt ollut isossa altaassa puolisen vuotta, ja niillä menee vallan hyvin ja kasvu jatkuu edelleen. Jotkut yritteliäät kaksikot on pariin otteeseen jotain kuduntapaistakin koittaneet vääntää, mutta eihän siitä tuolla seuralassa mitään tulosta synny. Josseivät itse syö mätiä niin viimeistään joku pleko sen käy rapsuttelemassa irti. Koboltit on vähän kitukasvuisia, mutta reippaasti nekin seassa pyörii. Yksi isommasta päästä oleva kiekko kyllä kuoli ihan yllättäen, mutta se lienee ollut joku kalamaailman sydänkohtaus tms, kun ei se (tai mikään mukaan noista) millään tapaa huonovointiselta ole näyttänyt ja ruoka maistuu kaikille.
Siispä tuumasta toimeen, kolmisatasessa asuneet kalat on turhan ahnetta ja vilkasta seuraa neuloille, joten lehtarit siirtyi isoon altaaseen kiekkoseuraan ja loistobarbit eteisen jämäkala-altaaseen, neulat ja puikot (joiden pyydystysyrityksistä olis saanut jo yksinään pienen romaanin kirjoitettua) uuteen ompeluseuralaan ja niille hankittiin kavereiksi neljä pitsitatiaa ja pieni parvi saksipyrstöjä. Alkuihmettelyn jälkeen kaikki näytti asettuvan hyvin paikoilleen ja elämä auvoista.
 |
| Vähän ankea sisustus vielä ompeluseurassa, raavin pois ison miekkakasvin joka vei puoli allasta ja varjosti kaikkea ja nyt odotellaan että muut kasvit vähän elpyy |
 |
| Puikot piilottelee hiekassa |
 |
| Neula, oikein päin uivana |
 |
| Pitsitatiat on ainakin alkuun vielä kovin ujoja ja enimmäkseen niitä näkee jossain mukavan ahtaassa kolossa taskulampun avulla |
 |
| Saksiparvi alkoi heti liikkua rohkeammin kun saivat uusia kavereita |
Vaan sitten alkoi se varsinainen draamaosio, tragedia jopa. Saksipyrstöjä tuli alkuun hommattua liian vähän eikä ne oikein uskaltaneet liikkua koko altaassa. Samalla kun niitä haki muutaman lisää, tuli hommattua pikkuruisia rihmalasiahvenia, joiden tarkoitus oli liittyä ompeluseuraan, mutta kun olivat vielä niin kovin olemattoman kokoisia niin virittelin niille varastosta vanhan pikkualtaan että saavat ensin vähän kasvaa kokoa. Ne vaan taisivatkin olla hutiostos, ovatkin näemmä niin herkkiä että (ehkä vähän turhan hätäisesti pystytetyssä) kasvualtaassa puolet tipahti jo ensimmäisen viikon aikana yksi kerrallaan. Kuusi jäljelle jäänyttä näytti jo ihan reippailta ja söivät hyvin, mutta niin vaan niistäkin vielä yksi on hävinnyt ja tällä hetkellä siis enää viisi jäljellä. Saas nähdä kuinka niiden käy... Taidan hankkia ompeluseuraan jossain vaiheessa kestävämpiä rihmakaloja. Helmirihmoja vaikka, ne on kauniita.
 |
| Lasiahventen kasvatusnano |
Siinä sivussa sitten olin tuumaillut jotta kolmesataisessa oleva paludaarioajoilta peräisin oleva suodatin on aikalailla alitehoinen ja voisi ostaa siihen uuden vähän isomman. Tehottomamman suodattimen voisi siirtää isoon altaaseen, ja viritellä siihen vanha uv-laite perään poistamaan kiekkoaltaassa olevaa hyvin kevyttä, mutta hieman ärsyttävää vihersamennusta. (Sillai hyvin yllättäen kun altaasta nuohoaa pohjan oikein kunnolla, lisää valoa, vaihtaa kalaston aika reippaasti syöviin kasvuikäisiin kiekkoihin ja nostaa lämpötilaa, saattaa kasvit tykätä kyttyrää ja levät riehaantua... Rihmalevä alkaa onneksi hissuksiin asettua, mutta kun haluaisin edelleen kunnolla valoakin tuohon purkkiin niin tuo hentoinen vihersamennus on aika krooninen kaveri).
Vanha UV-laite oli jo vähän rähjäisen näköinen ja ylitehoinenkin, mutta uusi uv-putki palaneen tilalle kuitenkin tulisi halvemmaksi kuin kokonaan uusi laite, niin tilasin sitten vaan sen uuden putken. Paitsi että sen verran oli ilmeisesti laite käyttämättömänä hapertunut ja konkassa, että kun töpselin kokeeksi laittoi seinään uuden polttimon kanssa, näkyi vain pieni väläys ja putki kärähti samantien. Että se siitä neljästäkymmenestä eurosta, ja aparaatti suoraan SER-keräysläjään.
Kaiken kukkuraksi se uusi iso ja hieno suodatin sisuskalujen huuhtomisesta ja vanhojen massojen käytöstä huolimatta ilmeisesti vielä erittää jotain uuden muovin huuruja, jolle neulakalat on erityisen herkkiä, ja vain parin käyttöpäivän jälkeen neulat eilisaamuna yhtäkkiä uivatkin selkää. Pikaisesti runsas vedenvaihto ja neulat evakkoon pesuvatiin puhtaaseen veteen jos ne vielä sittenkin toipuisivat, vielä niillä hiukan kidukset heilui vaikka juuri muuta eloa ei ollutkaan. Päivän aikana valitettavasti se vähäinenkin elämä pakeni paikalta ja ompeluseuran paraatikalat siirtyi paremmille uimavesille. Kovasti harmittaa, mutta en tiedä otanko noita enää uudelleen vaikka tarjolle tulisikin. Ne ovat kyllä hyvin ihania, vaan tuommoinen ainoastaan pakasteita hitaasti ja harkiten syövä ja samalla aika tiuhaan ruokaa tarvitseva kala on kuitenkin aika työläs hoidettava noin pidemmän päälle. Muut ompeluseuralaiset sentään ovat ihan ok, mikähän lie juuri nuo neulat niitti. Noh, pitää nyt varulta vaihtaa jonkun aikaa vettä vähän normaalia enemmän jos tuolta suodattimesta vielä jotain epämääräistä jonkun aikaa huuhtoutuu...Yksi mahdollisuus tietysti on että tuossa altaassa on nyt tehokkaammalla suotimella vähän liiankin kova virtaus, joka sitten on uuvuttanut melko huonolla uimataidolla varustetut neulat, mutta tuskin se nyt sentään noin totaalisen nopeasti ja molempia ihan yhtä aikaa olisi kuitenkaan vienyt. Vaan turhaapa se jossittelu enää tässä vaiheessa on kun vahinko on jo tapahtunut. 😢
 |
| Näky jota ei haluaisi aamulla akvaariossa kohdata... |
