- Mauuu, mammaaa! Tuu äkkiä kattomaan, täällä on jotain outoa!
- No mitä nyt? Onko siellä linnunpoika? Niitä ei saa kiusata!
- Ei ku tommonen hassu mikälie, kato ny!
- En minä vaan mitään nää... Eiku oho! Odotas, haen varulta kumisaappaat suojaamaan jalkoja ennen kuin katsotaan tarkemmin...
- Onpas se hyvin kasvien seassa piilossa. Ei näy sahalaitaa hännässä eikä keskellä...
- Mutta keltaista näkyy ja pyöreä silmä. Jepp, tarhakäärmehän se. Ei aihetta huoleen tai toimenpiteisiin.
Olipa tosiaan jo toinen rantishavainto tälle kesälle, tällä kertaa ihan omassa pihassa. Piti käydä laskemassa että kaikki kultakalat on tallessa lammikossa. :D
Pari viikkoa sitten Kaisla kiikutti tarhasta sisälle sisiliskon, vähän murjottuna ja häntänsä tiputtaneena, mutta hengissä kuitenkin. Vapautettiin pihalle tarhan ulkopuolelle.
Ja sammakoitakin tuolla lammikossa polskii koko ajan. :)
Lisäys: Pyyhälsipä myös vaskitsa polun poikki yhdellä luontolenkillä heinäkuussa, siitä vaan ei ehtinyt kuvaa ottaa... Ja toukokuussahan näkyi peruslenkkipolun varressa pellon laidassa kyyvainaakin, sen oli joku pilkkonut palasiksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti