Menehtymisiä

Kovin voimaton oli pieni viimeisinä päivinä

Pantteroidi sitten otti ja lähti tänään paremmille sirkkamaille.  😢

Eihän tuo varsinaisesti yllätyksenä tullut, oli sillä kuitenkin kameleontiksi jo ihan hyvin ikää. Jo keväällä se alkoi muuttua vähän kömpelömmäksi ja  hitaammaksi vaikka ruoka hyvin maistui edelleen. Vaihdoin uv-putken ja lisäsin vähän vitamiineja ja kalkkia siltä varalta että olisi vaan joku puutos kyseessä, mutta oireet vaan ajan mittaan paheni ja lisko alkoi laihtua ja kuivua vaikka lisäsin ruokintaa ja koitin antaa vettä pipetillä suoraan suuhun. Eipä tuolle siis paljoakaan ollut tehtävissä, ja nyt viime päivinä se lakkasi lopullisesti syömästä ja vaan hiipui hiljalleen pois.

Voi olla että nyt ainakin toistaiseksi talous pysyy matelijattomana. Liskot sinänsä kyllä edelleen kiinnostaisi, mutta niiden mukana tulevaa sirkkarumbaa en välttämättä jaksaisi enää pyörittää ainakaan isommassa määrin.  Perusjauhomatoja kyllä edelleen linnuille pidän jossain laarissa muhimassa, ne menee vielä suht pienellä tilalla ja työllä. 


Myös harlekiinimuori Verna löytyi parisen viikkoa sitten kuolleena häkin pohjalta. Sekin oli sinänsä odotettavissa, kun oli vanhin harlekiineista ja kasvainkin vaivana. Verna kuitenkin oli varsin pirteä loppuun asti eikä erityisemmin ennakkomerkkejä luovuttamisesta näyttänyt.

Ultima Thule ja muuta lomareissailua

Tällä kertaa päätettiin kokeilla jotain erilaista ja vuokrattiin lomareissulle asuntoauto ja asetettiin tähtäimeksi Manner-Euroopan pohjoisin piste Nordkapp. (Siis jotain erilaista meille, oikeastihan tämä on ihan klassinen keski-ikäisten turistilaumojen vaelluskohde ja -tekniikka...) Kameraa en jaksanut tällä reissulla raahata mukana, joten kuvitus on paikoin säädyttömän huonoa kännykameralaatua...

Matkaan lähdettiin itäistä reittiä, ja parilla ensimmäisellä pitstopilla hoitui samallakesän pakolliset sukulaisvierailut. Ensimmäinen varsinainen lomaretkeilypiste oli Hossan värikallion kierros. Aika hurjaa ajatella että joku on noitakin graffiteja kiveen vääntänyt tuhansia vuosia sitten.

 

Päivä oli yllättävän lämmin ja hikeä meinasi pukata vaeltaessa kalliopiirroksille ja takaisin ja illaksi sitten asetuttiinkin yökeästi mökkimajoitukseen Kuusamon Tropiikkiin, jossa sai käydä liottelemassa suolat pois pinnasta.

Seuraavana aamuna verryteltiin jalat vanhalla kunnon Kiutakönkäällä ennen kuin jatkettiin ajelua kohti pohjoista. 

Yö vietettiin pikaisen Saariselällä pyörähdyksen jälkeen leirintäalueella Inarin tietämissä ja seuraavana päivänä tarvikeostosten jälkeen jatkettiin pohjoiseen. Tällä kertaa aamun lihaskuntoharjoitus hoitui karhunpesäkiven portaita kavuten...

Sitten paahdettiinkin pysähtymättä niin pitkälle kuin tietä riitti, Nordkapissa oltiin illansuussa. Sisäänpääsymaksulla sai kuulemma mobiilimökin parkkeerata alueelle koko yöksi, joten jäätiin sitten siihen.  Melkoinen turistirysä näyttelyrakennuksineen alueelle on rakennettu, mutta ihan hienot on maisematkin.

Tunneli salmen alitse on pitkä ja pimeä

Suunnitelmissa oli räpsiä kuvia vähän enemmänkin seuraavana aamuna, ennen kuin suurimmat turistibussilaumat on paikalla, vaan päivän valjetessa niemennokka oli paksun pilven sisässä ja näkyvyys ehkä parikymmentä metriä, joten meni lähinnä tunnelmakuvailuksi...

Nordkapista lähdettiin hiljaalleen valuskelemaan takaisin etelää kohti. Tarkempaa reittisuunnitelmaa paluureissulle (tai ylipäätään koko reissulle...)  meillä ei ollut, arvottiin sitten seuraavaksi kohteeksi Altan kalliokaiverrukset kun oli se kotimaiset versiotkin käyty ihmettelemässä. Osa kaiverruksista oli maalattu punaisiksi, mutta osa oli pelkkiä uurteita kalliossa, ja niiden hahmottaminen pilvisen päivän varjottomassa hajavalossa oli aika haastavaa, kuvaamisesta puhumattakaan.

Kivikautinen triangelidraama?

Se on poro. Eläviäkin reissun aikana teillä näkyi, mut ei sitten tullut otettua niistä yhtään räpsyä.

Norjan puolella vietetyn yön jälkeen palailtiin taas kotimaan rajojen sisäpuolelle,  taaskin tehtiin aamupäivän hapenottoharjoitus kipuamalla Hetan Jyppyrälle maisemia ihailemaan (lauma polttiaisia ja mäkäriä oli saanut saman idean, joten ei tullut siellä hirveän kauaa aloillaan vietettyä).

Iltapäivällä pysähdyttiin Ylläkselle ruokailemaan ja googlen kerrottua tienoolla pääsevän issikoimaankin, tiedustelin varovasti talonmieheltä saisiko tämä jonkun tovin yksinään kulumaan. Kun vastalauseita ei kuulunut, ja puhelinsoitto Ylläksen vaellustallille kertoi seuraavalle päivälle olevan tarjolla jopa koko päivän reissu (jonka kaiken lisäksi sai maksettua e-passilla, jonka saldoa en vielä ollut saanut tänä vuonna yhtään kulutettua), buukattiin kulkupelille liekapaikka lerintäalueelta kahdeksi yöksi ja jäätiin siihen pientä hengähdystaukoa pitämään.

Iso poro kaupan pihassa

Ei sitä kaikilla tädeillä olekaan päiväkahvideittiä ihan itsensä Thorin kanssa...

Ihan parasta aurinkoisen päivän loma-aktiviteettia!

Ranualla ei olla käyty ikiaikoihin, joten suunnattiin seuraavaksi sinne. Paitsi että matka tyssäsi Ylläksen jälkeen melkein alkuunsa renkaan puhkeamiseen keskellä ei-mitään paahtavan helteen ja triljoonan paarman seurassa. Vararengas ja tunkki vuokrapelin varusteluista löytyi, mutta ei niin minkäänlaista työkalua renkaan pulttien irroittamiseen. Lopulta sitten soitettiin Kolarilaiselta autoverstaalta apujoukkoja paikalle jotta sai varatassun alle ja matkan jatkumaan. Sen verran aikaa episodiin tuhrautui, että Rovaniemen joulupukkimaan ruokailutauon jälkeen (ei muuten jotenkin istu tunnelmaan joululaulut heinäkuussa lämpömittarin huidellessa kolmenkympin tienoilla...) Ranualla oltiin vasta joskus iltaviiden tietämissä. Kierros eläintarhassa oli tuohon aikaan varmaan parempikin kuin keskipäivän helteessä elikoiden lojuskellessa vaan raatona varjoissa. Leirintäaluepaikkaa buukatessa lisäksi informoitiin jotta seuraavalle päivälle saa majoituksen ohessa uuden rannekkeen seuraavana päivänä ilmaiseksi, joten kipaistiin sitten vielä toinenkin lenkki tarhassa aamuverryttelyksi.

Ennen sukulaiskierroksenkin pikauusintaa piipahdettiin matkan varrella kurkkaamassa Hepoköngäs.

 
Tässä vaiheessa alkoikin olla aika suunnata kotiin ja palauttaa karavaanariauto, ensin tehtiin kuitenkin vielä yksi mutka Tuurin shoppailusirkuksessa, ja pitihän ne kiinalaiset kohumamutkin käydä katsomassa ennen omien otusten hoivailun pariin paluuta. (Ja jee, Ähtärinkin sai maksettua e-passilla! Enää vähän yli puolet saldosta jäljellä törsättäväksi...)

 

 

Pesulinja

Ihan paras keli tähän touhuun. Taitaakin olla jo ainakin pari vuotta siitä kun noita mattoja on viimeksi pesty kun ei ole riittävän pitkät kuivat ja aurinkoiset kelit ja vapaa-aika kunnolla kohdanneet.

(Vaikka rakastan yli kaiken aurinkoa ja lämmintä, niin täytyy kyllä myöntää että jos ei olisi ilmastointia sisätiloissa niin ehkä hetkittäin saattaisi jo hitusen tukalaa olla... )

Herkkuhetki

Vahakoisan toukat maistuu hyvin kaikille tirpoille, jotka ylipäätään elävästä ravinnosta on kiinnostuneita. Siis meidän parvessa lähinnä viirut, kardinaalit, seeprapeipot ja paratiisipeipot. 

 

Herraviiru vähän säälittää, kun aina löytäessään herkkupalan se vaan poimii sen nokkaansa, ja  pienellä kuikutuksella kutsuu paikalle rouvan, jolle se ruoan tarjoaa. Ja jää sitten itse ilman.

   Loppui jo...

 Pari tunnelmakuvaa kuumasta kesäillasta...

Kesälaiskottelua

Se ois sitten heinäkuu. Ja kesäloma.  😎

Äijäkasa

Melko iso osa parvea yhdessä läjässä :D

Alkukesän kuivuudessa ei ole edes rikkaruohot kunnolla      
kasvaneet (paitsi vuohenputki, sitä ei pysäytä varmaan edes ydinsota).
Nyt sai viimein vesiheinätukon kerättyä.

London calling

Kesäloma alkaa vasta ensi viikolla, mutta otettiin pieni varaslähtö ja hyödynnettiin juhannusvapaat viikoloppureissulla Lontooseen. 
Talvireissulla kun yritettiin hyödyntää rahanvaihdossa takavuosilta jääneitä puntia kuultiin jotta ne ei enää ole käypää valuuttaa. Googlailun perusteella Englannin pankki ne vielä vaihtaa tuoreempiin, joten siinäpä hyvä syy käydä vähän verestämässä vanhoja muistoja.

Torstai-iltana suhautettiin finskillä Heathrowille, sieltä metrolla cityyn ja majoituttiin hotelliin joka oli loistavalla paikalla South Kensingtonin metroaseman vieressä, kohtuuhintainen ja ihan siisti ja asiallinen. Joskin myös hiukan vanha, ahdas ja sokkeloinen, eikä todellakaan liikuntaesteisille sopiva...

Perjantaiaamun pankkikeikan jälkeen mentiin vaeltelemaan tovi Towerissa. 

Sieltä jatkettiin tarkistamaan onko Sea Lifessä jotain uutta sitten edelliskäynnin (=joskus 10 v sitten kun pulju oli juuri avattu). 

Krokolla oli kova tyyny

Ajeltiin bussilla Hyde Parkin nurkille ja käveleskeltiin sen läpi ja vielä Harrodsin kautta hotellille elpymään (kun sen noin 360 päivää vuodessa viettää enimmäksen istuaallaan niin yllättäen nivelet ja lihakset vähän vastustelee niinä viitenä päivänä kun niitä jopa käyttää jossain reissatessa)

Kesätaidetta Serpent Lakella

Lauantaiaamuna taas vingutettiin osterikorttia ja suunnattin Kew gardensiin. 

 

Ja sieltä suunnilleen vastakkaiselle laidalle kaupunkia Greenwitchiin Cutty Sarkiin tutustumaan. 

Takaisin tultiin venekyydillä Westminsterin nurkille, ja hotellille valuessa tehtiin vielä pikaiset pitstopit Trafalgarilla ja Piccadillyllä.

Trafalgarilla siivoiltiin jonkun festivaalin jälkiä
eikä sinne päässyt leijonia silittelemään

Piccadillyllä oli porukkaa siitäkin edestä

  
Sunnuntaina ennen kotiinpaluuta olikin enää puolisen päivää aikaa, ja se kulutettiin ensin taas Hyde parkissa (minä olisin kyllä pidempäänkin katsonut Rotten Rowta eestaas pareittain nelistäviä kaartinratsuja...) ja sitten Natural History Museumissa jahka suvaitsi avata ovensa kymmenen tietämissä. Hotelli ystävällisesti säilytti laukkuja siihen asti kun oli aika suunnata taas lentokentälle. 

Pihalle oli pystytetty maksullinen perhospuisto